tiistai 31. tammikuuta 2012

12# näin pakkaspäivän kunniaksi

Pakkasta on ollut viimeisen kymmenen päivän aikana vähimmillään 15 astetta, enimmillään 25 astetta. Hävettää myöntää, ettei Justiina ole liikkunut kertaakaan viime kirjoituksen jälkeen. Olen itse ollut enemmänkin kuin reilusti puettu, mutta vilu valtaa silti. Autosta astuttaessa täytyy tehdä tallityöt todella nopeasti, että kerkeää siivota karsinat ennen hypotermiaa. Tallin lämpötilakin on laskenut pakkasen puolelle, vaikka pesarissa olevaa uunia lämmitetään joka päivä. No, jossei nämä pakkaset nousis enää kovin paljon, niin pääsee taas treenaamaan!

Näin pakkaspäivän kunniaksi voisin kertoa, miksi blogini nimi on never say never. Kahdesta asiasta olen sanonut, että ei ikinä! Nämäkin asiat ovat toteutuneet. Kun aloitin ravitouhuilut, ajoin pelkillä lämminverisillä ja sanoin, etten ikinä ostaisi suomenhevosta! Kuitenkin, kun kohdalle sattui erittäin hyväsukuinen, Suikku-Vokker linjalta oleva suomenhevonen, en voinut vastustaa kiusausta ja ostaa siitä osuutta.

Toinen ei ikinä- elämys oli Justiinan ravitouhut. Viime keväänä sanoin sillä kuukauden ajettuani säännöllisesti joka toinen päivä, ettei tästä tule ikinä ravuria. Justiinan nopein vauhti oli ehkä kolmen minuutin luokkaa ja Paavokin ravasi kovempaa. Jos neitiä käski yhtään, seurauksena oli laukka. Olin todella turhautunut, mutta jatkoin ajamista. Eräänä päivänä Justiina säikähti jotain, ja ravasi reippaasti pätkän ja uskoin taas sen kykyihin. Aloin ajamaan eri tyylillä. Justiina tarvitsi todella paljon tukea, että ravasi oikein. Se kengitettiin toisella tyylillä ja niin alkoin kaikki sujuman. Ja kyllä, tämäkin ei ikinä on murrettu! 

Olenkin ottanut motokseni: älä ikinä sano ei ikinä. 

Nämä pakkaspäivät menee varmaan tästäkin eteenpäin Justiinaa ajamatta, joten saa ehdotella toivepostauksia! Anteeksi kuvaton postaus, meillä on maailman hitain nettitikku, enkä jaksa ladata kahta tuntia joka kuvaa tähän!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

11# jolkottelua

Tänään pyrytti tosi paljon lunta, enkä sitten jaksanut lähteä valjastamaan Justiinaa. Sisko otti kuitenkin oman hevosensa lenkkeilyyn, joten lähdin Justiinan mielen virkistykseksi maastoon ilman satulaa. Ravattiin koko lenkki, toki lenkkiin sisältyi yksi laukkapätkä lumihangessa. Matka, minkä menimme, oli huima 3 kilometriä! Annoin neidin syödä päiväruat sisällä ja ämpärillisen vettä hörppäs myös. Justiina meni taas yöksi pihattoon, toppikseen topattuna ;)

Tytöt katteli tallin ainutta oria ;)



perus..


Tiistaina ajan seuraavan kerran, ajan vähintään sen 10 kilometrin lenkin, sillä melko varmasti lähdemme torstaina käymään radalla, jihhuu!

lauantai 21. tammikuuta 2012

10# loppusuoran tykki

Eilen oli Justiinalla ajopäivä. Hain sen tarhasta, aikaa meni taas se vartti, kun Justiina on keksinyt ton karkuun juoksemisen. Sain sen kuitenkin kiinni siten, että menin kyykyssä selkä siihen päin sen luo ja nappasin kiinni.



