46# pitkästä aikaa ajoa

Toissapäivänä Mikkelin raveista mukaana tarttui martingaali, jota testasimme eilen. Pistin Justiinan valjaisiin ja Emilia talutti maneesin ohi, varmuuden vuoksi, sillä edellisestä ajokerrasta on aikaa. Heti kun Emilia päästi irti, aloitti Juippi juoksemisen. Ravi oli puhdasta ja ohjalle painettiin kovaa. Reippaasti hölkötellen ajattelin kääntyä vasemmalle kilometrin hölkän jälkeen, mutta edessä olikin kaivinkone. Hölkättiin eteenpäin, ja siltä kohti mistä mennään uimaan, oli kasattu puukasa ja siinäkin oli joku metsäkone. Eteenpäin mentiin ja tasasin väliajoin oli puukasoja ja erilaisia koneita, autoja ynnä muita. Justiina onneksi ei säikkynyt mitään näistä pahemmin! Käännöspaikalla Justiina pomppi pystyyn, joten vedin sen täysin pysähdyksiin, jonka jälkeen se maltooi kävellä hetken.

Kun Justiina sai uuden merkin, että saa mennä ravia, vauhti kiihtyi ja oikealle ohjalle painettiin tosi kovaa. Kuitenkan taas selvittiin puukasoista ja koneista kotiin. Lenkistä tuli viisi kilometriä ja heppa oli hiestä märkä.

Oon nyt tosi pettyny, että nuo maastot on pilattu, kaikkialta on puut katkottu eikä uimaankaan pääse. Joka puolella koneita, puukasoja ja muita, eikä voi rennosti ajella. Kääntyä pystyy vasta maneesin kohdalla ja arvaa onko Justiina siihen suostuvainen kun kotiin on sata metriä. Treenaamisen innostus oli eilen huipussaan, mutta lenkin jälkeen se laski. Hevonen toimi hyvin ja oli mukava, mutta maastot niin huonossa kunnossa ettei huvittaisi ajella...

Toinen mitä eilen pohdiskelin, on se, miten paljon varusteita Justiinalla nyt on. Vuosi takaperin sillä oli tasan perusajovehkeet, ei yhtään enempää. Nyt sillä on kokolaput, korvahuput&pallot, martsa ja silloin tällöin sekki. Kotiajeluun mielestäni turhan paljon, mutta kun ei vähemmällä pärjätä niin noilla on pakko mennä.

Kamera sanoi sopimuksensa irti, enkä halua kuvatonta postausta, joten laidunkuva & lenkin jälkeinen video. On tuo hevonen lihava.

45# uusissa kengissä

Juhannuksena käytiin pellolla ottamasta musta ja Juipista ''juhannuskuvia''. Niistä tuli oikein kivoja, just sellasia kuin halusinkin.

Eilen vihdoinkin tuli kengittäjä ja Justiina sai uudet kengät. Kavioista lähti aika paljon pois, kun edellisestä jalkojen huollosta on jo aikaa. Otin kengitykseen varalta huulipuristimen mukaan, muttei me sellaisia tarvittu. Justiina käyttäyty koko kengityksen ajan tosi nätisti, ei yhtään nykiny jalkojaan tai painattanu. Kengittäjäkin ihmetteli, miksi sillä on aikasemmin huulipuristinta edes tarvittu!

Samalla juteltiin Justiinan tulevaisuudesta ja Mika tokaisikin, että hän voi joku kerta tulla ja käydä ajamassa Justiinalla, katsomassa onko siitä mihinkään. Nyt kun on vihdoin kengät, aloitetaan me treeni. Ajan Justiinan muutaman kerran viikkoon, rennosti, ainakin aluksi. En halua taas sellaista treeniä kuin viime kesänä/syksynä, veren maku suussa porhaltamista, josta kumpikaan ei loppujen lopuksi enää pitänyt. Aiomme ajaa, ratsastaa ja uittaa molempien ehdoilla.

Viime yön vietin tallilla, sillä sieltä on roimasti lyhyempi matka töihin. Kuuntelin kello kaksi yöllä, että kamala kopina. Noh, kaikki hepat olivatkin karanneet naapuriin, josta ne kävin noukkimassa. Heti kun Justiina näki mut, se juos vartaan ja höris. Muut ei antanu kiinni, joten paperia rapisuttaen kaikki seurasivat perässä tallin pihaan. Tänään oli sitten luvassa laidunten korjaamista...

44# kesäloma!

Otsikko viittaa Justiinan  kesälomaan, ei minun. Aloitin maanantaina työt, joten aikaa hevosille jää entistä vähemmän. Justiina on nauttinut lomastaan, se viettää laiduntaen aikaansa kavereiden kanssa, ja on vihdoin toipunut musertavasta Midorin lähdöstä. Justiina on ottanut Paavon (ponini) parhaaksi kaverikseen.

Vaikka kiirettä pitää, kerkesin toissapäivänä käymään taas pitkästä aikaa uimassa Justiinan ja Paven kanssa. Itse ratsastin Justiinalla, Paavon liikuttaja Paavolla. Justiinalle sopivin satula meni Midorin mukana, joten nyt mennään länkkärillä, joka on oikeasti maailman kamalin satula ikinä! Yksi yleissatula olisi niin ja näin, mutta siihen pitäisi ostaa takaa korottava romaani. Kuitenkin, toissapäivään takasin. Justiina oli taas säpsypäällä ja varmaa kymmenen kertaa säikähti matkalla tallilta metsäautotielle, matkaa 250 metriä.

Metsäautotiellä ravattiin uimarannan tien päähän ja lähdettiin rämpimään metsäpolkua. Pikkasen paremmin Justiina kattelee nyt jalkoihinsa, mutta vieläkin kompastelee hirmusesti! Uimaan mentiin yhen pystyynhyppäämisen kautta ja vedessä oli taas niin kiva olla. Justiina vaan meni eteenpäin ja kastuttiin sitten minun polven yläpuolelta, harmiksi kännykkä jäi taskuun, oltais muuten menty kokonaan uimaan. Oltiin ehkä kymmenen minuuttia kahlattu, kun iski sadekuuro ja lähdettiin pois.

Kun päästiin takasin tielle, Justiina esitti sellasta ravia ettei mitään rajaa, oli tosi helppo istua kevyessä istunnassa liian pitkillä jalustimilla länkkärisatulalla! Metsätie tultiin kiitoravia, kumiohjat kastu ja ei ollut mitään pitoa. Metsätienpäässä Justiina onneksi hidasti itse vauhtia ja käynnille.

Lenkin jälkeen ötökkämyrkyt niskaan, jotka menee jo hyvin. Alussa pompittiin joka suuntaan, kun ääni oli niin pelottava! Hepat laajennettuun laitumeen ja itse sateensuojaan!

Tämä ulkoasu muuttuu näinä päivinä, kun vieläkin tälläinen keväinen banneri, joka on itseasiassa hirmu epäselvä. Koitan tänään jotain väsätä, jos jonkinlaisen saisi! :)

43# uimaan!

Eilen oli niin lämmin päivä, että Justiina pääsi Midorin kanssa uimaan. Ravailtiin metsäpolulle, molemmat oli hirmu laiskalla päällä. Käveltiin metsäpolkua pitkin uimaan, eikä Justiina kato jalkoihinsa yhtään! Joka kivi tai juuri, niin se kompuroi. Pitää ruveta kävelemään metsäpoluilla enemmänkin, jotta sen taspaino kehittyy. Kuitenkin, päästiin rantaan, eikä kumpikaan heppa suostunut ensin menemään järveen! Muutama minuutti heppojen kanssa mietittiin rannassa, joko mennään, ja viimein sinne sitten mentiin. Käytiin tällä kertaa syvemmällä ja Justiina kastui puoleen mahaan saakka. Sillä on jännä tyyli mennä uimaan syvemmälle, ensin hypätään pystyyn ja sitten menee suoraan syvemmälle. Vartti kahluuteltiin ja sen jälkeen lähdettiin takaisin kotiin. Justiina ei olisi malttanut metsäpolullakaan kävellä, vaan sipsutti jotain peitsin sekaista. Kotiinpäin sitten tultiin kiitoravin ja laukan sekasotkua, kun Justiina vei mua! Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin.

viime kesänä kahlaamassa

 Eilenillalla oli koko heppalauma karannut naapuriin ja Justiina siellä pääporukassa. Naapurit pyydysti hepat yhteen tarhaan, josta ne sitten haettiin takaisin pellolle. Mita lie säikähtäneet?

Tänään muutti Justiinan hyvä ystävä Midori pois tallilta. Ai että sitä huudon määrää, joka kuului tallin pihalta kopin käännyttyä pois tallin pihasta. Midori huuti kopissa ja Justiina vastaili tarhan portilla. Muut hepat lähtivät laiduntamaan vartin Midorin lähdön jälkeen, mutta Justiina jäi portille harmissaan huutamaan..

42# jotain erilaista

Olin eilen Mikkelin raveissa ja sieltä tarttui matkaan pitkään etsitty nahkainen Y-rintaremmi. Aiemman tilaamassani nahkaisessa suorassa rintaremmissä liinat olivat liian lyhyet kärryihin. Rintaremmi ei vielä tänään päässyt käyttöön, sillä odotan edellleen kengittäjän vastaamista puheluihini.

Tänään kävin ratsastamassa kentällä kengättömyyden takia. Alku oli pelkkää possuilua, kaiken pelkäämistä ja pystyyn hyppimistä. Kun sain Justiina käynnissä rennoksi, aloitettiin ravaaminen. Justiina oli niin laiska, että sitä piti kevennyksellä puskea eteenpäin. Laukat nousi tosi hyvin ravin kautta, vaikkei ollakkaan laukattu ties millon viimeksi! Loppuun hypättiin neljä kertaa ehkä 20 cm korkeaa estettä,, jota neiti pomppi kunnon ilmavaralla, tykkäs kovasti!

kehuin ;)