keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

252# Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.

Kevät on tullut! Täältä on melkein kaikki lumet sulaneet ja oma rata on ollut pari viikkoa tosi hyvässä kunnossa. Ollaankin päästy ajamaan hiittiä joka neljäs päivä. Vielä ei oma treenilenkki ole ajokunnossa, joten kaikki ajot on ajettu raviradalla. Tuulille tulee ainakin lastaustreeniä ja kyytiin mennäänkin ilman suurempia mutinoita.

Viime viikolla päästiin ajamaan kengittäjän hevosen kanssa hiitti. Tuulille tämä oli ensimmäinen kerta toisen hevosen kanssa. Molemmat nelivuotiaat oli vähän pöllästyneitä ja odotteli toisiaan. Tuulikin oli melko käskettävä ajaa, vaikka normaalisti menee omasta halustaan. Ajeltiin rauhassa kahden minuutin vauhtinen hiitti ja molemmat hevoset meni hyvällä tyylillä.

Tuulille lisätiin kuukausi sitten varustukseen häntärauta, sillä se viuhtoo hännällä aina käskettäessä. Mielestäni se on vaikuttanut hevosen tyyliin ja haluun mennä, joten kokeillaan huomenna ajaa hiitti ilman häntärautaa ja katsotaan mitä tapahtuu.






Justiina voi erittäin pyöreästi. Tämän kuun lopussa se siirtyy pihatosta tallielämään, sillä varsomiseen on enää 1,5 kuukautta. Kovasti jo odotetaan varsan syntymää, saa nähdä millainen pieni sieltä tulee. Justiinan luonnekin on tasaantunut paljon tiineyden aikana, siitä on tullut huomattavasti rennompi joka asiassa. Täytyy kuvailla sitä lähipäivinä, jotta saatte ihastella sen mahaa! :)

perjantai 8. huhtikuuta 2016

251# Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

Tuuli on edennyt treenin seuraavaan vaiheeseen, hiittitreeniin. Oikeastaan se veti 1,5 viikkoa henkeä tarhassa, sillä joka puolella ajopaikat olivat niin huonossa kunnossa ettei minnekkään päässyt ajamaan.

Ennen 1,5 viikon taukoa ajettiin ensimmäinen hiitti täällä Pieksämäen radalla. Ajeltiin kahden minuutin vauhtia 2500 m ja tamma ravasi tyypillisesti hyvin. Olihan hiitti vähän hidastelua ja kiihdyttelyä kun vielä ei Tuuli osannut reipasta ravia pitää koko matkaa yllä. Siitä se kuitenkin lähtee, pikkuhiljaa.





Tämän hiitin jälkeen ei paljoa enää ajettukaan, sillä joka paikka meni sohjolle ja kuralle. Tamma hierottiin ja siltä löytyikin jumia vasemmasta lavasta ja oikeasta reidestä. Yllättävän hyvin se antoi hieroa, vaikka ei voi sietää harjaamistakaan. Takareisi oli sen verran jumissa että aika paljon Tuuli sen hieronnan aikana vaelsi. Siitä kuitenkin huomasi miten se rentoutui, kun paikat saatiin auki.

Tauon aikana Tuuli keräsi ihan liikaa  ylimmäräistä virtaa. Se esimerkiksi alkoi jyrätä taluttaessa ja hyppi pystyyn. Käytävällä se ei muuta tehnyt kun vaelsi ja kaivoi maata. Mietinkin, miten ensimmäinen ajokerta menee kun se on jo hoitaessa noin levoton.

Lähdettiinkin sitten tiistaina Hankasalmen radalla käymään, sillä Pieksämäki oli vielä turhan pehmeä. Hankasalmella olikin tosi hyvä kesärata, hieman märkä etusuoralta. Käytiin hölkkäämässä viisi kierrosta molempiin suuntiin eikä tamma painanut tavallista enemmän ohjalle. Alkukankeutta ravissa oli, mutta loppua kohden se rentoutui. Kotiin lähdettäessä tämä ei sitten olisi halunnutkaan lähteä kotiin ja hetki siinä meni ennenkuin koppiin se saatiin.

Eilen uusittiin Hankasalmen reissu tällä kertaa hiitintapainen mielessä. Tuuli on kyllä fiksu matkustaja, se ei kopissa turhaa jyskää. Muutenkin se käyttäytyy uusissa paikoissa ikäisekseen hyvin. Eilen rata olikin pehmeämpi keskiviikon vesisateen vuoksi ja yksi routakuoppakin sinne oli syntynyt. Ajeltiin hiitin aikana pehmeä etusuora  hiljaa ja kiihdytettiin takasuoralle. Keskivauhti oli kahden minuutin luokkaa. Tuulin ravissa ei taaskaan ollut haukkumista. Kaarteet on sille vielä hieman hankalia juosta, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpota. Tällä kertaa koppiinkin mentiin ilman epäröintiä melassiveden perässä. Hiitin jälkeen harjoiteltiin taas jalkojen kylmäystä letkuissa, se on vielä jännää Tuulin mielestä.

Ensi viikolla päästäänkin jo Pieksämäen radalle hiittaamaan!