Justiinallla oli kova kiire lenkille, mutta onneksi Paula tuli pitämään sen aikaa neitiä kiinni, että kerkesin kyytiin. Paine alkoi heti kotipihasta päästyä. Laidunten kohdalla oli tippunut aitalanka tielle, jonka yli piti tehdä järkettävä kamikazeloikka. Ensin luulin, että se pukittaa! Päästiin metsäautotielle ja siellä olikin yhdessä kohtaa maa tummempaa kuin toisesta, hyvä aihe säikähtää. Puoli kilometriä mentiin kiitolaukkaa, ennen kuin sain sen rauhoitettua ravaamaan.
Käytiin pitkästä aikaa pidempi lenkki, kymmenen kilometriä. Yhdessä kohtaa oli auto pysäköity tien viereen, muttei Justiina ollut moksiskaan. Se myös kääntyi sinne, minne ohjasin, eikä ruvennut pomppimaan kotiinpäin. Käytöksestä annan ison plussamerkin, ajettavuuskin oli suht hyvä, mitä nyt hieman roikkuu ohjilla.
Ravi oli tänään vähän könkkää, jos niin voi sanoa. Sitä pitää patistaa liikkumaan rehellisesti tai se jättää vasenta takasta käyttämättä. Voi tosin hokitikin olla aina paljon haitaksi, kun se on muutenkin niin matalalikkeinen hevonen! Häntä meni monta kertaa tötterölle ja selkeästi tykkäsi lenkistä. Palautui erittäin hyvin, jo kahden minuutin kävelyn jälkeen hengitti täysin normaalisti. Nenä vähän vuoti.
Heitin Justiinan paksusti pakattuma loimiin ulos ja iskin melassiveden naaman eteen. Hain vielä lisääkin lämmintä vettä kun jano oli kova. Nyt se tuolla onnellisesti torkkuu, taisi vähän lenkki väsyttää. Kohtapuoliin lähden hakemaan hevosia sisään iltaheinille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti