174# elän sitä unelmaa, josta vain joskus haaveilin

Olen koko viikon valittanut siitä, kun hevoset pitää käydä hoitamassa. Ne pitää aamuisin viedä ulos, iltaisin sisään, loimittaa, liikuttaa. En saa nukkua pitkään, kun viimestään yhdeksältä hevosten pitää viikonloppuisinkin olla ulkona. Bensaakin menee niin paljon autoon, kun joka päivä pitää ajaa neljäkymmentä kilometriä pelkkien tallimatkojen takia. Ulkona sataa kaatamalla vettä, mutta ei auta, kun hevoset on liikutettava.

Tajusin kuitenkin, että tämä on sitä unelmaa, mistä joskus vain haaveilin. Haaveilin omasta asunnosta kapungissa, kahdesta hevosesta maalla pienessä tallissa, jossa ne itse käyn hoitamassa. Haaveilin ihan oikeasta ravihevosesta, sille seuraponista. Haaveilin siitä, että saisin joka aamu kuulla hevosen hörähdyksen huomeneksi, kun sitä lähtee viemään ulos. 

Harvoin sitä tulee arvostettua asioita, mitä jo on. Kun on saanut jotain, haluaa uuden asian, eikä enää muista arvostaa edellistä haavetta. Miettikää tekin lukijat, jotka tänään lähdette talliin sillä mielin, ettei jaksa, te elätte unelmaanne.

Loimituskausi on alkanut. Täällä on satanut varmaan viikon verran lunta ja vettä joka päivä sekaisin. Hevoset ovat päässeet kaatosateesta jo viiden aikaan talliin suojaan ja tuntuvat olevan tyytyväisiä kun ne käyn pelastamassa. Maanantaina Mika kävi kenkäämässä hevoset. Justiinalla vaihtui kengitys kokonaan. Etusiin se sai flappikengät, takasiin kengät kera pohjallisten. Tuli vähän kalliimpi kengitys, kun pelkät kengät ja tarvikkeet maksoivat 50 euroa. Justiina oli heti kengityksen jälkeen ensimmäisellä lenkillä paremmalla ravilla.

Tamma pääsi ensimmäiselle hiitillekin puoleentoista kuukauteen. En osaa sanoa, olenko tyytyväinen vai en. Ajoin ilman sekkiä ja pistin tammalle puoltajankuolaimet, sillä tiesin luvassa olevan vauhtia. Heti samantien lähdettiin ravilla matkaan ja lihakset huusi hoosiannaa viiden hölkkäkierroksen jälkeen. Kun käänsin kävelyjen jälkeen kilpasuuntaan, Justiina lähti kuin tykinkuula häntä tötteröllä. 

Pidin kaikin voimin hevosta kiinni, sillä en halunut ajaa ihan mahdottoman kovaa hiittiä. Hevonen oli kaarteissa vähän vino oikealle ja välillä takajalat veti omaa showta, mutta suorilla se pisteli taas menemään kaarteidenkin edestä. Tamma oli tosi paineissaan ja henkisesti tuntui paremmalle mitä ulospäin varmasti näytti. Ensimmäinen kierros oli kahden minuutin luokkaa, toinen 1.50. Ei me siis mahdottoman kovaa ajeltu, vaikka kärryiltä vauhti tuntuikin kovemmalta.

Palauttelin tamman muutamalla hölkkäkierroksella ja noin 200 metrin kävelyllä ja tamma oli palautunut täysin katoksella. Sierainkaan ei värähtänyt, kun aiemmin se on pitkienkin käyntien jälkeen katoksellakin puuskuttanut. 

Nyt on vähän kaksipiippuiset ajatukset starttiin ilmoittamisesta, haluaisin ajaa vielä hiitin sekillä ja kärkipainoilla, mutta ei taida keretä ennen ilmoittamista. Raveja tulee ja menee, täytyy nyt syvällisesti miettiä muutama päivä mitä asian kanssa teen. 

173# mäkitreeniä

Justiina on palannut treeniin! Se on tuntunut ihan hyvälle, muttei mitenkään erittäin hyvälle. Innolla se on treeniin lähtenyt, eikä vaikuta kipeältä mistään. Jalat ovat täysin sulat ja tamma ravaa suhteellisen hyvin. Käytiin tänään kiipeilemässä mäkiä. Matkaa tuolle lenkille tule lähemmäs viittätoista kilometriä. Ravia siitä tänään menimme kymmenisen kilometriä ja kävellen lopun viisi. Tahdoin saada mäistä kaiken irti ja mentiin ne kävellen. Hevoset joutuivat käyttämään kunnolla takapuoltaan! Kun käännyttiin takaisin, mäet kiivettiin niin reippaasti että tuskin oli kovin rankkaa.

Itse en ole yhtään kävelytystyyppiä, vaan yleensä tykkään treenata pelkällä hölkällä. Kuitenkin nyt minusta on paljastunut uusi puoli, sillä oli tosi rentoa ja lunkia kävellä vaan! Miten te tykäätte treenata, oletteko enemmän hölkän puolesta vai kävelytättekö paljon? Kiipeättekö mäet mäkitreenissä käynnissä vai hölkässä?

Justiinan kengät ovat kuluneet ihan loppuun. Kengittäjä pääsee vasta ensi viikon maanantaina laittamaan jalat, jolloin laitetaan myös pohjalliset. Toivottavasti se vielä muutaman päivän noilla talsisi. Kun on uudet kengät jalassa, käydään ajamassa ensimmäinen hiitti saikun jälkeen, varmaankin ensi viikonlopusta.

