Vappu kasvaa kovaa vauhtia, se täyttää ylihuomenna kolme kuukautta. Mikään pikkuinen siitä ei tule, kokoa on nyt jo melkein 130 senttiä. Se on alkanut vaihtaa varsakarvaa ja näyttääkin aika kauheasta nyt. Vappu on harjoitellut puomissa seisomista, kavioiden nostelua ja tutustunut hevoskoppiin lastaussillalla seisten. Omassa pihassa se osaa kävellä narussa oikein taitavasti, jos kauemmas lähdetään niin vauhtia olisi vähän liikaa. Omaan silmääni se on rakenteeltaan todella kaunis, vaikkakin muuttuu vielä paljon kasvaessaan.
Justiina on maailman mahtain äiti, turhan lepsu sellainen vaan. Vappu saa välillä vähän liiankin kovakouraisesti käsitellä mammaa ja Justiina katsoo sen läpi kavioiden. Justiinaa ei astutettu tänän vuonna uudelleen, sillä halusin nähdä millainen varsa Vapusta kasvaa. Justiina siis syö ja nauttii elämästä. Tänään kävin sillä yli vuoden tauon jälkeen ratsastamassa pellolla, ja niin vain vieläkin laukat nousi käynnistä. On se vaan hieno tamma!
Toivon talven muutamat starttiyritykset menivät totaalisen pieleen ja syytä selvitettiin useaan otteeseen klinikalla. Kesäkuussa syyksi sitten paljastui takapolvet, jotka piikitettiin kahdesti. Tällä hetkellä kuntoutamme kovaa vauhtia takapolvia ja ravi onkin parantunut huomattavasti. Toivotaan kovasti että pääsisimme vielä tämän maailman mahtavimman ja sympaattisimman ruunan kanssa vielä raveihin.
Helkasta on kuoriutunut maastomopo niin minulle kuin sen kaksitoistavuotiaalle liikuttajalle. Helka käy ratsastuslenkeillä muutaman kerran viikkoon ja nauttii muuten laiduntamisesta. Päätettiin kesäkuussa kokeilla tikulla jäätä ja astuttaa Helka. Luultiin, että joudutaan yrittämään koko kesä, sillä tamma ei muutamana aikaisempana vuonna ole jäänyt tiineeksi. Helka yllättikin ja jäi kerrasta tiineeksi. Ensi kesänä sitten laitumella kirmaa taas pikkuvarsa, tällä kertaa Figarosta.
