258# Esittelyssä Toivo

Toivo on 2009 syntynyt ruuna, noin vuosi sitten ruunattu jätkä. Isänä sillä on legendaarinen Viesker eikä emälinjaakaan voi vähätellä. Kolmannesta emästä on tullut muunmuassa Teme, Turo ja Tino. Vaikka ruunallahan ei suvulla väliä ole, sen pitää itse tehdä nimensä kuuluksi.

Tuulin kuoleman jälkeen olimme hevosta vailla ja niimpä kyselimme tutuilta onko kuulleet myytävistä hevosista. Seuraavana päivänä kyselyistä eno soitti äidille ja kertoi, että hänellä on valmennuksessa sopiva hevonen teille. Käytiin katsomassa ruuna ja seuraavaksi päiväksi sovittiin haku kotiin.

Meille tultua Toivo pääsi samantien laitumelle mahaansa hoitamaan ja siellä se olikin ensimmäiset pari viikkoa. Sitten aloitettiin pikkuhiljaa liikutus rennosti. Vaihdettiin kaura Selectediin ja lisättiin ruokintaan Progut. Ruokinnanmuutoksen jälkeen alkoi Toivo lihoamaan, karva vaihtumaan ja maha voi paremmin.

Syksyn mittaan koitettiin ajaa muutama startti, muttei Toivo niissä esittänyt ihmeitä. Ollaan ajettu pari kuukautta peruskuntoa ja nyt aloitetaan hiitit ja koitetaan tulla radoille entistä ehompana.

Toivo on luonteeltaan rauhallinen ja fiksu. Sille käy kaikki. Se lähtee aina mielellään lenkille ja useimmiten tulee vastaan portille. Ajaessa se on melko laiska yksin, nyt on alkanut kuitenkin jo kotiinpäin tullessa virtaa löytymään. Se ei pelkää autoja, ei edes linja-autoja tai traktoreita mutta annas olla jos tiellä on risu tai tien varressa kivi. Onneksi Toivon säikähdykset on sellaisia, että se hyppää paikallaan. 

Justiinan kanssa Toivo on parisuhteessa, aina Toivon tullessa tarhaan lähtee käyntiin sellaiset pusuttelut. Helkasta Toivo ei niin välitä, se on liian tungetteleva Toivon mieleen.

Kaiken kaikkiaan voisin todeta, että ruuna on aina samalla mielialalla ja todella tasainen eläjä. Tammojen kenkkujen jälkeen oikein yllättää kun tämä ei mitään erikoista keksi!

257# Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on auennut.

Pitkä on ollut tauko blogin kirjoittamisessa, monikohan täälläkään enää on mukana? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki hevosblogit pikkuhiljaa hiljenevät. Omassa elämässäkin asiat ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että tuntuu hankalalta kirjoittaa. Tai ei tiedä, mistä aloittaisi ja mitä kertoisi. Jos teillä, lukijoilla, on toivomuksia siitä mistä kertoisin tai kirjoittaisin niin kertokaa.

Tällä hetkellä siis asumme kesäkuussa ostamassamme omakotitalossa ja pihassa on kolme hevosta. Justiina onkin teille tuttu ja Toivonkin mainitsin edellisessä postauksessa. Uusin tulokas on marraskuun alussa tullut Arvaja ''Helka''. Helkan tehtävä on olla Justiinan seuralaisena Toivon ajolenkkien ja ravien ajan. Miten se menikään, en osta ikinä suomenhevosta, nyt niitä on kolme ;)

Justiinalla on tänään tiineyspäiviä 186. Tällä hetkellä ollaan lihavuuskunnossa edellä viime vuotta ja tänä vuonna tamma näyttääkin enemmän tiineeltä kuin viime vuonna. Tänä vuonna maha on enemmän takana, viime vuonna Justiina oli tasapaksu pötkö. Varsa on nyt ilmeisesti alkanut liikkua, siihen malliin maha saa välillä katseita. Varsan liikkeitäkään tamma ei anna tunnustella, ensin varoitetaan hänään huiskasulla ja jos ei ymmärrä ottaa kättä pois mahalta niin potkasee taaksepäin. 

