perjantai 26. huhtikuuta 2013

137# virtaa vaikka muille jakaa

Hiitin jälkeen Justiinalla ei ole ollut kuumetta, enkä ole yskimistäkään sen koommin kuullut. Muutenkin tamma ollut pirteä, vetänyt tarhassa rallia ja piehtaroinut urakalla!

Käytiin eilen ratsastamassa Roosan&Paven kanssa. Justiina oli maailman ärsyttävimmällä tuulella, se pelkäsi ihan kaikkea. Naapuritallin pihassa oli pyöröpaali, eikä sitä lähelle voinut mennä, herranjestas! Maastossa pelottavaa oli kaikki, sillat, postilaatikot, isot kivet, puukasat ja luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Käytiin ensin kattomassa jotain uutta lenkkiä, jossa mennään mettäpolkuja pitkin. Ravattiin sinnepäinn muutama kilometri, mutta tämä metsälenkki oli niin huonossa kunnossa, että koko matka piti kävellä. Käveltiin Teittilän tallin pihan läpi, jossa Petri hitsasi, molemmat hevoset pysähtyivät niille sijoilleen ja yrittivät karkuun. No, hitsaus loppui ja ohi päästiin.

Hevoset oli edelleen tosi virtasia ja painoi kädelle, säpsyi ja Justiina yritti kokoajan laukata, joten mentiin vielä Myllytielle. Käytiin tämän tien päässä kääntymässä reippaalla ravilla ja takaisinpäin ei tarvinnut enää repiä ohjista niin paljon kun Justiinakin alkoi keskittyä hommiin ja ravata ohjalle painamatta. Hidastettiin käyntiin ennen tienristeystä ja multa tippui samassa puhelin taskusta, olin onnellinen että se tippui siinä vaiheessa, eikä vaikka noille metsäpoluille! Justiina palautui ihan hyvin. Oli niin kova tuuli, että loppukäyntien jälkeen hevoset olivat jo melkeen kuivat!

Lenkille tuli mittaa noin 16 km. 10 km matkasta oli Myllytietä, joka ravattiin, ja loput kilometrit koostuivat melkeimpä kävelystä.

Vaikka Justiina oli suht normaali tänään, haluan varmistaa asian ja maanantaina siitä otetaan verikokeet. Tilasin Movetilta näytteenottovälineet ja toivon, että ne saapuvat vielä tänään. Jos verinäytteissä ei ole mitään hämminkiä, me toivottavasti päästään 5.5. Killerille harjoitusraveihin.

Yksi asia pitää vielä mainita, sillä sunnuntaina tallille muuttaa uusi hevonen! Kyseessä on kolmivuotias suomenhevostamma, joka vaihtuu Batroxin kanssa päikseen. Tamma on pieni, 145 cm korkea, mutta hyväsukuinen ja ensin kokeillaan, tuleeko siitä meille toinen ravuri! Tammasta enemmän sunnuntaina! :)


tiistai 23. huhtikuuta 2013

136# epätyytyväinen olo hiittiin!



Aamulla kuulin kun Justiina yskähti muutaman kerran, joten ajattelin asian olevan ok, sillä lämmöt olivat normaalit. Puolen päivän aikaan lähdettiin hiitille ja Justiina ei tullut Pavenkaan perässä koppiin. Laitettiin samantien takki silmien eteen ja suoraan käveli koppiin.

