Lämpötilavaihtelut on ollu muutaman päivän aikana niin suuret, että itteenikin ihmetyttää, onko nyt talvi vai kevät? Toissailtana oli pakkasta -18, eilen aamulla -10, ja lunta tuli ihan järjettömän tuulen kera, ja tänään oli suojasää ja aurinko paistoi ihanasti. Päättelen, että tänään on kevät, eilen oli talvi, huomisesta en tiedä.
Tosiaan eilen kovassa tuulessa ja lumisateessa ei ajatus ajamaan lähdöstä houkutellut sitten ollenkaan, joten pitkän spekulaation jälkeen päädyin ratsastamiseen maneesissa liikuttamatta jättämisen sijaan. Justiinalla oli hyvin selvät mielipiteet säästä ja liikutuksesta. Kun toin satulaa, neiti tyrkkäsi turvallaan niin kovaa, että satula tipahti käsistäni (:D). Nostin satulan ylös ja olin laittamassa sitä selkään, päätti Justiina purasta minua! Paksut toppahousut onneksi pelasti, eikä ihoa saanut. Kovan karjaisun voimalla Justiina seisoi koko loppu satuloinnin ajan liikkumatta karsinassa!
Maneesissa tehtiin lyhyet alkuverkat puomien kera. Vaihdoin puomeihin yhden askeleen laukkavälit ja nostin molempiin suuntiin laukat. Justiina oli tosi laiska, joten pyysin yhden maneesin sivun kovaa laukkaa ja sitten se oli menoa. Ravia tai käyntiä ei löytynyt hetkeen ja laukkapuomille hanutettiin niin kovaa, ettei askeleet sopineet väliin. Muutaman kierroksen ja puomien yli räpistelyn jälkeen rauhotuttiin ja puomitkin meni molemmista suunnista tosi nätisti!
Videot maneesimatkasta ja takasin tallille matkasta, hemaiseva sää ;)
Tänään paremman sään kera kävin ajamassa Justiinalla kahdeksan kilometrin lenkin. Tallin pihassa hypittiin muutaman kerran pystyyn ennen kuin päästiin liikkeelle, avustettuna kuitenkin. Ravaamaan lähtiessä paine oli todella kova ja iloitsinkin auratusta tiestä. Molemmat, minä sekä Justiina, oltiin pettyneitä kun tietä oli aurattu vain alle kilometrin matka. Seitsemän kilometriä ravattiin hangessa. Yritin tasapainotella kaiken taitoni mukaan möykkkyisellä tiellä samalla lumen määrästä masentunutta Justiinaa käskien eteenpäin. Takaisin auratulle tielle palattuamme molemmat oltiin ihan innoissamme, laiska Justiina hävisi jonnekkin ja paine tuli takaisin ohjiin. Pitkää tätäkään iloa ei riittänyt, vaan oli loppukäyntien aika, joka mentiin tikittävää ravikäynti sekoitusta. Justiina oli tänään ihan kiva! :)
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
20# It is the difficult horses that have the most to give you
En malttanut odottaa kyselyn päättymiseen, vaan kirjoitan jo nyt huikean suosion saaneen ''kamalat alkuaikamme'' toivepostauksen.
Meidän ensimmäiset puolitoista vuotta oli kamalaa aikaa. Suoraan sanottuna inhosin koko hevosta sydämeni pohjasta ja mielessäni kävi Justiinan myynti noin 10 kertaa päivässä. Kuitenkin kaiken inhon keskellä oli jokin pieni rakkauden tunne ja sen voimalla Justiina minulla vieläkin on.
