maanantai 16. lokakuuta 2017

266# Se on syksy nyt!

Ollaan jo lokakuun puolivälissä, kohta on marraskuu. Viime vuonna lumi tuli heti marraskuun alussa ja päästiin aloittamaan Toivon peruskuntokausi, toivottavasti mennään tänä vuonna samaa tahtia kohti talvea kuin viime vuonna. Toivolla aletaan pikkuhiljaa ajamaan peruskuntoa takaisin ja lumi auttaisi asiaa sen avatessa kymmeniä kilometrejä lisää lenkkipolkuja. Toivon kanssa olemme elokuun alusta asti käyneet järvessä kahlaamassa muutaman kerran viikossa vahvistaaksemme näitä ongelmallisia takapolvia. Olemme kiertäneet metsäpolkuja ja kiivenneet hiekkakuoppien reunoja ylös. Käytiin vissiitti radalla syyskuussa ja ravi oli parantunut huomattavasti kesästä. Toivotaan siis, että kahlaamisesta ja metsässä kävelyttämisestä olisi ollut hyötyä. Toivosta on kuoriutunut ratsastaessa luottoratsu, sillä ei oikeastaan edes tarvitse ohjiin koskea sen tullessa toisen perässä. Jos meidän tiemme erkanee talven jälkeen, Toivo voisi sopia jopa terapiahevoseksi.




Helka jatkaa positiivisella luonteella ja puksuttaa Toivon kaverina lenkeillä muutaman kerran viikkoon. Se lähtee aina mielellään lenkille ja sen kanssa on niin mukava maastoilla. Sillä on sopivasti virtaa, mutta se ei ikinä vie ja pysähtyy jos tarvitsee pysähtyä, menee kaikesta ohi mukisematta. Paitsi ei mennyt viime viikolla hirvilangasta piiskankaan kanssa läpi. Taidan sille ensi kesän laidunlangat tehdä villalangasta! Helkan kanssa käytiin sadan päivän ultrassa ja kyllä siellä mahassa vielä ''PikkuFigaro'' kasvaa.



Justiina viettää vielä mammalomaa, alkaa tosin olla jo vähän kyllästynyt, sillä lähtee tarhasta ihan mielellään harjattavaksi ilman Vappua. Imemistäkin se on jo vähän rajoittanut. Justiinaa pitäisi pikkuhiljaa alkaa liikutella ja kokeilla kestääkö jalka pieniä mielenvirkistyslenkkejä. 

Vapun vierotus pitäisi pikkuhiljaa aloittaa, mutta hetken se vielä saa kasvaa mamman kanssa. Vapun kanssa ollaan käyty harjoittelemassa yksin seisomista puomissa, onnistuu kyllä hyvin ilman äippääkin. Vierottaessa Vappu siirtyy toiseen tarhaan Helkan kanssa, Helka nimittäin on ottanut hoitotädin roolin tosissaan. Tunnistaja kävi viikko sitten, Vappu on nyt virallisesti Tuovilan Ihme.


Ensimmäistä kertaa tällä tontilla tarhat ovat menneet mutavelliksi. Tarhat ovat hieman alamäkeen ja vesi on aina valunut pois. Nyt on satanut putkeen pari viikkoa, joten tarhatkin ovat sen näköiset. Toivotaan että kurakausi loppuisi mahdollisimman pian!

maanantai 2. lokakuuta 2017

265# Tampereen näyttelyt

16.9. Tamperella oli suomenpienhevosten järjestämät suomenhevosten shownäyttelyt, joihin lähdimme Justiinan ja Vapun kanssa. Justiinan luokka alkoi jo puoli kymmeneltä aamulla, joten paikan päällä ilmottautumassa piti olla siihen mennessä. Täältä ajelee nelisen tuntia Tampereelle kopin kanssa, joten lähtöä tehtiin aamuyöllä puoli viiden aikaan. Koppiin laitettiin ensin Vappu, joka menikin hienosti vähän työntöavulla koppiin ja tämän jälkeen Justiina yhden ärähdyksen saattelemana. Hevoset saivat matkustaa ilman väliseinää ja Vappu vapaana, sillä en vielä uskaltanut sitä alkaa kiinni sitomaan, jos vaikka käy maate.


Muutaman pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä Tampereella yhdeksän maissa. Hevoset matkustivat todella hyvin, Justiinakin laitakauhusena hevosena ei kolahtanut kertaakaan. Antoi todella hyvää malliesimerkkiä Vapulle, joka oli vasta toista kertaa kopissa. Heiniä oli syöty melkein puoli verkkoa, joka on paljon Justiinalta, sehän ei ravireissuilla syönyt mitään. Vapun heinät oli lattialla ja se olikin kaapinut puolet jalkoihinsa.

Raviradalla käytiin ilmottautumassa, jolloin saimme tietää että luokat on etuajassa. Otimme hevoset pois kopista, harjasimme pikaisesti ja sitten kohti kehää pienten kävelyjen ja hölkkien jälkeen. Suunnittelimme vievämme molemmat erikseen kehiinsä, mutta vieraassa paikassa tammat olivatkin todella riippuvaisia toisistaan. Mentiin siis yhdessä kehään ensin Justiinan arvosteluun. Justiina sai hyvät arvostelut ja kehuttiin kauniiksi, lihaksikkaaksi ja sporttiseksi. Aika hyvin siitostammalta! Pitkä kuljetus näkyi liikkeessä ja ravi olikin takaa melko jäykkää, joten saatiin II-palkinto.





Justiinan kehän jälkeen saatiinkin odotella melko kauan ennen kuin Vappu pääsi kehään. Vappu kerkesi jo väsähtää tässä välissä ja kävi imemässäkin monesti. Kehään mennessä Vappu ei jaksanut oikein esittää ravia, vaan se oli jännittynyttä ja hieman räpeltämistä. Tuomari kehui Vappuakin sporttiseksi ja isoskoiseksi kauniiksi varsaksi ja antoi II-palkinnon.



Kumpikaan ei edennyt tammojen tai varsojen parhaimmistoon, joten lastattiin väsyneet matkustajat takaisin koppiin ja lähdettiin kotiin jo ennen yhtä.

Vaikka menestystä ei tullut niin erittäin hyvää kokemusta vieraasta paikasta ja kuljetuksesta Vapulle. Molemmat käyttäytyivät reissussa hienosti ja eniten ihmettelin Vappua, jolle kävi reissussa kaikki eikä se ihmetellyt mitään.

tiistai 29. elokuuta 2017

264# Pieksämäen ravit

Oman kylän ravit ravattiin kuun alussa. Ollaan edustettu Pieksämäkeä useampana vuonna, mutta tänä vuonna ei yhtään starttikuntoista hevosta tallista löytynyt. Niimpä lähdin kuskiksi ja hevosenhoitajaksi kaverini hevoselle, joka sijoittui hienosti toiseksi. Palokin tallille, missä Justiina majaili aiemmin, tuli siis yhteensä kolme kakkosta, huippuhienoa! Porukkaa oli raveissa paljon ja tunnelma mahtava, ihan erilainen kuin tototraveissa. Raveissa syntyi myös uusi Pieksämäen radan rataennätys. Sen juoksi Västerbö Mission aikaan 17,3, joka on todellakin kovaa valuuttaa tälle radalle. Näistä kuvista voitte aistia tuon aidon paikallisravien tunnelman! Palataan omien hevosten kuulumisilla myöhemmin.








tiistai 8. elokuuta 2017

263# Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita.

Vuoden ravivuoden kohokohta, hevosvapaa viikonloppu, vietettiin Kuninkuusraveissa. Ravit olivat mainiosti järjestetyt ja viikonlopun kruunasi Vieskerin näkeminen. Majoituimme Espoo Camping Oittaalla, joka sekin oli luksusta aiempien vuosien asuntoautoon verrattuna. Torialue raveissa oli melkoisen suppea valikoimaltaan, oikeastan hevostarvikeliikkeitä oli vain Hevari ja FinnTack. FinnTackilta mukaan lähti kaksi loimea ja sinivalkoiset päitset. Hevarilta ostimme monteohjat suomenhevosten monten suomenmestaruuden innostamana. Käytiin myös teettämässä T-paidat Toivon kuvalla minulle ja äidille.


Heti eilen piti käydä testaamassa monteohjat Toivon kanssa radalla. Hölkättiin viisi kierrosta reipasta hölkkää rataa ympäri. Voin muuten kertoa, että jo kahden kierroksen jälkeen kävi reisiin niin paljon että teki mieli lopettaa lenkki siihen. En muistanut ollenkaan, miten rankkaa reippaassa ravissa monteasennossa oleminen olikaan, vaikkei jalustimetkaan kovin lyhyet olleet. Joten kaikki kunnioitukset teille monteohjastajille jotka jaksatte lämmittää, olla esittelyssä ja vielä startin monteistunnassa!

Hölkkäiltiin siis viisi kierrosta, Toivo toimi oikein hyvin vaikkei olekaan radalla ikinä ratsastaen käynyt. Yhdessä vaiheessa Toivo päätti kokeilla, annanko sen lähteä varikolle kesken kaiken. Varikon kohdalle pysähtyi, mutta nopeasti sain sen uudelleen liikkeelle. Oli sen verran kivaa, että täytyy useamminkin alkaa taas ratsastelemaan, nyt kun on monteohjatkin ;)





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

262# Kesän hauskimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin hienoa tai jännittävää, vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä.

Kesä on kohta hujahtanut ohitse ja on taas aika hieman herätellä blogia henkiin. Ensimmäiseksi kuitenkin kysyn teiltä lukijat, onko teitä enää mukana? Odotatteko vielä postuaksia? Tuntuu, että pikkuhiljaa monet, monet blogit lopettavat tai päivittävät enää muutaman kerran vuodessa. Raviblogeja kuitenkin on hirmu vähän täällä, joten mietin, jatkanko teidän lukijoiden ilahduttamista useammin. Mitä meille sitten kuuluu?

Vappu kasvaa kovaa vauhtia, se täyttää ylihuomenna kolme kuukautta. Mikään pikkuinen siitä ei tule, kokoa on nyt jo melkein 130 senttiä. Se on alkanut vaihtaa varsakarvaa ja näyttääkin aika kauheasta nyt. Vappu on harjoitellut puomissa seisomista, kavioiden nostelua ja tutustunut hevoskoppiin lastaussillalla seisten. Omassa pihassa se osaa kävellä narussa oikein taitavasti, jos kauemmas lähdetään niin vauhtia olisi vähän liikaa. Omaan silmääni se on rakenteeltaan todella kaunis, vaikkakin muuttuu vielä paljon kasvaessaan.




Justiina on maailman mahtain äiti, turhan lepsu sellainen vaan. Vappu saa välillä vähän liiankin kovakouraisesti käsitellä mammaa ja Justiina katsoo sen läpi kavioiden. Justiinaa ei astutettu tänän vuonna uudelleen, sillä halusin nähdä millainen varsa Vapusta kasvaa. Justiina siis syö ja nauttii elämästä. Tänään kävin sillä yli vuoden tauon jälkeen ratsastamassa pellolla, ja niin vain vieläkin laukat nousi käynnistä. On se vaan hieno tamma!




Toivon talven muutamat starttiyritykset menivät totaalisen pieleen ja syytä selvitettiin useaan otteeseen klinikalla. Kesäkuussa syyksi sitten paljastui takapolvet, jotka piikitettiin kahdesti. Tällä hetkellä kuntoutamme kovaa vauhtia takapolvia ja ravi onkin parantunut huomattavasti. Toivotaan kovasti että pääsisimme vielä tämän maailman mahtavimman ja sympaattisimman ruunan kanssa vielä raveihin.




Helkasta on kuoriutunut maastomopo niin minulle kuin sen kaksitoistavuotiaalle liikuttajalle. Helka käy ratsastuslenkeillä muutaman kerran viikkoon ja nauttii muuten laiduntamisesta. Päätettiin kesäkuussa kokeilla tikulla jäätä ja astuttaa Helka. Luultiin, että joudutaan yrittämään koko kesä, sillä tamma ei muutamana aikaisempana vuonna ole jäänyt tiineeksi. Helka yllättikin ja jäi kerrasta tiineeksi. Ensi kesänä sitten laitumella kirmaa taas pikkuvarsa, tällä kertaa Figarosta.