keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

51# tulevaisuuden ammatti?

Vaikka blogi on pitänyt melkein kaksi viikkoa hilaiseloa, emme me ihan toimettomana ole olleet! Viime viikolla Justiinalle tuli postissa uusi satula, tällä kertaa sellainen, joka oikeasti istuu, joten pääsimme ratsastamaan. Samantien pääsi satula testiin, ja hyvin toimi, vaikka keventäessä ärsyttävästi nitiseekin. Pääasia että hevoselle istuu.


Keskiviikkona, viikko sitten ratsastin Justiinan maneesissa ja ajattelin sen näkevän joka puolella mörköjä, sillä maneesisa ollaan käyty viimeksi varmaan kuukausi sitten. Mutta ei, Justiina mennä pohotti ympäri maneesia tosi nätisti, ei mitään ongelmaa, ei mitään pelkäämistä. Muutaman kerran mentiin puomeja ja nekin mentiin suoraa yli. Laukkaa Justiiina ei jaksanut ylläpitää vaan kokoajan piti ratsastaa eteenpäin. Jos lopetti ratsastamisen, niin takapää tippui raville. Kohtuuhyvä ratsastuskerta kuitenkin!


Koska Justiina oli ihana, innostuin perjantaina uudelleen ratsastamaan. Mentiin tällä kertaa kentällä ja treenattiin laukkaa paljon! Kentällä laukkakin pyöri paremmin. Loppuraveissa Justiina päätti ottaa säpsyt jostain ja tulin sitten ensin aitaa päin selästä alas ja suoraan perseelleen maahan, ai että tuntu hyvälle. Takasin selkään, hetki ravailtiin ja lopuksi pujoteltiin pelkän pohkeen avulla. Lauantaiaamuna en meinannut päästä sängystä ylös, koska koko selkä oli vetänyt jumiin! Ja viikonloppuna oltiin kunkkareissa Lauran kanssa, Laurakin yhtä rampana hevosen juostua hänen yli edellisenä iltana.

Eilen lähdettiin Paavon ja Emilian seuraksi maastoon ja vedettiin kolmen kilometrin kiitolaukkapätkä, hanutettiin niin tyäysiä kun hepoista lähti! Palauteltiin hetki ja mentiin kentälle. Meillä oli Noora mukana kuvaamassa ja nostelemassa puomeja, joten päätettiin hypätä. Ensimmäinen hyppy suju hyvin, kun Justiina pudotti 30 cm korkean esteen! Ensimmäisen esteen jälkeen neiti innostui ja veti täysiä esteille päin ja laukatkin nousi käynnistä. Hypättiin estettä muutaman kerran molemmista suunnista esteen ollessa korkeimmillaan 60 cm! Siitä taitaa tulla vielä estetykki ;) Estetreenien jälkeen Justiina sai vielä kunnon pesun.


Ötökät on syöny Justiinan täysin, eikä Helosan pysy inolla pitkää eikä tunnu parantavan haavoja, joten kävin tänään ostamassa TervaSprayta ja ötökkähupun. Näytti tisseistä ötökät kaikkoavan kun sprayta suihkutti, hyvä niin! Ötökkähuppu oli tosi pelottava. Laitoin sen Justiinan päähän ja ensin Justiina seisoi paikallaan hetken. Sitten se lähti eteenpäin, pöris, astu toisen askeleen ja peruutti varmaan kymmenen metriä! Pöristen se jäi syömään, toivottavasti auttaa edes vähän ötököihin nämä aineet!

