Maanantaina Justiina pääsi satulan alle ja käytiin vähän taivuttelemassa kentällä. Alkuun vaan pyörittiin ympyrällä, Justiina ol itosi levoton kahden vapaan jälkeen. Kun sain sen ravissa rauhoittumaan, tehtiin ympyrän keskelle voltteja ja paljon suunnanvaihdoksia. Laukat nousi vähän liiankin hyvin ja samantien kun sai laukan nostettua, hevonen hävisi joka nostossa alta. Joka kerta pysäytys ja pitkä peruutus, käyntiä ja uusi nosto. Viitisen kertaa tätä tehtiin, ennen kuin Justiina tajusi, ettei saa rynnätä. Toiseen suuntaan sama juttu, peruuttelua pitkään. Loppuravit ravattiin ihan pitkin ohjin, käytin omaa istuntaa!
Eilen Justiina vaan tarhaili, mutta tänään se pääsi taas kärryjen eteen. Valjastaessa neiti seisoi paikallan kuin liimattu, mutta heti kun olin liikkeelle lähdössä, se oli sinkoamassa menemään, joten pyysin äitiä auttamaan irti päästämisessä. Tosi reippaalla käynnillä edettiin epllon päähän, josta nostettiin ravi ja käännyttiin metsäautotielle. Siellä tytsy sai taas jotkut säpsyt ja kiitolaukkaa mentiin parisataa metriä, jonka jälkeen puoli kilometriä kiitoravia. Viimein sain sen rauhoitettua ravaamaan ja hölköteltiin kymmenen kilometrin lenkki tasaisella vauhdilla.
Ravi oli taas mitä sattuu, mutta kuitenkin se ravasi, ei lennokkaasti, mutta ravasi kuitenkin. Viimeisten kilometrien aikana liikkui tosi laiskasti. Huomaa, että tarvitaan vielä paljon treeniä ennen kuin päästään raveihin. Tai ei se ole vielä ajankohtaista, vuoden päästä sitten, kun itse olen 18. Viime vuonna mentiin 16 kilometriäkin kepeästi ja ohjalle painettiin viimeisetkin kilometrit, eikä maltettu kävellä. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee!
Pakko vielä hehkuttaa, että sunnuntaina lastasin Justiinan testiksi. Se käveli suoraan koppiin, etuovi paiskautui kiinni, se peruutti ulos, mutta tuli uudelleen sinne! Sitähän ei ole kuljetettu kuin kerran traikulla, muuten rekalla. Olin tyytyväinen :)
 |
| Kuvatila loppui, joten joudutte väliaikaisesti tyytymään vanhoihin kuviin :( |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti