88# -23

Tänään oli pakkasta taas yli kaksikymmentä. Justiina on ollut viikon rennommalla, se on tasan kerran käynyt hangessa, muuten tarhaillut ja ollut karsinassaan. Tänään se veti kunnon rallia tarhassa, joten päätin juoksuttaa sen! En mitään tarinaa jaksa nyt kirjoittaa, joten nauttikaa kuvista!

''Täs tää mun yksiö'' Justiina esittelee. Ja yöllä tullut hokinpelkema oikeassa etusessa.

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

87# haaste

Sain haasteen To the unknown blogilta! Mielelläni teen pitkästä aikaa haasteita ja tämä vaikutti kivalle ja nopealle tehdä.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Seurasin vain muutamaa, ehkä viittä tunnettua blogia ja päätin, että haluan itsekin kirjoittaa. Blogi toimii samalla päiväkirjana. Ensimmäinen blogi oli monipuolisempi, joka kertoi koko tallin elämästä. Siitä tuli kuitenkin jotenkin sekava, joten jatkoin kahdessa blogissa vain omista hevosista kertomista.

2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpailet?

En ole. Ensi kesänä meinasin liittyä ratsastusseuraan ja käydä kokeilemassa Justiinalla estekisat. Ja ensi syksynä täytän kahdeksantoista ja Justiina tulee kilpailemaan raveissa, ainakin jos suunnitelmat menee niin kuin menee.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Olen ratsastanut 3 vuotiaasta, mutta vakituisesti 10 vuotiaasta, eli seitsemän vuotta.

4. Koulu vai esteet?

Koulua on kiva vääntää kun se onnistuu. Esteillä saan enemmän onnistumisen kokemuksia, eikä se ole niin ''yksitoikkoista''.

5. Valmennus vai kilpailut?

Raviurheilussa valmennus on kaiken perusta, mutta kilpailut antaa oman jännityksensä ja kertoo, onko tehnyt työn oikein.

6. Poni vai hevonen? Perustele.

Hevonen. Omistan ponin ja hevosen ja jos jommastakummasta pitä luopua, luovun ponista. Ponit ovat sulosia, mutta usein paljon toimimattomampia kuin hevoset!

7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Omia löytyy kaksi!

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?

Kyllä joitain pieniä itse risuista/puunsungoista tehtyjä.

9. Lempirotusi?

Lämminverinen. Kyydissä tulee vaan niin siisti ja kevyt olo, en osaa selittää. Lämpöset hölkkää niin keveesti, toisin kun suokit. Sillon kun alotin Justiinan valmennuksen, minua ei päästetty enää lämpösen rattaille, koska kuulemma lopettaisin heti treenaamisen. Edellisen kerran lämpöstä olen ajanut vuosi sitten kesällä.

10. Korkein hyppäämäsi este?

Yksittäisenä olen joskus ratsastuskoulussa hypännyt 110 cm.

86# käytöstavat haussa

Justiina on ollut monta päivää tosi äkänen, enkä tiedä mistä se johtuu. Aina kun meen morjestamaan sitä karsinassa, niin se vetää korvat luimuun ja yrittää purra. Sisko harjasi sitä yksi päivä ja se oli yrittänyt potkaista.

Hepat on siis karannut nyt viikon aikana kolmesti, ja koska meillä on myös ori, se on hieman vaarallista. Viimein ne eivät saaneet tarhata kuin valvottuna, eli liian vähän, joten laitettiin Paavo ja Justiina sitten pihattoon melkein vapaalle heinälle. Siellä ne saa kulkea ulos ja sisään miten haluaa, joten uskon, että siellä ne ovat tyyväisempiä.

Toissapäivänä Justiinalla oli tosi kiukkupäivä, joten juoksutin sen kentällä hangessa ennen ratsastusta. Virtaa riitti polkea menemään ja heti kun pääsin selkään, aloitin laukkatehtävillä. Laukattiin ainakin parikymmentä minuuttia. Laukattiin siten, että isolle kentän levyselle ympyrälle neljä pienempää volttia ison ympyrän sisään. Kun sain heppaa kuulolle, laukattiin kokonaista ympyrää rauhassa. Molempiin suuntiin tehtiin näin, jonka jälkeen aloin tekemään ravissa perusjuttuja. Itse harjoittelin harjoitusravissa istumista ja tehtiin kaksi pysähdystä ja suoraan raviin ympyrältä. Nämä alkoivat loppuajasta sujumaan ja loppukäynit käveltiin rennosti kotiin.