Toivo taas juoksi syskyn aikana muutaman startin, muttei mennyt mitenkään erityisesti. Viimeiseen Mikkelin starttiin Jani Ruotsalainen sanoikin, ettei se jaksa tulla loppua. Nyt ollaan  kuukausi ajettu peruskuntoa ja ajetaan vielä toinenkin. Suunnitelmat on tulla helmikuussa starttiin entistä ehompana. Meidän peruskuntokauden onneksi lumet tuli aikasessa eikä kova maa ole häirinnyt ollenkaan ajoa.

Toivo saa nyt nauttia elämästään, kun ''omistaa'' kaksi tammaa aidan toisella puolella. Parin viime viikon aikan olen nähnyt sen rapsuttelevan tammoja aidan yli. Sitä en tiedä, onko Toivo ikinä saanut olla toisen hevosen kanssa kosketuksissa, saati sitten samassa tarhassa. Tammoilla tulee välillä Toivosta riitää, varsinkin Justiina komentaa Helkaa välillä turhankin kovasti pois Toivon luota. Kun Helka on häädetty, Justiina nauttii Toivon hellyydestä.

256# Shit happens, but life goes on.

Kolme kuukautta on kulunut Tuulin kuolemasta ja pikkuhiljaa elämssä alkaa päästä eteenpäin. Enää joka päivä ei päässä pyöri kysymykset, miksi näin piti tapahtua. Vaikka varmasti ikinä en tule hyväksymään Tuulin kuolemaa, sen kanssa on opittava elämään. Tuuli haudattiin kesäkuun alussa ostamamme omakotitalon pellon päähän, jossa sen hautaa koristaa kaunis purppuratuomi. 

Justiina selviytyi varsan kuolemasta hyvin, oli normaali jo parin päivän jälkeen. Sitä oli tarkoitus alkaa treenaamaan, mutta muutman lenkin jälkeen jännejalka reagoi taas. Justiina astutettiin Etupassilla 30.5 ja on ultrattu kolmesti tiineeksi. Viimeinen ultra tehtiin perjantaina päivillä 102 ja varsa olikin jo niin iso, ettei ultrassa näkynyt kuin istukka ja napanuora. Nyt odotellaan ja toivotaan, että ensi kesänä Justiinan vierellä kirmaisi terve varsa.

Kesäkuun viimeinen päivä käytiin hakemassa uusi hevonen meille. Seitsemän vuotias suomenhevosruuna, Einon Toivo. Toivo on todella kiltti, rauhallinen ja helppoajoinen hevonen. Samantien sen tultua se pääsi laitumelle yötäpäivää. Alettiin hoitamaan sen mahaongelmia ruokavalion muutoksella ja päätä kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa ruuna on piristynyt ja muutama starttikin sillä ollaan päästy ajamaan.

Ostettiin mieheni kanssa omakotitalo, siskoltani se paikka, missä Justiinakin muutama vuosi sitten oli. Hevoset ovat saaneet koko kesän tarhata isoilla monen hehetaarin laitumillaan. Justiinan seurana on kaverini kantava Opri-tamma, josta on tullut hyvä kaveri Justiinalle.

Jonkin verran ovat siis asiat kesän aikana muutuuneet. Shit happens, but life goes on.

255# Kyynelet kuivuvat aikanaan, mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.

Perhettämme valtasi suuri suru 4.6.2016, kun jouduimme päästämään Tuulin vihreämmille laitumille hiekkaähkyn seurauksena.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan on jäänyt satula vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Se päässyt on jo tiensä päätökseen,

ei enää kuulu kopse askeleen.

Polle muilla laitumilla käy,

missä huolta, murhetta ei näy.

Se reiluin kumppaneista ollut on ja siksi sanonkin, 

sä ystävä oot vailla vertaa.

Ja pollen ymmärtävän kaiken mina aina huomasin,

sen silmistä sen näin niin monen monta kertaa.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan jäänyt satula on vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Tuuhotti 9.6.2012-4.6.2016

254# Sillä hetkellä kun epäilet, onko lentäminen mahdollista, teet siitä itsellesi mahdotonta.

Surullisista asioista vähän onnellisimpiin.

Tuuli hierottiin taas viime viikolla. Edellisellä hierontakerralla jumissa olivat vasen lapa ja oikea takapuoli. Tällä kertaa jumissa olivat oikea lapa ja vasen takapuoli, oikea hiukan. Hierominenkin onnistui paremmin nyt kuin viimeksi. Viimeksi suurin osa hieronnasta meni tamman edestakas ramppaamiseen, nyt se malttoi seiso paikallaan. Kyllä se nauttikin kun jumit alkoivat aueta, huulella se alkoi aina höplätä jumien auetessa.

Tuuli myös kengitettiin kuun alussa vihdoin kesäkenkään ja tehtiin pieni kengitysmuutos. Eteen laitettiin hieman kevyempää kenkää, sillä tamma alkoi napsuttaa reippassa ravissa haavoja takasen ruununrajaan. Kevyemmän etukengän ansiosta tämä on loppunut.

Hiittirytmi on pysynyt säännöllisena kuukauden ajan ja ollaan päästy ajamaan hiittiä suunnitellusti neljän päivän välein. Nyt tulee kuitenkin treeniin muutos, sillä Hankasalmella tulee olemaan joka keskiviikko harjoitusravit. Keskiviikkojen välissä on pakko ajaa joku rankempikin treeni, joten Pekka Vehviläisen ohjeen mukaan tullaan ajamaan välissä vetoja. Muuten tamma saakin melkein tarhata hävänmielen lenkkien ohella.

Hankasalmen harjoitusraveja silmällä pitäen piti kokeilla, onko Justiinan kilpakärryt Tuulille hyvät. Samalla katsottiin, mitä sanoo tamma kilpakärryistä. Eipä se sanonut mitään, ei taida tälle mitään väliä olla onko perässä kilpa-, hiitti- vai koppakärryt. Itselläni on ollut parin vuoden tauko kilpakärryillä hiitin ajosta ja kyllä, ne ovat yhä edelleen yhtä epämukavat ajaa kuin muistelinkin.

Viime keskiviikkona siis käytiin ensimmäistä kertaa harjoitusraveissa. Aloitettiin siellä valjastus liian ajoissa ja Tuuli joutui seisomaan valjaat päällä yli puoli tuntia. Onneksi se onkin ollut vielä toistaiseksi noin fiksu, vaikka ensimmäistä kertaa oli hevosvilinässä. Se seisoi kiltisti paikallaan etusella kaivamista lukuunottamatta.

Pekka Vehviläinen kiipesi siis tamman kyytiin ensimmäistä kertaa ja lupailikin, että voi ajaa tulevaisuudessakin. Toive porukassa juoskemisesta vesittyi, kun puolen kierroksen juoksun jälkeen ''voilokki'', joka oli tehty laminoidusta paperista ja langasta, irtosi ja alkoi hakkaamaan tammaa kylkeen. Tuuli pelkäsi sitä niin, että meinasi ruveta potkimaan. Juoksin voilokin irroittamaan ja niin Tuuli juoksi kaksi kierrosta yksinään sitä kahden minuutin vauhtia.

Pekka sanoi, että kuntoa Tuulilla on, mutta vauhtia pitäisi vielä löytää jostakin ja ehdotti sitä vetojen ajamista. Seuraaviin harjoitusraveihin myös kokeillaan jättää kokolaput pois, sillä Tuuli pelkää takaa tulevia hevosia kun ei niitä nää. Ja kuulemma tamma saisi pudottaa 50 kiloa, mutta kun toinen niin tykkää syödä!

Sunnuntaina kokeiltiin ensimmäistä kertaa ajaa ilman kokolappuja ja semmoista kiemuraa jäi
raviradan pintaan, että saa nähdä miten Tuuli harjoitusraveissa toimii. Ajeltiin myös vetoja ensimmäistä kertaa ja kyllä, se tuntui hyvälle!

253# Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.