Olen jo katsonut sarjatarjontaa ja tiedänkin, milloin Justiinan starttiin ilmoitan, minähän olen siis nykyisin hevosen nimellinenkin valmentaja!

172# lomalaisen tylsä elämä

Justiina on jatkanut lomailuaan. Vaikka takana on vasta kuusi sairaslomapäivää, kyllästyttiin me molemmat tekemättömyyteen. Olen koittanut ponia liikutella omaksi mielenvirkistykseksi. Se ei kuitenkaan Justiinan mieltä paljoa virkistä, kun toinen on joutunut kävelemään ainostaan tallin ja tarhan väliä nämä tuskaiset kuusi päivää. Toki onhan se kova pala pistää täydessä kilpakunnossa oleva hevonen täysin lepoon. Virtaakin sille on kertynyt ihan liikaa, nimittäin vetää omaa treeniä tarhassa, joka on siis kielletty, mutta puuhunko se pitäisi päivän ajaksi sitoa. Aamuisin karsinastakin tullaan turhan reippaasti, joten päätin tänään viedä sen virkistyskävelylle.

Neiti on ollut ihan luonnontilassa harjaamattomana nämä päivät, joten se nautti ihan tosissaan harjauskesta. Se oli huuli tötteröllä ja välillä taas nukkui. Se ei kertaakaan yrittänyt potkaista päin, mitä se aiemmin teki. Otin riskin ja lähdin ilman satulaa, mutta Justiina käyttäytyi oikeasti tosi hyvin.

Ponin ratsastaja meni sillä kentälle, joten lähdin hetkeksi taivuttelemaan myös Justiinaa. Aika paljon tehtiin uralta väistöjä ja uralle väistöjä sekä kahdeksikolla taivuttelemista, käynnissä siis. Lopuksi käytiin metsässä kävelemässä loppukäynnit. Metsässä kaikki oli tosi pelottavaa, mutta yleensä ottaen liikutus meni hyvin!

Olen nyt parina päivänä päästänyt Paavon iltapäiväksi Justiinan kanssa laitumeen. Justiina on ainakin ollut tosi onnellinen seurasta, nimittäin se on tarhannut yksin Tertun lähdöstä saakka!

Käykäähän kurkkaamassa BLOGIKIRPPIS!

171# tallipäivä videolla

Kuvailin eilisestä tallipäivästä lyhyen videokoosteen, harmitaa kun ei ollut kuvaajaa, mutta toivottavasti tuosta jotain selvää saa! Kertokaa mitä piditte!

170# klinikkareissu heitetty

Odotin innolla, mutta samalla kauhuissani mitä klinikalta tulee sanomisiksi Justiinan jaloista. Varauduin jo pahimpaankin ja mietin ensi kesäki oria sille. Tänään asiat selvisivätkin parin tunnin tutkimusten jälkeen.

Laukaassa meillä oli varattu aika puoli 11 ja oltiin vähän myöhässä paikalla, mutta se ei haitannut, sillä tutkimuksiin päästiin vasta kahdentoista aikaan. Ensimmäisen tunnin neiti seisoi kopissa tosi nätisti ja seuraavan puoli tuntia se vietti klinikan karsinassa pyörien. Eläinlääkäri tuli katsomaan hevosta ja kyseli siitä, samalla selvisikin, että eläinlääkäri on sama joka tutki tammaa, kun se kaatui Hankasalmella.

Mentiin hetimmiten ulos taivuttelemaan tammaa. Itselläni siinä tuli kuuma juostessa. Ensin Justiina oli sillein ''Jee tää on kivaa'', mutta lopuksi se oli perässä vedettävä. Vasen etupolvi ei reagoinut taivutukseen millään tavalla, vaikka sitä epäilin että se reagoisi eniten. Jokaisen jalan vuohisnivelet reagoivat vähän, oikean takajalan vuohisnivel eniten 2/5. Mitään merkittävää ontumista ei siis missään, joten päätettiin ajaa tamma.

Eikun neiti valjaisiin ja radalle. Radalla se käyttäytyi muuten ihan hyvin, mutta painoi aivan helkkaristi ohjalle. Ajaessa takasten liike oli pompottavaa ja eläinlääkäri sanoikin, että etupää ravaa erityisen hyvin, takapäässä siis jotain häikkää. Seuraavaksi vuorossa oli ajon jälkeen uusi takasten taivutus. Oikea takanen reagoi taas samalla tavalla miten ensimmäiseenkin taivutukseen.

Eläinlääkäri halusi nähdä liikkeen vielä ympyrällä liinassa juoksuttaessa. Oikeaan kierrokseen epäpuhtautta, joten lähdettiin sisälle puuduttamaan tämä vuohisnivel. Samaan syssyyn otettiin myös verikokeet, joissa ei ollut mitään poikkeavaa. Kun vartti oli kulunut, mentiin takaisin maneesiin ympyrälle. Liike parani jonkin verran. Tupamäkikin kävi kehumassa hevosta ravuriksi.

Päätettiin hoitaa oikea takavuohinen. Ensin neiti sai humautukset naamaan, ensimmäistä kertaa elämässään. Sillä oli melko huono viinapää ja se alkoi nuokkumaan heti. Takavuohiseen pistettiin kortisonia, toimenpiteen tamma antoi hoitaa hyvin. Samoihin rauhottaviin raspattiin hampaat, eikä siellä hirveämmin piikkejä ollut.

Päästiin lähtemään kahden aikaan kotiin! Nyt tamma viettää saikkua kaksi viikkoa, jonka jälkeen pikkuhiljaa jatketaan treeniä, toivottavasti entistä ehompina.