Tänään taas käytiin ajamassa. Hölkättiin kahdeksan kilometrin lenkki puoleen tuntiin. Lunta oli suunnilleen 30 senttiä, joka antoi oman vastuksen, kun hevonen juoksee hangessa ja vetää kärryjä. Matkalla olikin paljon pelottavaa, puukasoja, metsäkone ja kaksi autoa sekä loppukäynneillä ohi ajoi kuorma-auto. Mistään ei sanottu mitään, hienoa! Minulla oli mukana Lumia puhelin, joka mittasi erilaisia asioita. Keskinopeus oli 3.50, johon siis sisältyi alku- ja loppukäynnit ja kaksi kävelypätkää. Maksimivauhti oli 27,9 km/h ja keskivauhti oli 15,6 km/h. Mielestäni ihan kivoja aikoja lumiselle tielle! :)

85# lunta tulvillaan, on raikas talvisää

Toiveiteni mukaan sitä lunta tuli ja ihan reilusti! Iskin Justiinan kärryjen eteen ja kävin sillä hölköttelemässä seitsemän kilometria. Matka taittui siten, miten voi ajatella viikon kevyellä olevan hevosen menevän. Kovaa painaen, kärryt sivuluisussa joka mutkaan. Ei ole mun hiittikärryjä tarkoitettu talvelle! Ensimmäiset viisi kilometriä siis painettiin menemään turhankin reipasta ja kaksi laukkaa tuli, sillä tien reunassa oli traktori ja työkone ja takasinpäin tullessa ne eivät olleet sitä liikkuneet. Ei käännytty ympäri, vaan kovaa ja korkealta, tälläkertaa laukalla, mentiin ohi. Justiinan liikkeetkin muuttui hieman, hangessa se nostaa jalkoja enemmänkin kuin sen pakolliset viisi senttiä! ;)

Ja sitten takaisin valjastukseen, nimittäin Justiina on alkanut jännittää ratareissun jälkeen seisomista valjastuspaikalla tai tallin käytävllä. Sen kaikki lihakset tärrää ihan hulluna, mutta heti kun päästään liikkeelle, niin tärinä loppuu ja koko hevonen rentoutuu! Outoa?

Harmin paikka, että unohdin ottaa kameran tallille mukaan, sillä tänään olisi tullut loistavia kuvia! No, fiilistellään vanhoilla talvikuvilla! :)

84# täysin turha viikko

Sitä mieltä olen, että tämä viikko on ollut täysin turha. Justiina on liikkunut kolme kertaa, joista kaikki ovat olleet köpöttelyjä. Lunta ei ole tarpeeksi, joten maa on kovaa. Pakkasta on ollut -20 tai enemmän, joten ihminen ei tarkene eikä hevosia viitsi liikuttaa hikeen. Kovin treeni oli eilen, jolloin mentiin ehkä kymmenen minuuttia ravia kentällä!

Pakkasten tullessa on Justiinaankin tullut enemmän virtaa ja se on ruvennut keksiä temppuiluja taas. Tai no en tiedä sanoko taas, mutta eilen se heitti selästä käsin maneesin kohdalla täysin odottamatta ympäri, mutta toisella yrittämällä käveli kunnolla ohitse. Taasko alkaa temppuilu, kun tulee kylmä ja talvi? Toivottavasti ei.

Hevoset ovat viettäneet myökin kaksi päivää tällä viikolla täysin sisähevosina, toisen pakkasten takia ja tänään toisen, koska ne olivat karanneet taas ja rikkoneet aidat. Huomenna yritän Justiinan ajaa, toivottavasti päästään ehjin nahoin kotiin!

Ja loppuun pakko laittaa kaksi videota, ensimmäinen on otettu keväällä 2011 ja alempi nyt viime viikolla radalta. Ravi hieman kehittynyt, mutta tämän takia on tehty töitäkin!

83# radalla

Eilen vihdoin ja viimein pääsimme lähtemään radalle. Justiina meni nätisti koppiin Paavon perässä pienen suostuttelun jälkeen. Sää oli aivan kamala, tuuli ihan äärettömän paljon! Ongelmaksi muodotuikin, miten saamme hiittikärryt perään, kun ''etulauta'' otti koppiin vastaan, mutta vänkäämisen jälkeen nekin oli kyydissä.

Radalle saavuttua kärryt ei sitten meinannut lähteä kyydistä pois ja penkkiinkin tuli reikä väkisin niitä repiessä. Justiina ei ollut uudesta paikasta moksiskan, ei vaan olisi suostunut jäädä seisosmaan valjastuskatokseen. Valjastettiin neiti ja kävin kattomassa millasessa kunnossa rata on. Vähän kova, mutta kyllä siinä hölkätä pystyi.

 Hölkättiin kolme kilometriä hiljaa, jonka jälkeen otettiin yksi reippaampi kierros ja taas vaan hölköteltiin. Justiina ravasi suht nätisti, mutta vastusteli vähän sekkiä, kun sitä ei olla sillä käytetty viimeiseen vuoteen. Se ei kyttäillyt mitään, ei edes maalisuoralla olevaa pömpeliä.

Oli tosi onnistunut reissu, seuraavan kerran täytyy mennä kun tulee lumet niin voidaan testata mitä se kulkee! :)

82# teinkö virheen?

Johan on taas viikko hujahtanut nopeasti! Täällä on edelleenkin märkää ja kuraista. Kohta on jo joulukuu, ensi kertaa odotan lunta! Jokin treenikärpänenkin on minua puraissut, luen päivittäin Hippoksen sivuilta ravikilpailusääntöjä, etsin kengitys- ja korttikursseja. Into ajaa Justiinaa on tullut taas takaisin. Tällä hetkellä ehkä eniten harmittaa se, etten tiennyt, että vastuuvalmentajakoulutuksen voi käydä etukäteen, sillä siihen olisi ollut oiva tilaisuus lokakuussa Mikkelissä..

Perjantaina sain pitkästä aikaa maastoiluseuraa ja iskin Justiinallekin satulan selkään. Käytiin melko rento lenkki, vain viitisen kilometriä. Alkuun ravailtiin pitkä matka ja kun Pave&Emilia alkoivat laukkaamaan, tultiin perässä kiitoravilla, kunnes annoin Justiinallekin luvan nostaa laukan. Kovaa kyllä mentiin ja meinasin selästäkin lentää kun neiti pysähtyi täydestä vauhdista kun tielle lensi lintu.. Kotiinpäin mentiin taas ensin kiitoravia, mutta heti kun Paavo tuli rinnalle, tuli laukkaa. Laukattiin kotiin asti ja mentiin vielä kentälle ravaamaan loppuravit. Justiina oli tosi nihkeä kentällä, yritti juosta alta ja kyttäsi kaikkea.

Viikonlopuksi sain seurakseni koirani Mindin ja siskoni Lauran. Tänä aamuna lähdettiin yhteistuumin tallille, jossa ensin heitin hevoset ulos, niillle heinät, siivosin karsinat, laitoin vedet ja iltaruat valmiiksi. Laitoin Justiinalle sen verran vähän heinää, että kerkeän sen vielä samaan syssyyn ajamaan.

Kun neiti sai syöötyä, sille valjaat niskaan, Laura päästi irti ja matkaan. Ravisipsutus alkoi heti kun päästiin pihasta, joten annoin sen ravata maneesinkin ohi. Justiina ei painanut ohjalle alkuun, vaan sitä piti enemmänkin patistaa liikkumaan. Hölkkäiltiin kuusi kilometriä ja meidän piti kääntyä oikealle. Ravi ei oikein hiljentynyt ja käyntvauhtisesra ravista sitten käänsin 90 asteen kulmassa olevaa mutkaan. No eihän se sinne sitten kääntynyt vaan halusi mennä suoraan. Napautin kunnolla ohjalla ja johan irtosi mahtavaa ravia lyhkänen pätkä.

Pallomaha kuukaus sitten.

Jotenkin jäi vähän ärsyttämään tuo, että se sai tahtonsa läpi. Jos se nyt sitten aina alkaa vängätä tuossa kohti, ettei halua kääntyä. Tein mielestäni virheen, kun päästin sen sitten menemään suoraan..

No kuitenkin, tallilla sitten hepalta varusteet pois, loimitus, melassivesi naamaan ja ulos päiväheinille. Kun olin Justiinan heittänyt ulos, kaverini soitti ja kertoi että viereisellä tallilla on ollut jotain virustautia ja puoli tallia kipeänä. Mietin, oliko Justiinan vaisuuteen syy se, että on tulossa kipeäksi. Ollaanhan me samaa maneesia käytetty sairaiden hevosten siellä ollessa..

Toivottavasti ei vaan virustauti iske, sillä tänne viikolle on muitakin suunnitelmia. Nyt se nimittäin tapahtuu, Justiina on lähdössä radalle. Paavo lähtee meidän mukaan, kun se suhtautuu niin lungisti kaikkeen, näyttämään vähän rataa. Meidän onnella maa jäätyy, ei tule lunta, kenkä irtoaa ja hepat tulee kipeäksi.

81# rauhassa edeten

Tehtiin ennätys päitsien kestävyydessä, meillä on ollut jo melkein vuosi yhdet päitset käytössä ja tänään ne sitten hajosivat, oli tarhaan tippunut ja lukko hajonnut. Aikaisemminkan meillä meni se 15 päitset vuodessa, kun neiti oli tehokas hajottaja vetopaniikkien aikaan.

Maanantaina Justiina pääsi satulan alle ja käytiin vähän taivuttelemassa kentällä. Alkuun vaan pyörittiin ympyrällä, Justiina ol itosi levoton kahden vapaan jälkeen. Kun sain sen ravissa rauhoittumaan, tehtiin ympyrän keskelle voltteja ja paljon suunnanvaihdoksia. Laukat nousi vähän liiankin hyvin ja samantien kun sai laukan nostettua, hevonen hävisi joka nostossa alta. Joka kerta pysäytys ja pitkä peruutus, käyntiä ja uusi nosto. Viitisen kertaa tätä tehtiin, ennen kuin Justiina tajusi, ettei saa rynnätä. Toiseen suuntaan sama juttu, peruuttelua pitkään. Loppuravit ravattiin ihan pitkin ohjin, käytin omaa istuntaa!