 Ajoin taas melkein saman lenkin kun viimeksi, ensin käytiin lumihangessa kolmen kilometrin hölkkä. Lunta oli vaan satanut lisää. Justiinalla oli niin paljon virtaa, että olisi halunnut touhotttaa lumihangessakin täysiä! Tien päässä käänty kärryjen kanssa ympäri yhtäkkiä, oisko kaatunut puu ollu pelottava? Jatkettiin sitten Justiinan haluamaan suuntaan, eli kotiin, kun matkaakaan ei olisi kääntymispaikkaan ollut kun kymmenen metriä.


Käännyttiin lumisen tien päästä vasemmalle, ja napautin ohjalla, tarkoituksena reipas pätkä. Vauhti meni vähän liian kovaksi, ja innostuin ajamaan reipasta kilometrin. Annoin kävellä välissä, käännyttiin ympäri, ja ajettiin toinen kilometri hiljempaa. Kolmas kilometri ajettiin taas reipasta, sisältäen todella rivakan 300 metrin pätkän, välikäynnit, ja neljäs kilometri noin. 1.40-1.50 välisellä ajalla. Kotiinpäin hölkättiin melko reippaasti, kun Justiina paino niin paljon. Loppukäyynit oli puolen kilometrin mittaiset. Yhteensä lenkille tuli pituutta 10 km.

pimeääkö?

Justiina oli taas sairaan hyvä! Sen temmonvaihto on niin nopee, että siitä tulee varmasti loppusuoran tykki! Justiinalla on niin vähän lihaksia takapuolessa tällä hetkellä, ettei jaksa kunnolla lumihangessa kärryjä vetää, takapuolen ravi on sillon tosi huonoa. Tasasella taas ihan sairaan hyvää. Aikasemmin neiti tarvis ihan kauheesti tukea ohjasta, otti heti laukan jos ei saanut tukea, nyt sillä voi ajaa reippaammin jo löysin ohjin!

Tänä aamuna sisko otti vahingossa päitset pois päästä ulos viedessään, saa nähdä miten huomenna sen kiinni saan!

torstai 19. tammikuuta 2012

9# taas ihana hevonen!

Mulla on taas maailman söpöin ja ihanin hevonen! Sitä se oli tosin vasta eilisen lenkin jälkeen. Jahtasin Justiinaa tarhasta yli puoli tuntia. Se ei antanut kauralla kiinni, ei leivällä. Ei kivennäisellä, ei rapisevalla paperilla. Karkuun juokseminen oli paljon kivempaa. Siskon kanssa ahdistettiin se pihattoon, josta sain sen kiinni, kun se ensin kerkesi rynniä ylitseni. Odotin kauhukseni, millainen lenkistä tulisi.


Maneesissa oli valmennus, ja piha täynnä traikkuja, joten äiti talutti maneesin ohi. Heti äitin päästettyä irti alettiin ravata. Tie oli aurattu, oli pitävä pohja! Kello oli kerennyt puoleen kuuteen, joten oli tosi pimeää! Justiina ravas tosi hyvin, käännyttiin sivutielle, jota ei ollutkaan yllätyksekseni aurattu! Lunta oli puolisen metriä, eikä kääntymispaikkaa ennen tienpäätä. Ravailtiin tien päähän ja takasin, kolme kilometriä lumihangessa. Käännyttiin vasempaan, pitkälle suoralle. En voinut vastutstaa kiusausta, ja napautin ohjalla. Paine kasvoi ohjissa, ja kun hölläsin, niin ittellä oli ihan uskomaton tunne. Justiina ravas ihan sairaan kovaa, ja ravi oli ihan sairaan hyvää. Käytiin tien päässä, jota loppupätkää ei ollut aurattu. Käveltiin hangessa puolisen kilometriä. Käännyttiin takaisin, ja samassa kohtaa taas reipas pätkä. Siis en voi hehkuttaa tarpeeks, kuinka hyvä se oli! :) Lenkille tuli mittaa vain 8 km, mutta 3,5 km siitä suht syvässä lumihangessa.


Sisko otti vastaan metsätien päässä, jossa se odotti negatiivistä kommenttia Justiinasta. Hänkin yllättyi positiivisesti, kun kerroin hevosen olleen tosi hyvä! Merisuola näyttää auttaneen, lenkin jälkeen Justiina nimittäin joi 20 litraa lämmintä vettä! Kiitos vinkistä ;)

Neiti oli koko päivän sisällä, kun oli niin kova tuuli ja lumisade. Pihattoon laitoin sen yöksi, nyt on lämmin pihatto, kun tuli purukuorma ;)


Sitten vielä toisiin aiheisiin. Mulle tuli kysymys ''Meinaatko kilparavuriksi vai hyvänmielen ajohevoseksi?'' Tämän kysymyksen voin selittää perinpohjaisesti teille. Aloitan siitä, että koska olen vasta 16, minulla ei ole oikeutta ottaa Justiinaa omaksi valmennettavakseni. Justiinan entinen ''valmentaja'' ei ole enää kuvioissa, joten nimellistä valmentajaa sillä ei ole. Ja koska raveihin ei saa osallistua ilman valmentajaa, en tiedä päästäänkö sinne milloin. Tänä vuonna, jos tuttu suostuu ottaa nimilleen, vai kahden vuoden päästä, kun olen 18? Vauhtien puolesta voisin ilmoittaa Justiinan vaikka huomenna koelähtöön. Eli siis asiat ovat kiikun kaakun. Koitetaan nyt selvitellä asioita, Justiinan valmennusta en todellakaan jätä.
 

Jo edesmennyt pappani kommentoi Justiinaa kaksivuotiaana ''Jos tuosta ei tule ravuria, niin ei mistään.'' Näihin sanoihin on hyvä lopettaa. Alla juttu eräästä ravikirjasta papastani.

lauantai 14. tammikuuta 2012

7# hankitreeniä

Eilen ja viime yönä oli satanut lunta sellaset melkein puol metriä lisää, joten tänään innoissaan menin tallille ajamaan. Käytiin kattomassa metsäautotietä ja sielläkin oli ihan kohtuullisesti lunta.

Tallin pihaan kun saavuttiin, oli rakennusmiehet peruuttanut peräkärryn täynnä lautoja valjastuspaikalle. Äitini ei osaa vetää autolla peräkärryä, eikä me jaksettu sitä käsin vetää, joten ajo jäi. Itseäni alkoi ärsyttää ihan kauheasti, kun piti taas mennä ratsastamaan.


Nappasin Justiinan päiväheiniltä, tai no siinä meni vähän pidempi hetki kun nappaus, kun tyttö olis halunnu jäädä syömään. Kopsutin tallissa tierat irti ja laitoin suitset. Äiti punttas selkään, ja talutti meidät pellolle, kun rakennus oli taas niin pelottava! Käveltiin peltoa muutama kerta ympäri, jonka jälkeen ravattiin D:n muotoisen pellon suora sivu. Kun vaihdettiin suuntaa, että ravatiin kotiinpäin, vauhti tuntu ihan hirveeltä. Oli itsellä pitelemistä, että ilman satulaa selässä pysyin! Ratsastin puoli tuntia. Kehuin Justiinaa ihan hirveästi, kun se oli niin ihana. Kehuin turhaan, sillä kun pellolta olis pitäny pois lähtee, niin alko ympäri kääntyily ja pystyyn hyppiminen. Ei auttanut mikään muu, kuin huutaa äiti avuks. Heti kun äiti tuli taluttamaan, oli Justiina taas muka niin kilttinä.
 

Onko kellään noin vittumainen, mutta niin ihana hevonen? Tänään taas mietin, että pistänkö kuoppaan, myynkö vai mitä. Sitten tuli taas mieleen, miten tylsää mulla ois ilman tätä ja miten tärkee Justiina mulle on!

torstai 12. tammikuuta 2012

6# elossa ollaan!

Meistä ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään! En ole viitsinyt kirjoittaa, kun ei olla mitään ihmeitä touhuiltu. Maanantaina kävin köpöttelemässä vartin ajan pellolla ilman satulaa, muutama kierros ravia, ja koska oli ihan pimeää, lopetettiin pian.

 Tiistaina oli tarkoitus ajaa, mutta pakkasta oli 16 astetta, ja iltatalliakaan en tarennut tekemään, joten se jäi. Eilen puolestaan en edes käynyt tallilla.

Tänään kolmelta piti pitää ratsastustunti yhdelle tytölle toisella ponillani, ja kun astuttiin maneesista ulos, oli ihan pilkkosen pimeää! En taaskaan kerennyt ajaa Justiinaa valoisan aikaan. En jättänyt sitä liikuttamatta, vaan kävin maneesissa ratsastamassa sillä koulusatulalla. En itse tykkää yhtään istua koulusatulassa, ja keskittyminen oli vain itsessäni, että sain pidettyä itseni kasassa! Justiinalla oli tosi huono ravi, se kyttäili kaikkea ja oli tosi ärsyttävä!


Nostettiin laukat, jotka nous tosi hyvin, ja laukattiin molempiin suuntiin viitisen minuuttia. Justiina puuskutti ihan kunnolla. Laukka oli tosi hyvää! Ravailtiin lyhyet loppuravit, ja kyttäily alkoi taas, joten lopetettiin. Käveltiin takasin tallille, ja Justiinalla oli ihan kauhea jano, joten kai se oli edes hieman rankkaa! Tai sitten merisuola alkaa tehdä tehtäväänsä!


Justiina jäi yöksi talliin, kaurojansa mutustamaan. Mulla on hevosten hoito koko viikonlopun, joten eiköhän Justiina ainakin lauantaina tule liikutettua. Tuolla maastossa on taas metsätyöt menossa, joka rajoittaa meidän maastolenkkejä. Sunnuntaina maneesissa on kisat, joten emme pääse maneesin ohi hevosruuhkan takia! Jos te lukijat haluatte jonkinmoisen erikoispostauksen, saatte ehdotella millasta postausta toivoisitte!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

5# satulatta ratsastamista

Toissapäivänä pakkaslukemat ylitti just ja just nollaan, ja nyt on -15. Oma pointti on aina ollu se, että liikutan hevosia aina -20 asteeseen, mutta kevyemmin -15 asteen jälkeen. Tänään meinasin paleltua karsinoita siivotessa, joten päätin ratsastaa kevyesti. Jotta mulla olis edes vähän lämpimämpi, jätin satulan pois.


Ensimmäinen vastus oli tarhasta kiinni saaminen! Justiina juos karkuun kymmenen minuutin ajan. Hain paperipussin, joka rapis, ja Justiina anto heti kiinni. Pistin sen valmiiks ulkona irti, se söi heinäpaalia sillä aikaa kun sitä harjailin.

Maneesiin matkattiin yhdessä siskon kanssa, hän ratsasti omalla hevosellaan. Maneesissa oli yksi poni, joka kulki edestakas maneesia ratsastajan kanssaan ilman päämäärää, joten sitä piti koko ajan väistellä. Käveltiin tämän ponin takia tosi pitkään, mentiin muutama puomi. Valkoset puomit oli niin pelottavia et ekalle tuli kielto käynnistä :D

Läski-Justiina 3 v!

Ravissa Justiina nyki koko ajan päätään, ja vaati ihan liikaa ohjaa itselleen. Tehtiin molempiin päätyihin pysähdykset ravista, jotka suju, kun käytti samanaikaisesti ''prrr'' käskyä. Laukat nostettiin molempiin suuntiin, oikee laukka oli taas ihan sairaan hyvä, rullas tosi hyvin! Vasenta laukkaa ei keretty laukkaamaan kun ehkä kierros, kun ei mahtunu menemään kunnolla. Luovutin suosiolla, ja loppuverkkasin 8-kuviolla ympäri maneesia. Muutama kasi ravissa ja loppukäynnit kymmenen minuuttia. Justiinan lämpö oli niin ihana,että nautin toden teolla!

Justiinan lauma viime talvena

Justiina meni sisälle yöksi taas pitkästä aikaa. Sain vinkin juomisen lisäykseen merisuolalla, mutta tottaki unohdin sen kotiin.. Sisko otti kameran lainaan, joten tän päiväsiä kuvia ette tule saamaan!