Perillä valjastin nopeasti Justiiinan, löysäsin sekkiä kahdella reiällä, sillä viimeksi se tuntui turhan tiukalle. Lähdettiin katoksesta, ei rynnitty vaan päästiin rauhallisesti matkaan pitkästä aikaa. Ensin ravttiin neljä kierrosta hölkkää, jonka jälkeen tavallisesti taas puolien kierrosta kävelyä. Käännyttiin kilpailusuuntaan ja ajettiin kolme kierrosta reipasta, Pieksämäen raviratahan on 800 m pitkä. Tamma tuntui aikalailla löysälle, eikä meinannut saada vauhtipykälää silmään. Ravia se kuitenkin polki. Jälleen alettiin kävelemään ja halusin hakea äidiltä Sport Trackerin, jotta näen mitä Justiina juoksee, kun tuntuu vaan ettei pyörä pyöri. Ravattiin reippaasti vielä yksi kierros, jonka maalisuoralla päästin tamman menemään mitä se meni. Kahta minuuttia huippunopeus.. Kävletiin muutamasataa metriä ja Justiina palautunut, eikä räkääkään valu. Sekki taisi kaiken lisäksi tulla liian löysälle, sillä tukea Justiina ei siitä saanut kunnolla! 

En ollut yhtään tyytyväinen hiittiin. Ensi viikon hiittiin otetaan hokit pois ja kiristetään sekki takaisin. Mietin vielä, voiko löysyyden aiheuttaa se, että tamma tulossa kipeksi. Lämmöt olivat kuitenkin illallakin normaalit. Ota nyt selvää, pitäisikö lisätä ruokintaan jotain, teenko itse treenissä jotain väärin vai onko hevosessa jotain!




maanantai 22. huhtikuuta 2013

135# päiväni aikatauluna & ratsastelukuvia

Halusin pitkästä aikaa tehdä jonkin vähän erilaisemman postauksen ja mielestäni aikataulupostaus olisi juuri nyt hyvä! Teen tämän viiden minuutin tarkkuudella, sillä kelloa en tähyillyt kokoajan. 

5.45. Herätyskello soi, mutta painan torkkua.



5.50. Nousen ylös, harjaan hiukset ja vedän yövaatteiden päälle toppavaatteet. 

5.55. Poljen skootterin käyntiin ja lähden ajamaan 10 kilometrin matkan tallille. Kaikki vesilätäköt on jäässä ja Moilasen lämpömittari näyttää +1 astetta. Kylmältä ilma tuntuukin. Skootteri onneksi toimii hyvin.

6.15. Olen tallilla. Laitan Justiinalle ja Paavolle päitset päähän, otan molmpien narut ja vien ne yhtäaikaa tarhoihinsa. Haen Justiinan ruoan. Potkin vesikupit suliksi. Heinät laitoin jo edellisenä iltana valmiiksi tarhoihin. 

6.25. Aloitan Justiinan ja Paavon karsinoiden siivouksen. Tänä yönä nämä ovat olleet siististi, sillä molemmat karsinat mahtuvat yhteen kottikärryyn. Haen karsinoihin iltaheinät ja teen iltaruoat valmiiksi.


6.45. Lähden tallilta takaisin kämpälle. Kotiinpäin tullessa lämpötila onkin noussut jo +3 asteeseen. 

7.00. Olen perillä, heitän liakiset tallivaatteet pesuun ja käyn suihkussa. Pistän päälleni korkeavyötäröiset farkut ja neuleen. Teen itselleni aamupalan ja istun hetkeksi tietokoneen ääreen.

7.30. Kuivaan hiukset ja laittaudun. 

8.00. Lähden kävelemään koululle. Kävelen niin reippaasti, että aikaa menee kahteen kilometriin kymmenisen minuuttia.

8.30. Koulu alkaa englannin tunneilla, jonka jälkeen on äidinkielen tunnit. 

11.30. Ruokatauko. Koulussa on ruokana riisiä ja kanakastiketta, joka on yllättäen ihan hyvää. Ruoan jälkeen palataan takaisin äidinkielen tunneille, jotka matelee todella hitaasti.

13.15. Koulu loppuu.

13.30. Tulen kotiin, vien pyykit koneeseen ja aloitan siivoamaan. Pesen astiat, siivoan kuiva-ainekaapit ja hellan ja pesen vielä jääkaapin. Seuraavaksi siivoan olkkarin kaapit, tämän jälkeen vaatekaapin ja vihoviimeisenä pesen kylpyammeen ja vessan! Kasaan matot valmiiksi oven eteen.