Eilen Justiina vaan tarhaili, mutta tänään se pääsi taas kärryjen eteen. Valjastaessa neiti seisoi paikallan kuin liimattu, mutta heti kun olin liikkeelle lähdössä, se oli sinkoamassa menemään, joten pyysin äitiä auttamaan irti päästämisessä. Tosi reippaalla käynnillä edettiin epllon päähän, josta nostettiin ravi ja käännyttiin metsäautotielle. Siellä tytsy sai taas jotkut säpsyt ja kiitolaukkaa mentiin parisataa metriä, jonka jälkeen puoli kilometriä kiitoravia. Viimein sain sen rauhoitettua ravaamaan ja hölköteltiin kymmenen kilometrin lenkki tasaisella vauhdilla.

Ravi oli taas mitä sattuu, mutta kuitenkin se ravasi, ei lennokkaasti, mutta ravasi kuitenkin. Viimeisten kilometrien aikana liikkui tosi laiskasti. Huomaa, että tarvitaan vielä paljon treeniä ennen kuin päästään raveihin. Tai ei se ole vielä ajankohtaista, vuoden päästä sitten, kun itse olen 18. Viime vuonna mentiin 16 kilometriäkin kepeästi ja ohjalle painettiin viimeisetkin kilometrit, eikä maltettu kävellä. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee!

Pakko vielä hehkuttaa, että sunnuntaina lastasin Justiinan testiksi. Se käveli suoraan koppiin, etuovi paiskautui kiinni, se peruutti ulos, mutta tuli uudelleen sinne! Sitähän ei ole kuljetettu kuin kerran traikulla, muuten rekalla. Olin tyytyväinen :)

Kuvatila loppui, joten joudutte väliaikaisesti tyytymään vanhoihin kuviin :(

80# hienokäytöksinen neiti

Tänään tulin tallille jo puoli kahdentoista aikaan. Heitin ensiksi hepat ulos ja niille päiväheinät, jonka jälkeen siivosin karsinat, vaihdoin vedet ja laitoin iltaheinät & ruat valmiiksi. Tulin sisälle syömään ja odottelin, että Justiina syö heinänasä. Kello oli yksi kun iskin neidin valjaisiin.

Justiinallla oli kova kiire lenkille, mutta onneksi Paula tuli pitämään sen aikaa neitiä kiinni, että kerkesin kyytiin. Paine alkoi heti kotipihasta päästyä. Laidunten kohdalla oli tippunut aitalanka tielle, jonka yli piti tehdä järkettävä kamikazeloikka. Ensin luulin, että se pukittaa! Päästiin metsäautotielle ja siellä olikin yhdessä kohtaa maa tummempaa kuin toisesta, hyvä aihe säikähtää. Puoli kilometriä mentiin kiitolaukkaa, ennen kuin sain sen rauhoitettua ravaamaan.

Käytiin pitkästä aikaa pidempi lenkki, kymmenen kilometriä. Yhdessä kohtaa oli auto pysäköity tien viereen, muttei Justiina ollut moksiskaan. Se myös kääntyi sinne, minne ohjasin, eikä ruvennut pomppimaan kotiinpäin. Käytöksestä annan ison plussamerkin, ajettavuuskin oli suht hyvä, mitä nyt hieman roikkuu ohjilla.

Ravi oli tänään vähän könkkää, jos niin voi sanoa. Sitä pitää patistaa liikkumaan rehellisesti tai se jättää vasenta takasta käyttämättä. Voi tosin hokitikin olla aina paljon haitaksi, kun se on muutenkin niin matalalikkeinen hevonen! Häntä meni monta kertaa tötterölle ja selkeästi tykkäsi lenkistä. Palautui erittäin hyvin, jo kahden minuutin kävelyn jälkeen hengitti täysin normaalisti. Nenä vähän vuoti.

Heitin Justiinan paksusti pakattuma loimiin ulos ja iskin melassiveden naaman eteen. Hain vielä lisääkin lämmintä vettä kun jano oli kova. Nyt se tuolla onnellisesti torkkuu, taisi vähän lenkki väsyttää. Kohtapuoliin lähden hakemaan hevosia sisään iltaheinille :)

79# masentava syksy

Masentaa niin paljon, että on pimeää ja märkää, mutaista ja kovaa. Täällä siis maa ihan jäässä, tarhat koppuraa ja ulkokarsinan ovet turpoaa niin paljon kosteudesta, että odotellaan millon hevoset jää karsinoihin, kun ovet ei aukea. Eli ei hyvin mene.