Ensimmäinen ''voi vi**u''- tunne Justiinan kanssa tuli jo 17.5.2009. Tämä oli päivä, jolloin haimme Justiinan kotiin. Emme olleet edes omistajanvaihdosta kirjoittaneet, kun jo kaduin ostosta. Justiina oli saanut ensimmäisen kuljetuksen kunniaksi rauhottavat naamaan ja sisko ja hänen silloinen miehensä lähtivät sisälle kirjoittamaan juurikin näitä omistajanvaihdoksia. Jäin Justiinan kanssa ulos odottelemaan lastausta, annoin sen syödä vihreää, seisoin vierellä ja olin maailman iloisin ensimmäisen oman hevoseni johdosta. Kuin tyhjästä neiti sai jostain slaagin ja jolkotteli ympäri pihaa minä perässä, enkä voinut tälle jääräpäälle mitään, minun oli annettava sen mennä minne sattuu. Ja Justiinahan oli rauhoitettu! Kun porukka palasi pihalle, seisottiin Justiinan kanssa taas samassa paikassa ja kumpikin esitti ettei mitään ollutkaan tapahtunut! Ja tästä päivästä vielä sen verran, oltiin saatu Justiina onnistuneesti koppiin, ajettiin 50 metriä ja kun avattiin koppikamera, neiti oli jo puoliksi etupuomin toisella puolella ;)
Juippi täytti kaksi vuotta virallisesti kahden päivän päästä meille tulosta! Justiinalla oli ohjasajettu paljonkin edellisessä paikassa ja annettiin sen viettää kesä laitumella. Talutimme hevosia joka päivä hiekkatarhan ja laitumen väliä. Justiina oli saanut päähänsä tämän mukavan tavan raahata ihmisiä ympäri pihaa. Erään kerran Justiina päätti testata 80 kiloista miestä, ja onnistui. Mies jäi kakkoseksi. Loppukesä talutettiin ketju turvan yli kertoen kuka tässä paikassa määrää.
Kesällä ilmeni myös todella paljon tätä kunnioittmisen puutetta. Ihmistä ei väistetty, peruuttaa ei suostuttu, jalkoihin ei saanut koskea eikä niitä nostella. Harjoiteltiin laitumella paljon peruuttamista, melko huonoin tuloksin, jos edes hevonen saatiin kiinni. Joka ilta ennen hiekkatarhaan siirtoa Juippi otettiin karsinaan, nostettiin kaviot ja väistettiin puolelta toiselle. Jalkoja harjattiin ja pihassa peruuteltiin pitkiäkin matkoja. Pikkuhiljaa alkoi kunnioittamisen taidot sujua, mutta minua neiti testasi aina. Jos olin yksin, se ei väistänyt, ei peruuttanut, ei nostanut kavioita. Välillä tuskailin montakin tuntia näiden asioiden kanssa!
Syksyllä kun alkoi kärryihin opetus. Ensimmäisen ohjasajolenkin jälkeen tajuttiin, ettei tämä ole todellakaan vielä valmis kärryihin. Juippi oli unohtanut kaiken oppimansa! Ei ymmärtänyt kääntymisiä, ei pysähtymisiä, kaikki oli pelkkää pystyynhyppimistä! Joka toinen päivä otettiin neiti harjoitukseen ja pikkuhiljaa oppi tuli päähän. Vasta vuodenvaihteessa, Justiinan käännyttyä kolmivuotiaaksi, kärryt saatiin perään. Erittäin myöhäistä sorttia kehityksen kannalta tämä yksilö...
Samoihin aikoihin opeteltiin ratsastuksen saloja. Yllättäen Justiina toimi ensimmäisellä ratsastuskerralla kuin aikuinen hevonen. Ei, ei ratsastus sujunutkaan enää kuukauden päästä. Ilmeni ongelmia selkään nousussa. Kukaan ei saanut pideltyä Justiinaa paikallaan, ei edes isäni! Kerran olin juuri pääsemässä selkään kun Justiina jyräsi isäni yli, hyppäsi lumipenkkaan, hyppäsi pois sieltä, tulin selälteni alas maahan, jäin jalustimesta kiinni, roikuin muutaman minuutin perässä Justiinan juosten ympäri pihaa, jalka lähti irti jalustimesta, roikuin ohjissa perässä kunnes tajusin päästää irti. Ja kun idiootti olen, yritettiin vielä uudestaan selkään, no ei päästänyt. Hevonen karsinan nurkkaan ja sieltä pääsin selkään! Selkä oli niin kipeä muutaman viikon, että olin pelistä pois.
Justiina totutetiin selkään kiipeämiseen siten, että se oli kahden puolen kiinni. Muutaman kerran se sai vetopaniikit repien riimun rikki, mutta nykyisin päästää ihan hyvin selkään vaikka ei olisikaan kiinni!
Ainiin, ja juoksutus! Ja ainiin, sen takia alettiin juoksuttaa kun Justiina karkasi tarhasta 10 kertaa päivässä ja joutui sisähevoseksi kokopäiväisesti. Siskoni ex-mies otti sen valmennuksen harteilleen. Minun tehtäväkseni jäi sen juoksutus ympyrällä kerran-kaksi viikkoon. Virheellisesti juoksutin sitä päitsillä ja neiti päätti käyttää voimaansa, veti minua lumihangessa perässään niin kauan, että liinan lukko antoi periksi. Tätä tapahtui muutaman kerran, kunnes aloin käyttää sillä suitsiä juoksuttaessa!
Keväällä kaverini Milja halusi kokeilla Justiinalla ilman satulaa ratsastusta. No, ei mennyt suunnitelmien mukaan. Vaikka ketju oli turvan yli taluttaessani Miljaa, Justiina pääsi jotenkin jyräämään päälle, kaaduin Justiinan jalkoihin ja hinauduin perässä kunnes Milja tippui alas ja Justiina juoksi taas pihassa vapaana. Siitä muistona on nyrkin kokoinen arpi kyljessä. Se muuten oli kipeä, housuja ei voinut käyttää kunnolla kuukauteen! Miljalle ei käynyt kuinkaan, mitä nyt vähän selkä tärähti ja lääkärissä piti käydä näyttämässä...
Ja näitä riittää! Nyt voitte ymmärtää, miten esimerkiksi lauantain lumihankiratsastus ilman satulaa pelkällä riimulla on jo minulle iso juttu! Onneksi Justiina toimii tällä hetkellä suht hyvin ja olen onnellinen sen kanssa joka hetkestä kun se on kiva ♥!
Meidän ensimmäiset puolitoista vuotta oli kamalaa aikaa. Suoraan sanottuna inhosin koko hevosta sydämeni pohjasta ja mielessäni kävi Justiinan myynti noin 10 kertaa päivässä. Kuitenkin kaiken inhon keskellä oli jokin pieni rakkauden tunne ja sen voimalla Justiina minulla vieläkin on.
Ensimmäinen ''voi vi**u''- tunne Justiinan kanssa tuli jo 17.5.2009. Tämä oli päivä, jolloin haimme Justiinan kotiin. Emme olleet edes omistajanvaihdosta kirjoittaneet, kun jo kaduin ostosta. Justiina oli saanut ensimmäisen kuljetuksen kunniaksi rauhottavat naamaan ja sisko ja hänen silloinen miehensä lähtivät sisälle kirjoittamaan juurikin näitä omistajanvaihdoksia. Jäin Justiinan kanssa ulos odottelemaan lastausta, annoin sen syödä vihreää, seisoin vierellä ja olin maailman iloisin ensimmäisen oman hevoseni johdosta. Kuin tyhjästä neiti sai jostain slaagin ja jolkotteli ympäri pihaa minä perässä, enkä voinut tälle jääräpäälle mitään, minun oli annettava sen mennä minne sattuu. Ja Justiinahan oli rauhoitettu! Kun porukka palasi pihalle, seisottiin Justiinan kanssa taas samassa paikassa ja kumpikin esitti ettei mitään ollutkaan tapahtunut! Ja tästä päivästä vielä sen verran, oltiin saatu Justiina onnistuneesti koppiin, ajettiin 50 metriä ja kun avattiin koppikamera, neiti oli jo puoliksi etupuomin toisella puolella ;)
 |
| hevosenomistaja! |
 |
| pentu kauhean ravin kera! |
 |
| samaa Justiinan jyräämistä talvella! |
Kesällä ilmeni myös todella paljon tätä kunnioittmisen puutetta. Ihmistä ei väistetty, peruuttaa ei suostuttu, jalkoihin ei saanut koskea eikä niitä nostella. Harjoiteltiin laitumella paljon peruuttamista, melko huonoin tuloksin, jos edes hevonen saatiin kiinni. Joka ilta ennen hiekkatarhaan siirtoa Juippi otettiin karsinaan, nostettiin kaviot ja väistettiin puolelta toiselle. Jalkoja harjattiin ja pihassa peruuteltiin pitkiäkin matkoja. Pikkuhiljaa alkoi kunnioittamisen taidot sujua, mutta minua neiti testasi aina. Jos olin yksin, se ei väistänyt, ei peruuttanut, ei nostanut kavioita. Välillä tuskailin montakin tuntia näiden asioiden kanssa!
