keskiviikko 28. joulukuuta 2016

258# Esittelyssä Toivo

Toivo on 2009 syntynyt ruuna, noin vuosi sitten ruunattu jätkä. Isänä sillä on legendaarinen Viesker eikä emälinjaakaan voi vähätellä. Kolmannesta emästä on tullut muunmuassa Teme, Turo ja Tino. Vaikka ruunallahan ei suvulla väliä ole, sen pitää itse tehdä nimensä kuuluksi.


Tuulin kuoleman jälkeen olimme hevosta vailla ja niimpä kyselimme tutuilta onko kuulleet myytävistä hevosista. Seuraavana päivänä kyselyistä eno soitti äidille ja kertoi, että hänellä on valmennuksessa sopiva hevonen teille. Käytiin katsomassa ruuna ja seuraavaksi päiväksi sovittiin haku kotiin.

Meille tultua Toivo pääsi samantien laitumelle mahaansa hoitamaan ja siellä se olikin ensimmäiset pari viikkoa. Sitten aloitettiin pikkuhiljaa liikutus rennosti. Vaihdettiin kaura Selectediin ja lisättiin ruokintaan Progut. Ruokinnanmuutoksen jälkeen alkoi Toivo lihoamaan, karva vaihtumaan ja maha voi paremmin.


Syksyn mittaan koitettiin ajaa muutama startti, muttei Toivo niissä esittänyt ihmeitä. Ollaan ajettu pari kuukautta peruskuntoa ja nyt aloitetaan hiitit ja koitetaan tulla radoille entistä ehompana.

Toivo on luonteeltaan rauhallinen ja fiksu. Sille käy kaikki. Se lähtee aina mielellään lenkille ja useimmiten tulee vastaan portille. Ajaessa se on melko laiska yksin, nyt on alkanut kuitenkin jo kotiinpäin tullessa virtaa löytymään. Se ei pelkää autoja, ei edes linja-autoja tai traktoreita mutta annas olla jos tiellä on risu tai tien varressa kivi. Onneksi Toivon säikähdykset on sellaisia, että se hyppää paikallaan. 


Justiinan kanssa Toivo on parisuhteessa, aina Toivon tullessa tarhaan lähtee käyntiin sellaiset pusuttelut. Helkasta Toivo ei niin välitä, se on liian tungetteleva Toivon mieleen.

Kaiken kaikkiaan voisin todeta, että ruuna on aina samalla mielialalla ja todella tasainen eläjä. Tammojen kenkkujen jälkeen oikein yllättää kun tämä ei mitään erikoista keksi!

perjantai 2. joulukuuta 2016

257# Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on auennut.

Pitkä on ollut tauko blogin kirjoittamisessa, monikohan täälläkään enää on mukana? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki hevosblogit pikkuhiljaa hiljenevät. Omassa elämässäkin asiat ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että tuntuu hankalalta kirjoittaa. Tai ei tiedä, mistä aloittaisi ja mitä kertoisi. Jos teillä, lukijoilla, on toivomuksia siitä mistä kertoisin tai kirjoittaisin niin kertokaa.


Tällä hetkellä siis asumme kesäkuussa ostamassamme omakotitalossa ja pihassa on kolme hevosta. Justiina onkin teille tuttu ja Toivonkin mainitsin edellisessä postauksessa. Uusin tulokas on marraskuun alussa tullut Arvaja ''Helka''. Helkan tehtävä on olla Justiinan seuralaisena Toivon ajolenkkien ja ravien ajan. Miten se menikään, en osta ikinä suomenhevosta, nyt niitä on kolme ;)



Justiinalla on tänään tiineyspäiviä 186. Tällä hetkellä ollaan lihavuuskunnossa edellä viime vuotta ja tänä vuonna tamma näyttääkin enemmän tiineeltä kuin viime vuonna. Tänä vuonna maha on enemmän takana, viime vuonna Justiina oli tasapaksu pötkö. Varsa on nyt ilmeisesti alkanut liikkua, siihen malliin maha saa välillä katseita. Varsan liikkeitäkään tamma ei anna tunnustella, ensin varoitetaan hänään huiskasulla ja jos ei ymmärrä ottaa kättä pois mahalta niin potkasee taaksepäin. 



Toivo taas juoksi syskyn aikana muutaman startin, muttei mennyt mitenkään erityisesti. Viimeiseen Mikkelin starttiin Jani Ruotsalainen sanoikin, ettei se jaksa tulla loppua. Nyt ollaan  kuukausi ajettu peruskuntoa ja ajetaan vielä toinenkin. Suunnitelmat on tulla helmikuussa starttiin entistä ehompana. Meidän peruskuntokauden onneksi lumet tuli aikasessa eikä kova maa ole häirinnyt ollenkaan ajoa.



Toivo saa nyt nauttia elämästään, kun ''omistaa'' kaksi tammaa aidan toisella puolella. Parin viime viikon aikan olen nähnyt sen rapsuttelevan tammoja aidan yli. Sitä en tiedä, onko Toivo ikinä saanut olla toisen hevosen kanssa kosketuksissa, saati sitten samassa tarhassa. Tammoilla tulee välillä Toivosta riitää, varsinkin Justiina komentaa Helkaa välillä turhankin kovasti pois Toivon luota. Kun Helka on häädetty, Justiina nauttii Toivon hellyydestä.