Justiinaa olen yrittänyt liikuttaa joka toinen päivä, mutta ollaan molemmat tympäydytty maneesin kiertämiseen ja haluttaisiin maastoon, ajaen. Mutta eihän sinne pääse yksin ilman, että mennään tuhatta ja sataa, ja jalat hajoaa. Viimeksi on neidillä ollut kärryt perässä 28. lokakuuta, eli yli kaksi viikkoa sitten. Mutta eihän siinä, mielelläänhän mä ratsastan sillon tällön, mutta liika on liikaa.

Tämän tympeyden kruunasi se, että eilen lensin aika makoisalla tyylillä Juipilta alas. Oltiin yllättäen taas maneesissa, tällä kertaa ilman satulaa ja neiti oli pro heti alkuun, kuolaimenvaihdoksesta johtuen ehkäpä. Meni käynnissä pyöreänä, eikä ollut niin levoton suusta kuin yleensä. Ravista tehtiin taas pysähdys-ravi-pysähdys siirtymisiä. Nostettin laukat ja vaude mitä laukkaa se väläytti vasempaankin, sitä pystyi ratsastaa. Otettiin yksi neljän esteen jumppasarja tähän väliin ja kolme neljästä putosi väärillä väleillä, joten tulin alas selästä nostamaan esteet Emilialle ja Pavelle. Puomit oli nostettu ja ohjasin neitosen muovituolin viereen. Se seisoi paikallaan tosi hyvin ja kerkesin nostaa toisen jalan selkään, toinen oli vielä tuolilla. Tällä hetkellä tulee takaa nainen hevosellaan, maiskuttaa ja Justiina kilttinä tottelee, väistää sivulle, tuoli kaatuu mahan alle ja minun alle ja kaadun suoraan selältään maahan käsi edellä. Tuloksena kädessä kaksi jäätävän isoa mustelmaa, selässä ja takapuolessa nyrkin kokoiset mustelmat. Emilia tuli pitämään kiinni ja pääsin selkään. Tässä vaiheessa pakka räjähti käsiin ja Justiina kuskasi minua maneesissa kuin rättiä. Kun sain sen pysäytettyä ja rauhoitettua, ratsastin käyntiä rauhallisesti seuraavan kymmenen minuuttia, ennen kuin se yhtään myötäsi tai rentoutui. Voin taas kiittää sinua, joka tunnistat itsesi tekstistä!

Tähän samaan syssyyn voin kertoa lyhyesti normaalista päivästäni tallilla viimeisen kahden viikon aikana. Kello on 10 yli kolme, kun astun linja-autoon. Linja-auto kulettaa minut Naarajärvelle, josta kävelen tallille viisi kilometriä. Matkalla alkaa jo hämärtää. Kello on neljä kun olen tallilla, vaihdan tallivaatteet ja siivoan karsinat. Kello on puoli viisi. Jaan heinät ja laitan vedet karsinoihin, laitan orille ulos menevät kaurat ja heinät valmiiksi kasaan. On jo ihan pimeää. Otan Justiinan, varustan sen ja menen maneesiin. Pyörin siellä epämääräisesti puolisen tuntia ja tulen takaisin tallille. Kello on puoli kuusi. Puran neitosen ja loimitan sen, haen melassiveden. Juotan sen ja heitän sen karsinaan. Haen Paavon sisälle. Vien orille heinät ja kaurat ulos. Kello on kuusi. Tässä vaiheessa alan miettimään, mistä saisin kyydin takaisin kaupunkiin. Hyvällä tuurilla pääsen siskoni tai jonkin kaverini kyydillä, huonolla kävelen viisi kilometriä Naaralle, odotan bussia ja sillä kaupunkiin. Kello läheneekin kahdeksaa. Kiitos skootteri kun sanoit sopimuksesi irti ♥

Onneksi se piristää, että tämän harmauden keskeltä kuulu hörähdys, kuin kiitokseksi ♥

78# täällä on lunta!

77# kengitys

Kaikki hehkutti blogeihinsa, kuinka on tullut lunta ja kiire hokkikenkään. Täällä ei lunta näkynyt, mutta kerkesin kengittäjän tilata täksi päiväksi.

Maanantaina vielä likuttiin jäisellä kovalla maalla. Tarhat oli koppuraa. Käytiin alkukäynnit maastossa ja mentiin maneesiin. Olin itse ilman satulaa. Maneesin ulkopuolella oli hevosrekka, jota Justiina vähän kyttäili, mutta meni nätisti ohi. Siinä aloin selästä käsin avata maneesin ovea, kun joku idiootti paiskaa rekan jonkin sivuluukun kamalalla ryminällä kiinni ja siitäkö Justiina sai sätkyt. Ohjat löysällä yhdessä kädessä itsellä, ilman satulaa. Oli lähellä etten tippunut, Luulisi hevosihmisten ymmärtävän, missä kohti noita luukkuja kiinni lätkitään. Sain vielä päälle naurut. Nämä heppatytöt, jos tunnistatte itsenne tekstistä, kiitos.