Minun oli tarkoitus tulla laittamaan tänne Justiinan vauvamahakuvat muutama viikko sitten. Maha kasvoi hirmuista vauhtia ja tissitkin alkoivat täyttyä maidosta. Odotettiin innolla lähestyvää varsomista. Varsomisen aika tuli kuitenkin liian aikaisin. Justiina varsoi 30.4. liinakon piirtopäisen orivarsan. Varsominen tapahtui, kun tiineyspäiviä oli vain 295, joten varsalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Suru oli suuri, sieltä olisi syntynyt ensimmäinen kasvattini, täydellinen pikkupoika. 

Sinä lähdit hiljaa, et kertonut minne. 
Tähdeksikö asetuit, 
vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, 
vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? 
Vaan kun hiljaa kuuntelen, 
sydämelläni kuuntelen 
sinä sittenkin kerrot, teihin jäin.

252# Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.

Kevät on tullut! Täältä on melkein kaikki lumet sulaneet ja oma rata on ollut pari viikkoa tosi hyvässä kunnossa. Ollaankin päästy ajamaan hiittiä joka neljäs päivä. Vielä ei oma treenilenkki ole ajokunnossa, joten kaikki ajot on ajettu raviradalla. Tuulille tulee ainakin lastaustreeniä ja kyytiin mennäänkin ilman suurempia mutinoita.

Viime viikolla päästiin ajamaan kengittäjän hevosen kanssa hiitti. Tuulille tämä oli ensimmäinen kerta toisen hevosen kanssa. Molemmat nelivuotiaat oli vähän pöllästyneitä ja odotteli toisiaan. Tuulikin oli melko käskettävä ajaa, vaikka normaalisti menee omasta halustaan. Ajeltiin rauhassa kahden minuutin vauhtinen hiitti ja molemmat hevoset meni hyvällä tyylillä.

Tuulille lisätiin kuukausi sitten varustukseen häntärauta, sillä se viuhtoo hännällä aina käskettäessä. Mielestäni se on vaikuttanut hevosen tyyliin ja haluun mennä, joten kokeillaan huomenna ajaa hiitti ilman häntärautaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Justiina voi erittäin pyöreästi. Tämän kuun lopussa se siirtyy pihatosta tallielämään, sillä varsomiseen on enää 1,5 kuukautta. Kovasti jo odotetaan varsan syntymää, saa nähdä millainen pieni sieltä tulee. Justiinan luonnekin on tasaantunut paljon tiineyden aikana, siitä on tullut huomattavasti rennompi joka asiassa. Täytyy kuvailla sitä lähipäivinä, jotta saatte ihastella sen mahaa! :)

251# Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

Tuuli on edennyt treenin seuraavaan vaiheeseen, hiittitreeniin. Oikeastaan se veti 1,5 viikkoa henkeä tarhassa, sillä joka puolella ajopaikat olivat niin huonossa kunnossa ettei minnekkään päässyt ajamaan.

Ennen 1,5 viikon taukoa ajettiin ensimmäinen hiitti täällä Pieksämäen radalla. Ajeltiin kahden minuutin vauhtia 2500 m ja tamma ravasi tyypillisesti hyvin. Olihan hiitti vähän hidastelua ja kiihdyttelyä kun vielä ei Tuuli osannut reipasta ravia pitää koko matkaa yllä. Siitä se kuitenkin lähtee, pikkuhiljaa.

Tämän hiitin jälkeen ei paljoa enää ajettukaan, sillä joka paikka meni sohjolle ja kuralle. Tamma hierottiin ja siltä löytyikin jumia vasemmasta lavasta ja oikeasta reidestä. Yllättävän hyvin se antoi hieroa, vaikka ei voi sietää harjaamistakaan. Takareisi oli sen verran jumissa että aika paljon Tuuli sen hieronnan aikana vaelsi. Siitä kuitenkin huomasi miten se rentoutui, kun paikat saatiin auki.