 |
| tehokasta? |
Syksyllä kun alkoi kärryihin opetus. Ensimmäisen ohjasajolenkin jälkeen tajuttiin, ettei tämä ole todellakaan vielä valmis kärryihin. Juippi oli unohtanut kaiken oppimansa! Ei ymmärtänyt kääntymisiä, ei pysähtymisiä, kaikki oli pelkkää pystyynhyppimistä! Joka toinen päivä otettiin neiti harjoitukseen ja pikkuhiljaa oppi tuli päähän. Vasta vuodenvaihteessa, Justiinan käännyttyä kolmivuotiaaksi, kärryt saatiin perään. Erittäin myöhäistä sorttia kehityksen kannalta tämä yksilö...
 |
| ja näin.. |
 |
| ja pieni vinousongelma.. |
Samoihin aikoihin opeteltiin ratsastuksen saloja. Yllättäen Justiina toimi ensimmäisellä ratsastuskerralla kuin aikuinen hevonen. Ei, ei ratsastus sujunutkaan enää kuukauden päästä. Ilmeni ongelmia selkään nousussa. Kukaan ei saanut pideltyä Justiinaa paikallaan, ei edes isäni! Kerran olin juuri pääsemässä selkään kun Justiina jyräsi isäni yli, hyppäsi lumipenkkaan, hyppäsi pois sieltä, tulin selälteni alas maahan, jäin jalustimesta kiinni, roikuin muutaman minuutin perässä Justiinan juosten ympäri pihaa, jalka lähti irti jalustimesta, roikuin ohjissa perässä kunnes tajusin päästää irti. Ja kun idiootti olen, yritettiin vielä uudestaan selkään, no ei päästänyt. Hevonen karsinan nurkkaan ja sieltä pääsin selkään! Selkä oli niin kipeä muutaman viikon, että olin pelistä pois.
Justiina totutetiin selkään kiipeämiseen siten, että se oli kahden puolen kiinni. Muutaman kerran se sai vetopaniikit repien riimun rikki, mutta nykyisin päästää ihan hyvin selkään vaikka ei olisikaan kiinni!
Ainiin, ja juoksutus! Ja ainiin, sen takia alettiin juoksuttaa kun Justiina karkasi tarhasta 10 kertaa päivässä ja joutui sisähevoseksi kokopäiväisesti. Siskoni ex-mies otti sen valmennuksen harteilleen. Minun tehtäväkseni jäi sen juoksutus ympyrällä kerran-kaksi viikkoon. Virheellisesti juoksutin sitä päitsillä ja neiti päätti käyttää voimaansa, veti minua lumihangessa perässään niin kauan, että liinan lukko antoi periksi. Tätä tapahtui muutaman kerran, kunnes aloin käyttää sillä suitsiä juoksuttaessa!
Keväällä kaverini Milja halusi kokeilla Justiinalla ilman satulaa ratsastusta. No, ei mennyt suunnitelmien mukaan. Vaikka ketju oli turvan yli taluttaessani Miljaa, Justiina pääsi jotenkin jyräämään päälle, kaaduin Justiinan jalkoihin ja hinauduin perässä kunnes Milja tippui alas ja Justiina juoksi taas pihassa vapaana. Siitä muistona on nyrkin kokoinen arpi kyljessä. Se muuten oli kipeä, housuja ei voinut käyttää kunnolla kuukauteen! Miljalle ei käynyt kuinkaan, mitä nyt vähän selkä tärähti ja lääkärissä piti käydä näyttämässä...
Ja näitä riittää! Nyt voitte ymmärtää, miten esimerkiksi lauantain lumihankiratsastus ilman satulaa pelkällä riimulla on jo minulle iso juttu! Onneksi Justiina toimii tällä hetkellä suht hyvin ja olen onnellinen sen kanssa joka hetkestä kun se on kiva ♥!
 |
| ♥ |
lauantai 25. helmikuuta 2012
19# kaksin kerroin
Ihana kevätsää! Räystäistä tippui vettä ja aurinko paistoi! Hyvä päivä mennä pellolla, kun ei tuullut naamaan!
Vasemmassa reunassa kysely, vastatkaa siihen! Ja anteeksi kypärättä ratsastaminen!
Vasemmassa reunassa kysely, vastatkaa siihen! Ja anteeksi kypärättä ratsastaminen!
perjantai 24. helmikuuta 2012
18# ilman etukenkiä
Jatketaan treeniä ilman etukenkiä, ne saadaan viimeistään ensi viikolla. Tänään lähdin kotiin Kangasniemelle ja ennen sitä kävin Justiinan luona. Sisko otti oman hevosensa ja itse otin Justiinan. Harjasin sitä melkein puoli tuntia, kun hännässä kesti aikaa. Heinä vaihtui ja neidillä on maha sekaisin.
Noora päästi minut irti & auttoi siskon selkään. Kävelimme metsätien risteykseen, josta ravasimme n. 1,5 km. Lunta oli ihan mukavasti, varmaan 30-40 cm. Kärryt tuotti mukavasti vastusta, joten menetteli jarrukärrytreeniä. 1,5 km ravaamisen jälkeen käveltiin toinen 1,5 km. Vauhti oli erittäin hidasta! Takasin päin ravia 2 km, käyntiä viimeinen kilometri! Tehtiin tosi kevyt lenkki, aikaa meni tosi paljon.. Kiva oli välillä vähän rentoilla, pysty jopa juttelemaan!
Vaikka käveltiin paljon, vastusta oli sen verran, että Justiina hengästy ihan kunnolla, muttei oikein hionnut. Räkääkään ei enää valunut! Neiti palautu hyvin, eikä yskinyt. Laskettiin siskon kanssa vastuksen määrä: lumihanki, kärryt perässä, kärryjen vastus hangessa! Yhteen summattuna: rankkaa ;)
Noora päästi minut irti & auttoi siskon selkään. Kävelimme metsätien risteykseen, josta ravasimme n. 1,5 km. Lunta oli ihan mukavasti, varmaan 30-40 cm. Kärryt tuotti mukavasti vastusta, joten menetteli jarrukärrytreeniä. 1,5 km ravaamisen jälkeen käveltiin toinen 1,5 km. Vauhti oli erittäin hidasta! Takasin päin ravia 2 km, käyntiä viimeinen kilometri! Tehtiin tosi kevyt lenkki, aikaa meni tosi paljon.. Kiva oli välillä vähän rentoilla, pysty jopa juttelemaan!
Vaikka käveltiin paljon, vastusta oli sen verran, että Justiina hengästy ihan kunnolla, muttei oikein hionnut. Räkääkään ei enää valunut! Neiti palautu hyvin, eikä yskinyt. Laskettiin siskon kanssa vastuksen määrä: lumihanki, kärryt perässä, kärryjen vastus hangessa! Yhteen summattuna: rankkaa ;)
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
17# siinä paha missä mainitaan
Eilen kun paasasin, että en saa viikolla kyytiä tallille, niin kuin taikaiskusta tänään siskoni soitti ja kysyi ottaako minut kaupungista kyytiin. Tottakai suostuin ja mietin matkalla, että pitkästä aikaa ratsastan! Automatkalla sisko kertoi että Justiina & Midori oli eilen karannut ja vetänyt omaa treeniä, molemmat heistä märkiä & pelto kynnetty, eli siis hankitreeniä ;) Tässä rytäkässä Justiinalta on irronnut molemmista etusista kengät.
Tallille saavuin, harjasin Justiinan täydelliseksi, rapsuttelin sitä pitkään. Olin laittamassa satulaa, enkä saanut satulavyötä kiinni vartin yrittämisenkään jälkeen, joten satula meni vaihtoon. Laitoin sille sen vanhan yleissatulan, joka on ehkä hieman liian kapea, mutta ajaa asiansa. Suitset päähän ja menoks!
Maneesi oli tosi pelottava pitkän taon jälkeen! Ovesta täytyi syöksähtää sisään tosi nopeasti, ettei ovi vaan imaise Justiinaa sisäänsä. Kierrettiin taluttaen maneesi kerran ja joka nurkassa oli jotain pelottavaa, vaikka ne tyhjiä olivatkin. Selitys: Justiina.
Kiipesin selkään, eikä Justiina edes steppaillut alta pois. Käveltiin ensin pitkin ohjin kerran molempiin suuntiin. Alettiin tekemään pysähdyksiä joka kirjaimen kohdalle, onnistu tosi hyvin ja Justiina pysy paikoillaan niin akuan kunnes käskin liikkumaan. Tehtiin muutama kolmikaarinen kiemuraura ja pohkeetkin toimi, oli hyvä alottaa ravaaminen. Ravattiin jokaisen sivun keskelle ympyrä, käytiä seuraavalle sivulle, ympyrä, käyntiä. Pienensin ympyrää sitä mukaa kun Justiina vertyi. Tätä harjoitusta suuntaa vaihdellen vartin ajan. Lopuksi ravattiin koko kierrosta ympyrien kera. Välikäynnit ja molempiin suuntiin muutama laukkaympyrä. Loppuravit ravatiin kahdeksikkoa ja loppukäynnit Justiina vaelti ympäri maneesia. Kun astuttiin ulos maneesista, heiman tuulinen sää oli muuttunut kamalaksi lumimyrkyksi! Jouduin lapioimaan tien lantalaankin kun lunta tuli taas enemmän kuin laki sallii!
Neiti oli erittäin hyvä tänään! Se kuunteli mitä siltä pyydettiin, eikä häslännyt omaansa niinkuin yleeensä. Taisi eilisellä hankitreenillä olla hieman asiassa sanottavaa ;)
Räkää valui taas ihan kohtuullisesti ja neiti pärskahteli tosi usein. Oli hieman vetelämpi, mutta eiköhän tuo tästä, paranemaan päin :)
Tallille saavuin, harjasin Justiinan täydelliseksi, rapsuttelin sitä pitkään. Olin laittamassa satulaa, enkä saanut satulavyötä kiinni vartin yrittämisenkään jälkeen, joten satula meni vaihtoon. Laitoin sille sen vanhan yleissatulan, joka on ehkä hieman liian kapea, mutta ajaa asiansa. Suitset päähän ja menoks!
 |
| viime talven kuvia! Indi-koiran kanssa! |
Maneesi oli tosi pelottava pitkän taon jälkeen! Ovesta täytyi syöksähtää sisään tosi nopeasti, ettei ovi vaan imaise Justiinaa sisäänsä. Kierrettiin taluttaen maneesi kerran ja joka nurkassa oli jotain pelottavaa, vaikka ne tyhjiä olivatkin. Selitys: Justiina.
Kiipesin selkään, eikä Justiina edes steppaillut alta pois. Käveltiin ensin pitkin ohjin kerran molempiin suuntiin. Alettiin tekemään pysähdyksiä joka kirjaimen kohdalle, onnistu tosi hyvin ja Justiina pysy paikoillaan niin akuan kunnes käskin liikkumaan. Tehtiin muutama kolmikaarinen kiemuraura ja pohkeetkin toimi, oli hyvä alottaa ravaaminen. Ravattiin jokaisen sivun keskelle ympyrä, käytiä seuraavalle sivulle, ympyrä, käyntiä. Pienensin ympyrää sitä mukaa kun Justiina vertyi. Tätä harjoitusta suuntaa vaihdellen vartin ajan. Lopuksi ravattiin koko kierrosta ympyrien kera. Välikäynnit ja molempiin suuntiin muutama laukkaympyrä. Loppuravit ravatiin kahdeksikkoa ja loppukäynnit Justiina vaelti ympäri maneesia. Kun astuttiin ulos maneesista, heiman tuulinen sää oli muuttunut kamalaksi lumimyrkyksi! Jouduin lapioimaan tien lantalaankin kun lunta tuli taas enemmän kuin laki sallii!
Neiti oli erittäin hyvä tänään! Se kuunteli mitä siltä pyydettiin, eikä häslännyt omaansa niinkuin yleeensä. Taisi eilisellä hankitreenillä olla hieman asiassa sanottavaa ;)
Räkää valui taas ihan kohtuullisesti ja neiti pärskahteli tosi usein. Oli hieman vetelämpi, mutta eiköhän tuo tästä, paranemaan päin :)
tiistai 21. helmikuuta 2012
16# ahdistus!
Olen kuullut Justiinan yskähtelevän muutaman kerran tarhassa ollessaan, enkä ole ottanut sitä ajoon. Tiedän itsekin, että olisi järkevämäpää ottaa Justiina liikkeeseen, että lima irtoaisi! Mutta kun ei, laiska kun olen. Itseäni ahdistaa, tunnen olevani huono hevosenhoitaja kun en Justiinaa ole taas liikutellut... Säätkin on ollut niin huonot, tekosyitä kyllä riittää!
Eilen kaiken kukkuraksi palasin asuntolaan, eikä täältä ole keskellä viikkoa välttämättä kyytiä tallille! Eikun skootterikelejä odotellessa!
Tähän loppuun voisin kertoa itsestäni hevosenomistajana, kun näin huonosti olen Justiinaakin liikutellut.. Minulle tärkein asia hevosen hoidossa on hyvä ruoka! En ole sellainen, että laitan 20 purkista vähän kaikkea, vaan syötän vain tarvittavat. Näimpä Justiina syö päivässä 4 litraa kauraa ja 2 dl kivennäistä, suolaa ja öljyä. Lämpimän veden saanti talvella on mielestäni erittäin tärkeää, joten juotan joka ilta hevosilleni lämmintä vettä niiden tullessa talliin tai vaihtoehtoisesti ulkona. Ihanteellinen olisi vapaa heinä, mutta tällä hetkellä hevosillani on rajoitettu heinä Paavon lihoamisen takia. Kesällä hevoseni pääsevät aina laitumelle!
Loimittamisen suhteen en pihtaile, mutta en kyllä yliloimitakaan. Justiina käyttää syksyllä/keväällä sadeloimea huonoilla keleilla ja talvella aina toppaloimea. Neiti kuivuu kolmen eri loimen alla. Aluksi cooleri jo valjaiden päälle, sen jälkeen pitkäkaulainen fleese sisälle ja lopuksi villaloimi, johon ei enää kovin paljoa kosteutta jää. Kun keväällä voi jättää ajon jälkeen ulos, neiti saa päälleen fleesevuorellisen fullneck sadeloimen. Esimerkiksi plussakeleillä neiti tarhailee nakuna ja tottakai kesällä!
Varusteet. Haluan, että varusteet istuvat hevosilleni, eivät paina tai purista. Olen köyhä opiskelija, joten en osta kalliita merkkituotteita, vaan laadukasta halpaa tavaraa. Esimerkiksi Hööksin tavarat ovat meille tarpeeksi laadukkaita. Kallein loimi on 40 euroa maksanut toppaloimi. Kalleimmat varusteet on Justiinan valjaat&kärryt. Suitsien laatuun panostin, ne on Finn-Tackin ja sain ne tinkimällä 40 eurolla!
Ja liikutus, se viimeinen. En tykkää siitä, että hevoset seisovat tyhjänpantteina pihassa. Hevosta pitää liikuttaa monipuolisesti! Itse pyrin liikuttamaan säännöllisesti joka toinen päivä, mutta tämänhetkisten kyytiongelmien vuoksi tähän en pysty [ajokorttia odotellessa]. Kesällä/keväällä/syksyllä Justiinan liikutus on säännöllistä, se liikkuu viidesti viikossa. Kesällä uidaan/kahlataan muutaman kerran viikkoon ja ajetaan loput kerrat. Kun uintikelit on ohi, neiti liikkuu ratsain kerran viikossa, neljästi ajaen. Talven tullen siis, Justiina liikkuu silloin kun on kyyti tallille...
Toivottavasti tykkäsitte!
Kommenttia saa antaa, tai pitää! Haluaisitteko että teen varustepostauksen Justiinan kamoista?
Eilen kaiken kukkuraksi palasin asuntolaan, eikä täältä ole keskellä viikkoa välttämättä kyytiä tallille! Eikun skootterikelejä odotellessa!
Tähän loppuun voisin kertoa itsestäni hevosenomistajana, kun näin huonosti olen Justiinaakin liikutellut.. Minulle tärkein asia hevosen hoidossa on hyvä ruoka! En ole sellainen, että laitan 20 purkista vähän kaikkea, vaan syötän vain tarvittavat. Näimpä Justiina syö päivässä 4 litraa kauraa ja 2 dl kivennäistä, suolaa ja öljyä. Lämpimän veden saanti talvella on mielestäni erittäin tärkeää, joten juotan joka ilta hevosilleni lämmintä vettä niiden tullessa talliin tai vaihtoehtoisesti ulkona. Ihanteellinen olisi vapaa heinä, mutta tällä hetkellä hevosillani on rajoitettu heinä Paavon lihoamisen takia. Kesällä hevoseni pääsevät aina laitumelle!
Loimittamisen suhteen en pihtaile, mutta en kyllä yliloimitakaan. Justiina käyttää syksyllä/keväällä sadeloimea huonoilla keleilla ja talvella aina toppaloimea. Neiti kuivuu kolmen eri loimen alla. Aluksi cooleri jo valjaiden päälle, sen jälkeen pitkäkaulainen fleese sisälle ja lopuksi villaloimi, johon ei enää kovin paljoa kosteutta jää. Kun keväällä voi jättää ajon jälkeen ulos, neiti saa päälleen fleesevuorellisen fullneck sadeloimen. Esimerkiksi plussakeleillä neiti tarhailee nakuna ja tottakai kesällä!
Varusteet. Haluan, että varusteet istuvat hevosilleni, eivät paina tai purista. Olen köyhä opiskelija, joten en osta kalliita merkkituotteita, vaan laadukasta halpaa tavaraa. Esimerkiksi Hööksin tavarat ovat meille tarpeeksi laadukkaita. Kallein loimi on 40 euroa maksanut toppaloimi. Kalleimmat varusteet on Justiinan valjaat&kärryt. Suitsien laatuun panostin, ne on Finn-Tackin ja sain ne tinkimällä 40 eurolla!
Ja liikutus, se viimeinen. En tykkää siitä, että hevoset seisovat tyhjänpantteina pihassa. Hevosta pitää liikuttaa monipuolisesti! Itse pyrin liikuttamaan säännöllisesti joka toinen päivä, mutta tämänhetkisten kyytiongelmien vuoksi tähän en pysty [ajokorttia odotellessa]. Kesällä/keväällä/syksyllä Justiinan liikutus on säännöllistä, se liikkuu viidesti viikossa. Kesällä uidaan/kahlataan muutaman kerran viikkoon ja ajetaan loput kerrat. Kun uintikelit on ohi, neiti liikkuu ratsain kerran viikossa, neljästi ajaen. Talven tullen siis, Justiina liikkuu silloin kun on kyyti tallille...
Toivottavasti tykkäsitte!
Kommenttia saa antaa, tai pitää! Haluaisitteko että teen varustepostauksen Justiinan kamoista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)