Kuitenkin, päästiin maneesiin ja aloin melko nopeasti verkkailemaan ravilla. Tehtiin todella paljon pysähdyksiä ravista suoraan ja siirtymisiä pysähdyksestä raviin ilman käyntiaskelia. Alkuun oli hieman hidas reagoimaan, mutta pian ymmärsi idean. Laukka oli maanantaina kamalaa räpellystä varsinkin vasempaan. Yritettiin tehdä samaa harjoitusta laukasta, siis laukka-käynti-laukka. Ei onnistunut oikein hyvin, mutta kun yksikin hyvä siirtyminen tuli, lopeteltiin laukkaaminen siihen. Ravailtiin vielä loppuravit ja neiti alkaa mukavasti jo myödätä!

Keskiviikkona tuli tänne sitten lumet ja Justiina luisteli keskiviikon ja torstain kesäkengässä. Perjantaina lumet oli sulanut, mutta maa oli niin liukas, ettei kehdannut liikuttaa. Tänään neiti sai hokkikengät. Käytös oli taas kehuttavaa kengittäessä, ei virheliikkeitä! Erittäin hienoa verrattuna vuoden takaiseen, jolloin se piti kengittää huulipuristimen avustuksella. Kun kengät oli alla ja lähdin taluttamaan tarhaan, se käveli samallailla kuin olisi kuljetusuojat jaloissa! Korkokengät tais tuntuu jänniltä näin pitkästä aikaa ;)

Nyt on ongelmaksi nousuut se, että yöllä karsinassa ollessaan Justiinan takajalat kerää nesteitä niin paljon, että ne turpoaa ihan tukeiksi. Tilasinkin BoT pintelipatjat sille, jos ne ei auta tai osottautuu epäkäteviksi, ainut vaihtoehto on siirtää Justiina pihattoon...

Tänään tai huomenna remppailen ulkoasua, joten koko blogi voi olla vähän sekaisin viikonlopun ajan! Toivottavasti saan siitä kivan näköisen!

76# estekisat!

Sain tiistaina hassun idean, nimittäin, että ilmotan Justiinan estekisoihin. Se ajatus kuitenkin karkasi kun tajusin etten kuulu mihinkään ratsastusseuraan. Seuraava ideani oli, että Laura hyppää. Laura lupasi, jos saa hypätä ennen sitä. Laura raahautui tallille mukaan torstaina. Justiina oli vähän kummissaan kun töihin lähdettiin kello yhdeksän illalla. Hieman levoton, oli Lauran kommentti. Kuitenkin Justiina hyppäsi hyvin.

Eilen valjastettiin Justiina ja lähdettiin tekemään kävelylenkki. Hiittikärryillä kaksin istuen, Pave perähevosena. Justiina malttoi kävellä oikeinkin hyvin poispäin kotoa, mutta kotiinpäin tullessa olisi halunnut juosta. Oli yksi vaaratilanne kun rooikotin jalkoja, ohjat löysällä jäätyneissä sormissa ja Justiina päätti säikähtää kiveä. Melkin lensin voltilla kärryistä, mutten kuitenkaan. Paveen meinasi mennä hermo kun ei omia jalkoja viitsinyt hirveämmin käyttää, mutta saipa neitonen vähän vetovastusta.

Herätys oli tänäaamuna kahdeksalta ja käytiin nopeasti heittämässä heinät karsinoihin ja lähdettiin itse aamupalalle. Varttia vaille yhdeksän palattiin talliin ja harjattiin neiti puhtaaksi ja varustettiin se. Lisättiin pakollinen ratsuväline kylmillä ilmoilla, viltti pepun päälle. Laura kävi opettelemassa radan, pidin Justiinaa sen aikaa kiinni ulkona. Ympyrää käveltiin pihassa niin pitkää että pääsi ristikkoluokan menevät verkkaamaan. Laura ratsasti rauhassa ja Justiina oli melko rauhassa. Oikea suunta oli tosi hyvä, vasen huono. Verkkaesteille hypyt oli sellaisia ''kaikki jalat ilmaan'' hyppyjä. Juipin lähtö oli neljäntenä. Mua ei edes jännittänyt, vaikka Paavon kisoja jännitän kauheesti. Toivoin vaan ettei Laura tipu!

''Miksi pitää seistä??''

Lähtömerkki tuli ja Justiina veti radan hienosti. Yhdessä vaiheessa oli ravurinravia, muuten nättiä hiljaista tai laukkaa. Mun ravurinrutjake selviytyi ristikkoluokasta ;)

Palkintojenjakoon mennessä Justiinan ilme oli ''taasko tänne'', mutta meni nätisti. Kunniakierros ravatiin! Kotiin kävellessä neiti näytti siltä, että oli ylpeä ruusukkeestaan! Melassivesi ja tyytyväinen heppa ulos. Ekat, mutte välttämättä vikat kisat!