15.30. Lähden kävelemään autokouluun. Odotan Annua hetken pihalla ja sitten jatkamme yhdessä matkaa. Autokoulussa ilmottaudumme, sitten teemme alkukyselyn ja tehtävät. 

16.15. Ensimmäinen teoriatunti alkaa! Opettajalla oli hyvät jutut, joten jaksoin istua koko ajan. Käytiin läpi vain autokoulun aloitusjuttuja.

17.10. Pääsen autokoulusta ja kävelen kämpälle. Haen samantien pyykit koneesta ja ripustan kuivumaan. Vaihdan päälleni tallivaatteet. Otan uuden korillisen likapyykkiä mukaan ja vien samalla matkalla pesuun.

17.50. Olen tallilla. Laitan vedet karsinoihin ja kannan huomisen vedet hevosille tarhoihin. Otan Paven ja Justiinan ja talutan ne sisälle. Justiina kulkee vapaana tallin ovista karsinaan, sillä ovesta ei mahdu kaksi hevosta kerrallaan. Otan hevosilta päitset pois päästä. Käyn taluttamassa Batroxin sisälle. Kannan talliin sisälle heinää kuivumaan. Vien tarhoihin huomisen aamun heinät. Kun hevoset ovat syöneet, otan niiltä kupit pois.

18.15. Lähden ajamaan kämpälle. Skootterin bensa alkaa olla ihan lopussa ja koko matkan pelkään, että se loppuu kesken. En ottanut rahaa mukaan, jotta olisin voinut käydä tankkaamassa. Bensa kestää kuin kestääkin kämpälle asti.

18.30. Olen perillä, samalla oven avauksella vien matot ulos ja puistelen ne. Imuroin ja pesen lattiat. 

19.10. Lähden käymään kaupassa. Ostan sipsiä ja dippiä. Soitan iskälle Mikan numerosta, jotta hän saa pyydettyä koppia lainaan.

19.30. Olen takaisin kämpällä. Teen dipin ja alan katsomaan salkkareita ja syömään sipsiä. 

20.00. Luen blogit ja samalla katson sivusilmällä Uutta Päivää. 

20.30. Tajuan, että pyykit ovat edelleen koneessa. Käyn hakemassa ne kuivumaan ja istun kirjoittamaan tätä postausta.


21.00. Telkkarista alkaa Satuhäät. Lisään viiemiset tekstit ja kuvat postaukseen.


Toivottavasti tykkäsitte tälläisestä vähän erilaisesta. Loppuun lisään vielä kuvia eilisestä ratsastuksesta, ensimmäistä kertaa sain Justiinan pyöristymään jo alkuraveissa! Huomenna olisi vuorossa hiittiä!













keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

134# meno maittaa uudessavanhassa kodissa

Justiina on pysynyt nämä päivät tarhassa! Se on suloinen, kun kuulee minun tulevan skootterilla pihaan niin alkaa kauhea juokseminen ja hirnuminen, jos saisi iltaruoat. Sama asia aamulla, karsinasta kuuluu samantien nälkäistä hirnuntaa kun paikalle saapuu. Oli kyllä aika ilkeä tänään ajella aamutallia tekemään, satoi vettä ja oli +1 aste lämmintä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi tärkeiden hevosten vuoksi.