Estetrreeneistä tulee kuvia kunhan ne san itselleni, malttakaa odottaa! :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

50# menneisyys ja tulevaisuus

Perjantaina 4. maaliskuuta 2011 minulle sanottiin; ''Tee tolle hevoselles jotain.'' Justiinahan oli seisonut melkein puoli vuotta. Minä tein. Otin sen ajettavaksi, siskoni päästi meidän matkaan ja olin innoissani kuinka reipas se oli. Lunta oli auraamattomalla tiellä 10 senttiä. Ravasimme tarkalleen 750 metriä ja heppa oli läpimärkä ja puuskutti sieraimet punaisina. Lumesta tuli niin kova vastus. Käännyimme takaisin kotiin ja kävelimme koko matkan. Justiina ei edes yrittänyt ravata. Matkaa tuli ensimmäiselle lenkille tauon jälkeen 1,5 km, joka oli Justiinalle liikaa.


En ajatellut ikinä lisääväni tätä kuvaa minnekkään, mutta tässä kunnossa Justiina oli ennen treenin aloitusta!

Hämmästyin tosissani Justiinan huonosta kunnosta ja Justiina alkoi liikkua tästä päivästä lähtien joka toinen päivä. 21. maaliskuuta olimme siinä pisteessä, että ravasimme viiden kilometrin lenkin, eikä Justiina ollut vettä valuva. Oli hienoa huomata kuinka Justiinan kunto kasvoi.



Lumien sulamisen ajan kävin ratsastaen kävelemässä, joka puolella oli mutaa. Käveltiin muutaman viikon ajan, kunnes hiittisuora tuli taas kuntoon. Aloimme ottaa vetoja 300 metrin mittaisella suoralla, mutta ratsusukuinen ponini meni suoralla kovempaa kuin Justiina. Ajateltiin, että Justiina tarvitsee enemmän tukea, sille iskettiin sekki kiinni. Se ei juossut minnekään, keskitti ajatuksensa vain pään heiluttimiseen ja sekin vastustelemiseen. Sekki jäi pois. Ajateltiin, että tältä puuttuu täysin lahjat, kun ei edes vieressä juoksevalle vastaa.

Koitti eräs kevätpäivä, jolloin kaverini lähti mukaan kuvaamaan Justiinaa. Lähdimme normaalisti ajamaan ja kaverini asettui pellon viereen kuvaamaan, kun ajamme ohi. Ohi ajaessamme pidin kiinni kovasti, koska Justiina jännitti pellon vieressä kyhjöttävää möykkyä. Justiina pisti menemään ohi kahta kovempaa, mitä kovempaa pidin kiinni. Löysin, miten tämän hevosen kaasu toimii. Se tarvitsi tosi paljon tukea. Aina kaverini ohi ajaessa pidin kiinni ja annoin merkkiä, että voi juosta. Ja niin me saatiin juoksukuvia, hyviä sellaisia!



Kesän sarastaessa aloin käymään Justiinalla ratsastaenkin lenkillä ja otimme mukaan laukkatreenit. Laukattiin pitkiä hiekkateitä. Eihän Justiina kovaa päässyt, mutta hyvää pyllytreeniä ja selkäjumien avausta. Molemmat nautittiin näistä lenkeistä! Ratsastessa pääsi pidemmälle maastoihin ja kilometrejä rupesi olemaan enemmän, kahdeksasta kymmeneen. Eikä Justiina edes ollut täysin loppu. Nautin liikuttamisesta ja kehityksen sueraamisesta!



Kesä tuli ja treenasin joka toinen päivä. Meillä oli kerran viikossa ratsastustreeni, kerran 6 x 300 m vetopäivä ja kaksi 6-8 km pituista hölkkälenkkiä. Koitti ratsaiseva päivä, 2. heinäkuuta 2011. Justiina siirtyi vasten tahtoani (muiden omistajien tahdolla) laitumelle Pieksämäelle (missä siis tällä hetkellä asuu) ja minun käskettiin antaa sille loma. Se lomaili viikon, jonka jälkeen aloin taas liikuttamaan. Ongelmat alkoivat uudessa paikassa, se alkoi kääntyä ympäri lenkillä selästä käsin. Ratsastus jäi ja kun saimme kärryt tallille, aloin taas ajamaan. Ajoin neljästi viikossa ja kerran kävin uittamassa tai kentällä ratsastamassa.



Ajokilometrejä tuli reilusti, 16 km oli normaali lenkki minkä menimme. Justiinan kunto kesti sen todella hyvin. Vauhtia oli tullut rutkasti lisää ja uudessa paikassa oli enemmän suoria, millä kaasutella. Justiina tuntui tosi hyvältä. Neidiltä löytyi jopa oma kaasu ja se osasi painaa ohjalle ja osasi juosta itse.


''Valmentaja'' kävi sillä ajamassa hiitin, se hiittasi kolmeaneljää kilometrin metsätiellä, mutta se ei kuulemma riittänyt. Olin pettynyt, mutta treenasin kahta kovemmin. Olin saanut sen koelähtökuntoon ja tiesin, että tänä vuonna päästään. Oli syyskuu ja ajattelin, että ennen kovia kelejä! ''Valmentaja'' lupasi ilmotella, kun lähdetään radalle. Treenasin. Oli lokakuu. Ilmoitusta ei kuulunut. Kysymyksiin vastaus oli; jos ensi viikolla.

Lokakuun lopussaa oli meidän ''treenitarinan'' loppupysäkki. Olin lähdössä normaalisti ajamaan, kun Justiina yhtäkkiä kääntyi pellolle, enkä päässyt seiltä pellolta enää pois. Kun yritin kääntää tielle, se hyppäsi pystyyn ja käänty kärryjen edessä linkkuun, jolloin kärryt menivät poikittain hevosen päälle. Ajoin puoli tuntia pellolla pitkässä heinässä melkein itkien, minua paleli ja Justiina toimi paskasti. Sain sen tielle, mutta en lenkille. Ajettiin takaisin pihaan. Justiina ontui.



''Valmentajan'' kommentti, viikko lepoa. Viikon päästä valmentaja ei olllut enää kuviossa. Viikon lepo muuttui kuukaudeksi, kun meillä ei ollut enää kärryjä. Kun kärryt saatiin, ensmmäisellä lenkillä Justiina kääntyi maneesin kohdalla kärryt perässä ympäri, hyppäsi kärryjen eteen linkkuun ja taitoin jalkani hevosen ja kärryjen väliin. Hyppäsin kärryiltä ja talutin sen metsätielle, hyppäsin kyytiin ja matkan varrella käännyttiin kymmeniä kertoja ympäri. Tästä lähtien en enää nauttinut sen ajamisesta yhtään, vaan pelkäsin. Pelkäsin milloin se hyppää ympäri ja milloin tipahdan kärryiltä. Pelkäsin tosissani.

Ajaminen on ollut tästä lähtien satunnaista, ja aina kun menen Justiinan kärryille, pelkään. Sydämeni pamppaa tuhatta ja sataa, jos joku tulee vastaan ja se kääntyy ympäri, mitäs sitten? Viimeinen tikki oli talvella linkkuun käännetyt kärryt. 

Justiinan tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. En varmaan ikinä saa sitä enää toimivaksi. Yksi päivä sen päässä vaan niksahti ja se muuttui epätoimivaksi. Tätä ei ole yhtään mukavaa kirjoittaa, mutta ei siitä varmaan tule yhtään mitään. Kykyjä sillä olisi, mutta paska pää, sille ei voi  mitään. En halua pelätä joka toinen päivä, että kuolen. Mulla ei ole enää sitä motivaatiota mikä oli vuosi sitten Justiinaa treenatessani.

Ajattelin sillä varsan teettää jo tänä vuonna, mutta omistajaporukka oli muuta mieltä. He vain sanoivat että kesällähän se on helppo treenata. Helppohan se on sanoa, jos ei ole ikinä istunut kyseisen hevosen kärryillä. Justiinalla on mukavia päivä ja paskoja päiviä, ja odotan aina kauhulla, onko tänään paska päivä. 

Kun valmistun ja saan vakityön, Justiina muuttaa tallia, sanoi muu omistajaporukka mitä tahansa, ja astutan sen. Varsaa käsittelen pienestä pitäen, jottei siitä tule yhtä kusipäätä kuin emänsä!

Mutta todennäköisesti Justiina ei tule ikinä raviratoja valloittamaan. Tätä on vaikea myöntää, mutta asia luultavasti on näin, ellei jotain ihmettä tapahdu sekä Juipin, että minun päässäni. Vai oletteko koskaan kuulleet jotain 6-7 vuotiaasta suomenhevosesta, joka vasta aloittaa kilpauraansa?

Toivottavasti jaksatte lukea, tämä tuo hieman selvennystä niin minun kuin teidänkin päihinne meistä! :)


49# vettä sataa ku

Viime viikon lopulla Justiina kävi siskoni kaverin Ellun kanssa yömaastossa ja uimassa. Hän oli tällä matkalla selästä tippunut, kun Justiina oli mukana olleesta koirasta säpsyt saanut! Muuten neiti oli ilman satulaa käyttäytynyt hyvin.


Sunnuntaina, viikko sitten, kävin ensin kentällä. Ajattelin kuvata teille videopostauksen, mutta siitä tulisin niin kamala etten sitä kehtaa julkaista! Kuitenkin, kentälle mennessä Justiina käänty kerran ympäri ja aattelin et nyt lennän, kun oon ilman satulaa. Selässä kuitenkin pysyin ja ohjat niin tiukalla kun saa, päästiin kentälle. Käveltiin muutama kierros ja alettiin ravata. Tuntu etten osaa enää istuu ollenkaan, joten muutama ympyrä ravattiin molempiin suuntiin ja otettiin laukkaa. Laukka nous taas hyvin ja pyöri hyvin. Laukan jälkeen lopetin työskentelyn ja lähdin loppukäynneiksi maastoon. Ensin ei meinattu päästä kentältä maastoon ja maastossa käännyttiin sata kertaa ympäri. Aattelin et käydään uittaa mut matka oli niin hidasta kääntymisten johdosta, joten käännyttiin kotiinpäin kun päästiin jonkin aikaa eteenpäin ilman ympärikääntymisiä.


Takaspäin käveltiin reippaasti löysin ohjin ja yhtäkkiä heppa käänty ympäri! Itellä loksahti suu auki, se käänty ympäri vaikka suuntana oli koti! Pelleilyä jatkui maneesille asti ja purin hammasta kun v*tutti niin paljon. Maneesilta päästiin löysin ohjin kotiin.. Eihän meill äsentään kokolappuja ollut, pitäsköhän mun ymmärtää tän pelleilyä? Onko kellään muulla yhtä pellejä hevosia? Miten ootte toiminut tämmösen kanssa?

Tiistaina juoksutin Justiinan kentällä, se oli laiska ja sai käskeä kokoajan, mut muuten jees.


Keskiviikkona oli ponin estekisat, joten liikuttaa en kerennyt. Torstaina ja perjantaina sato kaatamalla vettä, joten ei hirveesti himottanut lähteä ajamaan skootterilla 40 kilometrin matkaa verisateessa ajamaan hevosta vesisateessa. Nyt viikonloppuna on koko viikonlopun kestävät aluekisat naapuritallilla, joten pihan läpi ei pääse kulkemaan maastoihin. Maanantaina on seuraava liikutuspäivä, toivottavasti.

torstai 5. heinäkuuta 2012

48# kesäpuuhaa

Maanantaina oli tosi lämmin päivä, joten otettiin koko heppaporukka taluttaen ja kaikki pääsivät uimaan lenkkejä. Justiina ui kaikenkaikkiaan kolme muutaman minuutin lenkkiä. Itse uin vierellä ja yhdessä vaiheessä jäin jalkoihin kun Juippi lähti jyräämään rantaan. Muuten neitonen käyttäytyi tosi nätisti, malttoi rannassakin odottaa omaa vuoroaan.


Tiistaina ei ollut tarkoitus liikuttaa, mutta kaverini Emilia tuli ja käytiin juoksuttamassa Justiinaa maneesissa. Liikettä ei löytynyt lainkaan ja jalat veti maata pitkin, en jaksanut komentaa van lähdettiin taluttaen katselemaan toisen suunnan maastoja, joissa on kaikkea pelottavaa. Ei Justiina oikeastan pelännyt muuta kuin yhtä postilaatikkoa ja rekkaa!


Tiistai-iltana otettiin Justiina vielä peltobaanailuun ja ratsastinkin sillä pelkillä päitsillä ja narulla. Vedettiin puolisen tuntia laukkaa pellonpäästä toiseen ja sain kyllä pukkia seuraavan vuoden edestä. Tais Justiina tykätä hanutella! Korvat hörössä kisas kavereita vastaan. Ja ihmeen hyvin toimi pälkillä päitsillä ja pohjeavuilla.


 Keskiviikon Justiina veti mahaansa uudesta laitumesta ruohoa. Tänään torstaina Milja ja Justiina lähti minun ja Paven kanssa uimaan. Justiina oli tosi vaisulla päällä, se meni miten Milja halusi. Puukasat, auto eikä metsäkonneet pelottaneet lainkaan! Mutta hyvä joskus näinkinpäin. Ravattiin rantaan ja Justiina meni hömpöttelyravia. Rannassa suoraan järveen ja pystyyn hyppäämisen kautta uimaan. Justiina jopa ui ratsastaja selässä muutaman asekeleen. Eipä ollut paarmoja kiusaamassa, kun kokonaan pinnan alla oli. Kotiinpäin tultiin taas ravia ja Justiina vaan hömpötteli, ihmeellistä siltä ettei se heittänyt Miljaa selästään! :D


Lauantaina olisi taas tarkoitus ajaa, jos töiden jälkeen ehdin. Tuntuu, että Justiina on jo nyt laihtunut, vaikka sitä on vasta muutama viikko liikutettu.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

47# melkein jo aktiivista liikutusta

Tänään oli Justiina taas valjaissa. Muistin laittaa korviin pumpulit ja korvahuput päälle, jotka viimeksi huomaamattani unohtuivat matkasta. Toiveenani oli, että tällä kertaa lenkillä kohtaisin rauhallisemman hevosen. Iskä päästi meidät irti ja käveltiin ihan ilman taluttamista tienristeykseen ja käännyttiin metsään. Ravattiin sama viiden kilometrin lenkki kuin viimeksikin, koneet ja puukasat olivat paikoillaan. Puukasojakaan Justiina ei kyttällyt, ainoat säpsyt otti puita siirtävästä metsäkoneesta, ja mutka oikastiin ojanpenkereen kautta.


Kääntöpaikalla sain taas pystyynhyppimistä ja kun annoin taas luvan ravata, ohjissa oli ihan liikaa painetta taas. Vedin kaikin voimin ja Justiina vähän hidasti vauhtia, mutta näytti siltä että jos hitaammaksi yritän niin tulee persettä, kun Justiina veti päätään uhkaavasti alaspäin. Reippailtiin kotiinpäin ja yhdessä kohdassa voimat loppuivat ja päästin ohjat löysäksi. Ihmeellistä mutta kyllä, Justiina hidasti heti vauhtinsa normaaliksi raviksi. Loppumatka hölköteltiin löysin ohjin.


Ravi oli taas ihan priimaa. Ja Justiina oli lenkin jälkeen ihan hikinen, mutta palautui tosi nopeasti. Jos sitä seuraavan kerran ajais tiistaina, toivottavasti siihen mennessä edes osa koneista olisi siirtynyt!

B. Helmiina ilme

Juippi esitteli uusia takalenkiä!