Huomenna mennään äitin kanssa illaks tallille, Justiinan saatan juoksuttaa pellolla tai ratsastan hangessa, jos vaan pakkanen pysyy kohtuudessa!

perjantai 6. tammikuuta 2012

4# peikkoja pitkin metsiä

Justiina sai liikettä myös tänään, vaikka yleensä liikutan sen joka toinen päivä. Eilen oli kuitenkin niin helppo treeni, että jollain tapaa ne energiat on pakko purkaa!

Jo pihasta lähtiessäni tajusin, että lisäkaura on tehnyt tehtävänsä, ja olen saanut Justiinaan vähän ylimäärästä virtaa. Ei malttanut alkukäyntejäkään kunnolla kävellä, ja vastasi kentällä ravaavalle ponille! Metsäautotiet on auraamattomia, joten taas oli tiedossa 30 sentin hangessa juoksentelemista. Se ei Justiinan vauhtia hidastanut! Neljän kilometrin hölkän jälkeen jalkoväli alkoi vaahtoutua. Kuuden kilometrin hölkän jälkeen käännyttiin tielle, missä on pitkiä suoria. Siellä ei olla käyty sitten kesän, joten kaikki oli tosi jännää ja pelottavaa. Justiina näki edessään jotain, mikä oli niin pelottavaa, että piti kääntyä ympäri. Ajattelin siinä vaiheessa, että taistelu tulee suunnasta, mutta muutaman ohjaksen näpäytyksen jälkeen suunta oli taas oikea.


 Käytiin kääntymässä tämän tien päässä, ja otettiin takastullessa pätkä reippaampaa, eikä Justiinaa väsyttänyt vieläkään, vaan paine säilyi tasasena koko loppu lenkinkin ajan. Liike oli tosi puhdasta ja nättiä, vaikka tierojakin oli. Muutamasta tierasta sain naamaani.

Loppukäynnit oli kymmenisen minuuttia, eikä pihassa Justiina enää puhaltanut. Loimi päälle, talliin, vedet eteen, loimen vaihto, heinää, muiden hevosten syöttö, ruat Justiinalle. Vettä hevonen ei ollut juonut juuri ollenkaan. Miten mä saisin Justiinan juomaan paremmin? Melassia oon kokeillu, eikä sekään just ollenkaan maita..



Tänään olin erittäin tyytyväinen Justiinaan, ja sen raviin. Serkkupuoleni lämminverisensä kanssa lupautui lähtemään Justiinan ja mun kanssa muutaman viikon päästä hiitille, jihhuu!

torstai 5. tammikuuta 2012

3# jäniksen metsästäjiä

Meidän kaikki maastot on täynnä jäniksen metsästäjiä, haukkuvia ajokoiria ja pyssyn pamauksia. Vaikka suunnittelin tänään ajavani 11 kilometin lenkin, hylkäsin ajatuksen edellä mainittujen ongelmien takia. Ei sitä tietäis, vaikka meitä luultais jänikseks. Tosi asiassa Justiina on niin säikky, etten kehtaa lähteä sitä tonne tahalleen pelottelemaan.

Päätin juoksuttaa sen, ja sain nähdä kunnon pukkirodeota, mutta en saanut kameralle yhtään kunnon pukkia! Aattelin 30 sentin lumen tekevän tehtävänsä ja hikoiluttavansa Justiinaa edes vähän, mutta ei. Hyvä kun edes lämpönen oli. Isä oli alkanu tallin pihalla polttaa roskia, ja siitäkö Justiina vasta hepulit saikaan. Jyräs päälle, mutta karjahduksen ja nopean narusta vetäisyn avulla rauhoittu taas viereen. Justiina kävi syömässä sisällä, ja laitoin sen pihattohevosten sekaan ulos yöks, kun on noin tyyni keli.





tiistai 3. tammikuuta 2012

2# lumitreeniä, melkein

Justiina on kasvatellut kavioitaan ilman kenkiä jo vähän päälle kuukauden ajan, ja olikin aika taas lyödä sille hokkikengät alle! Saatiin siskon kanssa kengitettyä se ihan hyvin, mitä nyt vähän Justiinalla oli välillä vastalauseita, mutta suju taas paremmin kun viimeks. Neiti nojaa nimittäin ihan sairaasti päälle ja vetää jalkojaan pois, ja saa vetopaniikkeja.


Heti kengityksen jälkeen pääs Justiina töihin! Käveltiin alussa puolen kilometrin alkukäynnit, että Justiina ehtii touttelemaan uusiin kenkiin. Kun alettiin ravaamaan, paine ohjissa oli niin kova koko lenkin, että sormet oli ihan jäässä! Tiellä oli lunta päälle 20 senttiä, joten vastus oli suurempi. Lumen takia en viittinyt hölkkäyttää kuin kahdeksan kilometriä.. Ravi oli pitkästä aikaa lennokasta ja kohdillaan! Ei tullu yhtään laukkahypyn yritystäkään. Tai no ei me nin kovaa mentykään :D Viisi ekaa kilometriä hölköteltiin letkeesti, ei mitenkään kovaa, ja viimeset muutama kilometri tultiin reippaampaa, muttei kuitenkaan kovaa. Käveltiin taas loppuun puolen kilometrin loppukäynnit. Koko hevonen oli ihan hiessä, joten tais olla ihan tarpeeks rankka lenkki!


Pihassa otin valjaat pois, ja heitin Justiinan päälle fullneck fleesen siks aikaa kun siivosin sen karsinan.Vaihdoin loimen kuivaan villaloimeen, Justiina karsinaan, ja sille melassivettä. Muutama tunti oltiin veilä tallilla, rakentamassa taloa yms. Kuuden aikaan jaettiin hepoille iltaruat ja heinät. Justiinalla ja mulla oli pitkä rapsutustuokio. Justiina jäi kaipaamaan vielä lisää kauraa, tökki päällään koko ajan. On se vaan niin hellyyttävä!

Korvaa kutkutti

maanantai 2. tammikuuta 2012

1# aloitus

Never say never. Älä ikinä sano ei ikinä.

Alotin uuden blogin kirjoittamisen, sillä vanha, missä kerroin molemmista hevosistani, oli erittäin sekava. Niimpä tämän blogin perustan vain Tähti-Suvista ''Justiinasta, Juipista'' liittyvien asioiden kertomiseen. Te uudet lukijat, jotka ette Justiinaa tiedä, voin esitellä hänet paremmin. 


 Justiina on viisivuotiaaksi kääntynyt suomenhevosravuri tamma Pieksämäeltä. Omistan tamman siskoni ja isäni kanssa. Vaikka omistajia on muitakin kuin minä, olen ainoa, joka huolehtii sen liikutuksesta ja hoidosta. Siskoni tekee tallityöt, ja isäni rahoittaa harrastustani. Justiina ostettiin meille toukokuussa 2009, jolloin se vaihtui päikseen välirahan kanssa toiseen hevoseen. Tamma ei ole juossut vielä yhtään starttia nyt jo onneksi takana olevien ongelmien takia, mutta tämän vuoden tavoitteiksi on asetettu starttaaminen. 


 Justiinan vauhdit ovat tällä hetkellä noin neljänkymmenen pinnassa. Muutama kuukausi peruskuntoilua, ja sen jälkeen alkaa hiittailu. Vaikka meidän päälaji on raviurheilu, Justiina osaa ratsastaessakin perusasiat. Laukat nousee, pohkeenväistöä harjoitellaan ja esteitä pompitaan mielenvirkistyksen takia. Vaikka laukat nousee ratsain, Justiina erottaa kärryttelyn ja ratsastuksen merkityksen, ja ravaa kärryillä. 


Luonteeltaan Justiina on kiltti, mutta pilkettä silmäkulmasta löytyy. Joku päivä saattaa jyrätä talliin, vetopaniikit on yleistä meilläpäin, ja kärryjen edessä osataan kääntyä metsään. Näiden kenkkuiluiden takia Justiina ei sovi aloittelijoille.


Justiina on aikaisempi pihattohevonen, nykyinen tallihevonen. Tällä hetkellä majaillaan kuuden hevosen pikkutallilla. Justiinan parhaana kaverina ja sen viihdyttäjänä toimii myös oma poniruuna Paavo.


Jos tämä teksti iski edes vähän, tervetuloa lukemaan seikkailuistamme!