Täällä on meidän ''omat maastot'' niin huonossa kunnossa, sekä siellä pyörii edelleen metsäkoneet, että ollaan käyty valloittamassa maailmaa vieraissa maastoissa. Justiinakin on oppinut jotain Itätuvan tallilla, sillä se ei kyttäile juurikaan mitään. Maanantaina sekä tänään toimi vetohevosena täydellisesti, vaikka vastaan tuli autoja, postilaatikoita, taloja ja kolmen sillan ylitys. En olisi ikinä uskonut, että Justiina, mun Justiina, toimisi tuollaisissa tilanteissa. Maanantaina olin ratsastaen lenkillä, ratsuvehkeet päällä. Ravi ei miellyttänyt ollenkaan ja joka ylämäessä yritti nostaa laukkaa, muutenkin tamma oli tosi löysän olonen. Pistin sen ratsukamppeiden syyksi. Tänäänkin hölkkälenkillä kärryillä tamma oli jotenkin vähän vetelä, vaikka ravia pisti menemäänkin. En tiedä onko pohjassa, jossa on paljon irtokiviä, syynsä? Molempina päivinä siis käytiin tämä uusi lenkki, jolle tulee pituutta 13,5 km.

Launtaina sekä tiistaina olisi harjoitusravit Jyväskylässä ja Mikkelissä. Yksi huono puoli siinä on, sillä Mika on lomittamassa molempina iltoina, enkä sitten tiedä kuka ajaisi tammaa? Tulee vähän turhautunut olo, kun Mika ei ole päässyt pariin viikkoon hiittaamaan. Tahdon tammalle alle vähintään yhdet harjoitusravit ennen koelähtöä, jotta tietää, juokseeko se sitä 1.40 vauhtia reilusti koko matkan.

Kamerakin jäi Kangasniemelle, joten tuoretta kuvamateriaalia ei ole tiedossa ainakaan tällä viikolla!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

133# justiinan ja paavon jälleennäkeminen

Muutto sujui hyvin. Lastattiin Justiina tallilta ennätysnopeassa ajassa, sillä se käveli suoraan koppiin. Hommaa helpotti se, että Justiinalla oli paksu takki silmien edessä ja taluttelin sitä pihalla viitisen minuuttia joka suuntaan, jotta se luotti muhun ja tuli perässä kaikkialle. Niin myös koppiin! Pysähdyttiin porukoiden luona ottamassa hiittikärryt kyytiin ja sitten jatkui taas matka Pieksämäelle, jossa pysähdyttiin raviradalle.

Vettä satoi kaatamalla ja oli kylmä, mutta ei auttanut muu kuin heittää valjaat niskaan ja radalle mars. Puolet radasta oli sulaa ja puolet jäistä, joten ajettiin vetoja. Lämmitin neljä kierrosta, jonka jälkeen ajettiin viisi vetoa siten, että aina takasuoralla neljänsadan metrin pätkä ajattettiin reippaasti ja hiljennettiin taas etusuoralle normaaliin hölkkään ja niin edespäin. Justiina oli hyvällä ravilla ja vähän turhan innokas. Ainut vaan, että tuntui ettei saanut vahtipykälää kunnolla silmään ja kun vauhtia tuli, piti jo hiljentää. Kokeilin kääntymistä hiittikärryjen edessä radalla ja Justiina kääntyi ongelmitta. Käärittiin tamma loimiin ja kokeiltiin lastausta ilman takkia, ei onnistunut, joten takki päähän ja vähän käppäilyä radalla. Toinen oli niin sulonen kun nosteli jalkoja tosi korkeelle koko ajan, kun ootti millon eteen tulee lastaussiltä. Taas suoraan koppiin. Radalta matkaa oli enää 10 kilometriä, joten pitkää Justiina ei enää kopissa joutunut seisomaan.

Tallilla Paavo alkoi hirnumaan jo kun näki kopin tulevan pihaa kohti ja Justiina sille vastaili. Kopista se peruutti tosi kovalla vauhdilla ulos ja halusi jo Paavon luo. Loimet vielä vaihtoon ja tamma tarhaan. Pave viereisestä tarhasta oli oikein ''oria'', vaikka siis todellisuudessa on ruuna. Muutama vinkuminen ja pusuttelu, sitten muistettiinkin että tuttuja ollaan. Heitin hevosille päiväheinät ja matkattiin takasin Kangasniemelle hakemaan omat tavarat. Käytiin illalla kuuden aikaan antamassa iltaruoat ja heinät ja tyytyväisinä jäivät hevoset ulos.