Tähhh?

75# wow-fiilis!

Nyt oon kyllä ihan sekasin päivistä, pitää hetkinen miettiä, mitä tein ja milloin! Jos oikein muistan, niin lauantaina Justiinalla mentiin perusjuttuja kentällä. Mentiin hyvin lyhyt treeni, vain puolisen tuntia! Sunnuntaina vietin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen hevosettoman päivän! Tai no hevosettoman ja hevosettoman, olin Mikkelin raveissa ihan katsojana! Varikolla kävin vain hevosautoissa, mukaan tarttui itselleni ratsastushanskat, talikko, riimunnaru ja Justiinalle nämä kuuluisat ravipäitset, ornassi-mustina. En ajatellut sillä hetkellä, että ne muistuttavat hieman heijastiriimua väriensä puolesta. Kivat ovat silti, ja koko 8 oli sopiva, vaikka sitä hieman epäilinkin liian suureksi!

Maanantaina eli eilen oli lämmintä +2 ja meinasin jäätyä skootterilla ajaessani. Justiina joutui kentälle töihin. Huomasi sunnuntaisen vapaapäivän, sillä virtaa oli ihan liikaa. Aluksi sujui hyvin, mutta laukkojen jälkeen kaikki räjähti käsiin. Pohkeilla ei saanut tehdä mitään, kun kaikki oli mukamas laukkakäskyä. Kun otti suusta kiinni vauhtia hiljentääkseen, lensi pää taivaisiin eikä mitään tapahtunut. Väistötkään ei sujunut kun neiti ei mukamas niitäkääån ymmätänyt, vaan pompittiin pystyyn. Ennen kuin menetin viimeisenkin hermonrippeeni, käänsin hevosen pois kentältä ja lähdettiin maastoon hanuttelemaan. Loppuravit ravattiin maastossa löysin ohjin, eikä minnekkään ollut enää kiire.

Mittari näytti aamulla +1 ja väristen lähdin kurruuttelemaan tallille, mutta pitkälle en päässyt, sillä skootteri päätti taas särkyä matkalle, vaikka juuri olin tankannut varmasti oikeaa bensaa ja kävin ostamassa öljyäkin. Sisko olikin ihana ja pelasti. Olin varannut maneesin ja mentiin hyppäämään Pave ja Justiina mukanamme. Huomasi Justiinan kuumumisen esteistä, kun maneesissa sipsutettiin ravia. Nostin melko nopeasti laukat, sillä ravia oli erittäin hankala ratsastaa. Ei ollut laukkaakaan yhtään helpompi kun niin villillä päällä tytsy oli. Käänsin yhdeltä laukkakierrokselta esteelle, eikä Justiina ollut oikein tarkkana, vaan rymisi esteestä läpi ja kaatui polvilleen.

Matka kuitenkin jatkui, vaikka luulinkin, että jotain jalkaa onnuittaisiin. Hypättiin ristikkoina ensin melkein kaikki esteet ja vesimattokin! Vähän piti selässä öristä, muuten meni tosi hyvin! Esteet nostettiin noin 50 cm korkusiksi ja hypättiin ratana tätä. Laitankin tähän nyt oman piirroksen radasta, josta voin sitten selittää!

Ensimmäinen este oli noin 40 cm korkea lankku, johon saavuttiin todella vinossa, kun se eri suunnasta vähän pelotti. Kakkoselle oli tosi tiukka kurvi ja ajattelinkin, ettei tähän taivuta, mutta taivuttiinkin. Vaihto muuten hienosti Justiina laukan ;) Kakkosen A:n ja B:n välissä oli kaksi askelta. A osa oli 40 cm ja B oli 60 cm! Hienosti yli, jonka jälkeen matka khoti vesimattoa. Vesimattokaan ei enää ollut pelottava, kun sen keran oli hypännyt. Nelonen oli normaali pysty, korkeutta 50 cm ja vitonen oli okseri, samankorkuinen. Okseri pelotti hieman enemmän ratsastajaa kuin ratsua, mutta siitä selivttiin erinomaisesti. Kutoselle oli pitkä tie, n. 60 cm normaali pysty, joka oli helposti hypättävissä, mutta jonka jälkeen oli todella tiukka kurvi kääntää oikealle! Ensimmäinen yhteinen rata, joka suoriutui merkittävän hienosti.

Palataan okseriin. Pave ja Emilia jäi säätämään hyppyjen kanssa, joten meille nostettiin tätä okseria. Okseri olikin viimein 90 cm korkea, eikä mitään ongelmaa hyppäämisessä. Hieno tyttö, voin olla tyytyväinen. 

Loppukävelyt hoiti Milja. Justiina aluksi vähän jännitti uusi ratsastaja selässä, mutta rentoutui hetken kuluttua kävelemään!