Tänä aamuna tallilla molemmat tarhat olivat tyhjät ja hepat löytyivät tallin takana seisomasta. Molemmat pääsivät aitojen korjauksen ajaksi sisälle syömään aamuruoat. Korjattiin aitoja kolme tuntia ja sitten pistettiin Paavo ja Justiina tarhaan. Meni vartti ja Paavo juoksee juuri korjatuista aidoista suoraan läpi Justiinan luo. Eikun uudestaan korjaukseen ja Pavelle aidasta sähköiskut. Kun tulin taas tallille parin tunnin päästä, hevoset olivat kuin olivatkin tarhassa! Päätettiin sitten karkailujen takia pistää kuitenkin hevoset yöksi talliin. Justiina jätti illalla osan kauroistaan syömättä, toivottavasti sopeutuu takaisin nopeasti :)

Pääsin perjantaina kokeilemaan miltä tuntuu olla hevonen!

Ja Mindi pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla kuski!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

132# viimeinen päivä tallilla

Tämä viikko ollaan treenattu vähemmän tosissaan, koska maastot on niin sanotusti täyttä kuraa. Joko on upottavaa mutaa, liukasta jäätä tai sohjoa. Käytiin vikan kerran kiipeämässä mäkiäkin ja harmittaa, etten tajunnut ottaa ennenjälkeen kuvia pyllystä, mikä kehitys on tapahtunut kuudessa viikossa. Justiina kiipeää nyt kuitenkin reilusti mäet ylös ja ''hyydytysmäkeenkään'' ei enää hyydy vaan paahtaa koko mäen ylös. Käytiin pitkästä aikaa myös laukkailemassa maastossa, viimeinen yhteinen lenkki Lauran kanssa. Vähän on ollut haikea fiilis koko viikon, sillä huomenna on edessä muutto niin minulla kuin hevosellakin.

Kuusi viikkoa on tullut päätökseen ja on aika pakata taas molempien kamppeet ja suunnata matka kohti Pieksämäkeä. Vaikka talli, missä Justiina on ollut nyt tämän kuusi viikkoa, ei ole mikää luksustalli, niin ikävä tulee talliporukkaa ja mahtavaa hevosen hoitoa. Kun neiti palaa omalle tallille, joutuu Justiinakin siirtymään ulkoelämään kokopäiväisesti käytännön syistä. Itse joudun taas panostamaan erittäin paljon hevosten hoitoon, koska vastuullani on omien hevosten aamu- ja iltatallit. Onneksi on tullut kevät ja käyttöön pääsee taas skootteri, joka helpottaa arkea tosi paljon.

Ei Justiina tainnut tietää tänään kentällä revitellessään, että juoksee sillä kentällä viimeisen kerran, niin onnellisen näköinen se oli! Tuntuu, että kirjoittaisin postausta, jossa joudun hevosesta luopumaan, mutta en sentään. Joudun luopumaan aivan mahtavasta tallista, talliporukasta ja hevosten hoidosta. Kiitos siis tästä kuudesta viikosta Terhi, Jouko ja kaikki mahtavat tallilaiset! :)



lauantai 6. huhtikuuta 2013

131# harkkarit peruttu

Torstaina peruttiin Lappeen ravit ja osasin odottaa, että ei Killerin rataa enää perjantain ravien jälkeen pistetä sellaiseen kuntoon, että siellä voisi ajaa harkkarit. Killerin sivuille tuli sitten perjantai aamuna odotetusti tieto, että ravit ajetaan mutta harkkareita ei. Vähän harmitti, mutta vaihdettiin vähän suunnitelmia ja päätettiin käydä  ravien sijaan hiitillä. Suunniteltiin, että käydään ensin katsomassa Kangasniemen radan kunto, ja jos se on huono, ajetaan Mikkeliin.

Aamulla suunnattiin tallille ja puunattiin Justiina, jonka jälkeen alkoi taas lastausrumba. Taluttelin sitä silmät sidottuna ulkona, jonka jälkeen lastaussillalle töks. Iskä töni sisään, nosteli jalkoja eikä mitään liikettä tapahdu eteenpäin. Hain liinan ja sillä yritin, tämä vaan nojaa liinaan kaikin voimin. Otin kielstä kiinni ja vedin kaikin voimin, pelkäsin että kieli lähtee irti kun hevonen vaan seisoo sillalla. Sitten vihoviimeinen keino, harjanvarrella perseelle niin kovaa kun lähtee, hevonen olla möllöttää. Sen jälkeen harjanvarrella koputusta jokaiseen jalkaan ja huutamista, muutama peruustus lastaussillalta pois ja uudestaan jalkoihin iskemistä, jonka jälkeen hevonen on kopissa. Tuloksena verta joka paikassa, joka siis vuotaa omista käsistäni.

Ensimmäinen pydähdys oli Lauran kohdalla, jotta saimme kuvaajan mukaan! Toinen pysähdys oli Kangasniemen ravirata, jonka tarkastettuani päätin hiitin ajaa siinä. Sisärata oli sula, mutta kurainen, silti kuitenkin pitävä. Ulkoradat oli sohjoista lunta.

Justiina valjaisiin ja eikun radalle! Se kyllä nykysin tietää varsin hyvin missä ollaan, sillä heti kun päästään katoksesta, alkaa hölkkääminen. Justiina hölkötteli neljä kierrosta alkuverkkoja, ja vasta viimeisellä kierroksella se alkoi oikeasti vertyä. Se oli hirmu laiskan olonen! Sitten nopeat välikävelyt ja varsinainen hiitti. Kun lähdettiin uudestaan liikkeelle ja annoin luvan menemiseen, ei enää tuntunut yhtään laiskalta! Sain pitää oikeasti kiinni, jotta ei mennä ylikovaa! Ajoin 2500 metrin hiitin ja Justiina olisi vielä tämän jälkeen halunnut mennä lujaa. Ravi oli tosi hyvää, mutta hevonen tunki hirveästi keskelle rataa. Hevonen tuntui näppeihin myös hyvälle, ainakun käski, tuli lisää vauhtia. Tosi paljon se on kyllä kehittynyt ravurina viime kuukausien aikana. Loppuun hölköttelykierros ja kävelyt ja katokseen!

Radalta kotiinkaan Justiina ei olisi halunnut lähteä, vaan peruutettiin koppi katoksen suulle ja jalkoihin harjan varrella koputellen taas kyytiin. En vaan tajua, miten se on yhtäkkiä ruvennut noin vaikeaksi lastattavaksi! Se ei pelkää mitään kopissa, vaan v*ttuilee. Onko keinoja, millä saisi vähän helpommin lastattua tamman kyytiin?

Tampereen hevosmessut on tänä viikonloppuna ja se näkyy, sillä tänään ei ole tullut yhtään uutta blogikirjoitusta!

Ilonen mutanen treenari hiitin jälkeen!