74# ihan ku vettä tulis

Siis en voi uskoa tätä veden määrää! Satanu viimeset kaks viikkoa tai kuukautta. Meidän pehkutkin on vielä pellolla, kun ei sen vertaa kuivaa ilmaa ole että ne saisi paalattua. Ei ole kuivaa päivää näkynyt, tai en ainakaan muista!

Eilenkin satoi vettä, ihan kaatamalla. Aamulla oli ihan nätti sää niin hevoset pääsi ilman loimea ulos. Tallille tullessani heti ensimmäisenä heitin loimet niille päälle, mutta pitkään ne ei nekään päällä ulkona viihtynyt. Pääsivät jo ennen viittä sisäle. Satoi siis niin paljon, että neiti vietti vapaan.

Tänään satoi vettä, mutta loppui juuri kun olin kastunut läpimäräksi skootterilla ajaessani. Siivosin ensin karsinat ja heitin iltaheinät, vedet ja kaurat valmiiksi. Roosa tuli ja otetiin Justiina ja Pave. Valjastin Justiinan, se polkee jalkaa ihan tosi paljon nykysin. Ei mitään käytöstapoja :/

Melko helposti päästiin pihasta, vähän vänägättiin kun heppa katto mihin se poni meni. Justiina oli kävellessä yllättävän rento, eikä yrittänyt edes maastoon käännyttäessä lähteä ravaamaan. Sain antaa varmaan ensimmäistä kertaa merkkiä, että ravataan vaan! Hölkkäiltiin rennosti nöpöä, että poni pysyi perässä. Suoralla rupesin kattomaan mitä Juippi kyttää. Vettähän se vaan, tulvi ojat tien yli. Juostiin puron, jolla leveyttä oli varmaan viisi metriä, yli. Housut kastui. Otettiin reipasta hölkkää kääntöpaikalle ja takaisinpäin yritin ravata hitaasti, mutta painettiin ohjalle niin paljon, että huomenna on varmasti lihakset kipeänä.

Suoralla taas vesilätäkön yli, nyt otettiin tarpeeksi vauhtia ja neiti laukkasi lätäköstä. Lätäkön jälkeen taas päräytettiin häntä tötteröllä ravia menemään, kunnes ohjat taas tiukentui ja pitikin hidastaa ja alkaa käynnätä.

Lenkki meni taas tosi hyvin! Johtuu varmaan siitä, ettei aina vaan ajeta, vaan mukaan ollaan otettu myös ratsastus! Katselin loppukäynneillä kavioita ja kannat ovat kuluneet melko lyhyiksi. Vasemmasta takasestahan puuttuu kenkä. Päätin, etten tilaa kengittäjää, ennen kuin tarvitaan hokkikenkiä, siihen ei pitkää varmaan mene. Ensi viikolle luvattu jo pakkasta! Kuusi viikkoa edellisestä kengityksestäkin, voikun aika menee nopeasti!

73# lumia odotellessa!

Otsikko jo viittaa siihen, että odotan innolla jo talvea. Tai itse asiassa en talvea, vaan sitä lunta, että pääsee aloittamaan kunnon hankitreenin. Jos vaikka tänä talvena Justiina pysyis suht ehjänä niin päästään mahdollisimman paljon rämpimään hangessa!

Talveen liittyen, lämpömittarilukemat hipoo jo nollaa, joten kohta varmaan jää skootterilla ajo pois kuvoista. Kun en pääse sillä liikkumaan, tallille pääsen enää kolme-neljä kertaa viikkoon.

Kuitenkin, viime viikkoon! Perjantaina Justiina vietti vapaapäivän kun itse lähdin porukoiden luokse Kangasniemelle, mutta käytiin lauantaina porukoiden ja Lauran kanssa Justiina ajamassa. Oli jo hämärää, joten ajettiin seitsemän kilometrin lenkki. Justiina käyttäytyi oikein mainiosti :)

Sunnuntaina palasin Pieksämäkeen ja ratsastin pitkän, tunnin, treenin kentällä. Laukkoja hiottiin erittäin paljon, mutta ei siitä kerrasta sen enempää. Eilen ponski taas huilaili.

Tänään oli erittäin tuulinen sää, jonka takia ajaminen kariutui, se on melkei nmahdotonta tälläisillä keleillä, kun ei menosuunta tahdo samana pysyä. Niimpä menimme kentälle pyörimään ilman satulaa, sain itse kunnon istuntatreeniä. Tehtiin erittäin kevyt treeni, vähän ravia ja suurin osa asetusta ja alkeellisia väistöjä käynnissä. Muutamat säpsyt Justiina sai jostain olemattomasta, mutta onneksi en löytänyt itseäni märästä hiekasta!

Haava voi jo hyvin ja on melkein kokonaan umpeutunut, kuva lauantailta;