torstai 4. huhtikuuta 2013

130# rekka, kaksi traktoria ja kolme autoa

Kävin eilen Justiinalla ratsastaen lenkillä. Tajusin kentän kohdalla, että hevosella on ratsusuitset ja korvat auki. Tien päähän päästiin nätisti, kunnes tämä päätti kääntyä ensimmäisen kerran ympäri. Hölkkäiltiin jonkin matkaa, kunnes tie muuttui niin huonoon kuntoon, että käveltiin. Käytiin kävelemässä muutama mäki, joissa piti kyttäillä kaikkea, yrittää juosta tai kääntyä kotiinpäin. Päästiin tielle, mistä lähdetään taivaltamaan kotiinpäin, niin Justiina veti jostain hepulit ja kiikutti hetken kiitolaukkaa, jonka jälkeen jatkoi kiitoravia kieli kuolaimen yli vailla minkäänlaista tuntumaa niin pitkään että päästiin kohtaan missä pitäisi ylittää tie ja aloittaa loppukäynnit. Ylitettiin tie ja kun päästiin toiselle puolelle risteystä, meni ylitetyn tien ohi auto, josta Justiina veti hepulit ja lähti hetkeksi käsistä, kunnes sain sen taas kävelemään. Tässä vaiheessa Justiina tajusi että kohta ollaan kotona ja käveli nätisti. Liikaa virtaa kahden vapaan jälkeen ja väärät varusteet pistän tämän pelleilyn syyksi. 

Paremmalla mielellä lenkille lähdettiin tänään Ransun ja Lauran kanssa. Olin taas uuteen tapaani kuuluvasti äärettömän hidas ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Päästiin matkaan ja Justiina malttoi kävellä alkukäynnit. Hölkättiin ensimmäisiä kertoja edellä, sillä edessä mulla on parempi kontrolli hevoseen. Silti se painoi ohjalle pirusti! Heti alkumatkasta odotettiin yhdessä risteyksessä kun rekka ajoi ohi, mutta hepat käyttäytyi siinäkin tilanteessa tosi nätisti. Justiina hölkkäsi lenkin hyvällä tyylillä, mutta yhdessä vaiheessa rupesi venkslaamaan jotain takapäällään ja kun muistutin että ollaan töissä, sen ravi muuttui heti. Hölkkäiltiin reipasta hölkkää kahdeksan kilometriä, jonka jälkeen irtosi Ransulta kenkä, joten jouduttiin kävelemään loppu neljä kilometriä. Loppumatkalla tuli vastaan kaksi traktoria ja monia autoja ja Justiina vaan käppäili nätisti ohi! Se on kuin muuttunut hevonen tuolla tallilla!

Huomisen tamma saa viettää vapaan ja kerätä energiaa harkkareihin. Toivottavasti ravataan! ;)


maanantai 1. huhtikuuta 2013

129# ihmettelyä kerrakseen

Itteäni alkoi tänään toden teolla ärsyttämään. Sain kuulla, että eräs ravi-ihminen, joka kehui Justiinaa kerran raviradalla sen nähtyään hyväraviseksi hevoseksi, oli myöhemmin puhunut ympäri kyliä, ettei tuosta hevosesta tule yhtään mitään. Miksei hän voinut sanoa suoraan mulle tuolla radalla, että ompa huonon näkönen vaan kehui sitä? Tallilla Justiinaa rapsutellessani rupesin miettimään, olenko mä antanut jo kaikkeni tälle, jos sen vauhdit ei vaan riitä? Oisko parempi vaan antaa olla, jos kerta ammattimies sanoo huonoksi? Katselin Justiinan silmiä, ne on voittajansilmät. Ajattelin, etten anna periks, en sitten millään. Me vielä näytetään, mihin me yhdessä pystytään! Eikä ne rajat ihan heti tule vastaan!

Muutenkin tänään mietin ravi-ihmisten yleistä käytöstä. Kaikki on kateellisia toisilleen ja nauraa seläntakana jos hevonen on ollutkin pettymys tai laukannut. Kun olin ensimmäisissä raveissa hevosen kanssa 12 vuotiaana, sain ensimmäiset neuvot; ''Onnittele voittajia!''. Ja mä onnittelin. Niitä onnittelujakin kuulee nykysin harvakseltaan. Miksei voi onnellinen toisten menestykselle? Voin kertoa, että niin onnellinen olin Erikassonin kuninkuusravivoitosta, että kyyneleet valu silmistä.

Olen ihmisenä sellainen, joka jää pitkään vatvomaan asioita. Pitäisi vaan antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!


Näytetään Juipin kaa kieltä kaikille meitä haukkuville!