Tauon aikana Tuuli keräsi ihan liikaa  ylimmäräistä virtaa. Se esimerkiksi alkoi jyrätä taluttaessa ja hyppi pystyyn. Käytävällä se ei muuta tehnyt kun vaelsi ja kaivoi maata. Mietinkin, miten ensimmäinen ajokerta menee kun se on jo hoitaessa noin levoton.

Lähdettiinkin sitten tiistaina Hankasalmen radalla käymään, sillä Pieksämäki oli vielä turhan pehmeä. Hankasalmella olikin tosi hyvä kesärata, hieman märkä etusuoralta. Käytiin hölkkäämässä viisi kierrosta molempiin suuntiin eikä tamma painanut tavallista enemmän ohjalle. Alkukankeutta ravissa oli, mutta loppua kohden se rentoutui. Kotiin lähdettäessä tämä ei sitten olisi halunnutkaan lähteä kotiin ja hetki siinä meni ennenkuin koppiin se saatiin.

Eilen uusittiin Hankasalmen reissu tällä kertaa hiitintapainen mielessä. Tuuli on kyllä fiksu matkustaja, se ei kopissa turhaa jyskää. Muutenkin se käyttäytyy uusissa paikoissa ikäisekseen hyvin. Eilen rata olikin pehmeämpi keskiviikon vesisateen vuoksi ja yksi routakuoppakin sinne oli syntynyt. Ajeltiin hiitin aikana pehmeä etusuora  hiljaa ja kiihdytettiin takasuoralle. Keskivauhti oli kahden minuutin luokkaa. Tuulin ravissa ei taaskaan ollut haukkumista. Kaarteet on sille vielä hieman hankalia juosta, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpota. Tällä kertaa koppiinkin mentiin ilman epäröintiä melassiveden perässä. Hiitin jälkeen harjoiteltiin taas jalkojen kylmäystä letkuissa, se on vielä jännää Tuulin mielestä.

Ensi viikolla päästäänkin jo Pieksämäen radalle hiittaamaan!

250# Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi.

Tuulin kanssa siirryttiin vihdoin ja viimein hiittitreeniin. Käytiin kerran radalla ja siirryttiin takaisin peruskuntotreeniin. Ei sen takia, että hevonen olisi huono ollut, vaan ravirata tuli sen verran sohjoiseen kuntoon ettei siinä voi enää reippaasti ajaa. Jatketaan siis peruskuntoa vielä, kunnes koittaa pakkaskelit, lumet sulaa pois tai ravirata tulee parempaan kuntoon.

Tuuli oli siis ensimmäistä kertaa käymässä raviradalla. Hieman sitä jännitti katokseen meno ja siellä seisominen. Raviradalla se kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin, vaikkakin painoi ohjalle aika reilusti. Jännittävää oli tiellä kulkevat autot, ne kun kulkevan niin ylhäällä raviradasta katsottuna. Ravi tammalla oli tosi hyvää ja yhden reippaamman, ehkä kahden minuutin vauhtisen takasuoran mittaisen pätkän ajoin sekä tasaista hölkkää muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Enempää ei tammaa kiusattu, sillä olihan tämä vasta ensimmäinen kerta raviradalla.

Eilen piti lähteä uudelleen radalle ja koittaa ajaa hiittiä, mutta raviradalla oli tosiaankin sen verran nuoskalunta ettei sinne olisi ollut järkeä lähteä. Käytiin siis hölkkäämässä kotona se 11 kilometrin lenkki. Tuulilla on kyllä painetta niin paljon, että tekisi mieli matkaa vieläkin pidentää.

Justiinaa taas on alkanut vaivaamaan jo maha. Varsa on ilmeisesti alkanut mahassa jo myllertämään, sillä siitä on tullut äkäisempi mahaa kohtaan. Mahaa tunnestellessa tahtoisi potkia. Muitakin ''raskausvaivoja'' sille on ilmeentynyt, nimittäin turvonneet takajalat. Niitä ollaan yritetty sulattaa kylmällä ja BOTeillä mutta ne eivät toistaiseksi ole auttaneet. Kuumetta ei Justiinalla ole eikä ruokahalun kanssa mitään ongelmia, joten tuskin se kipeäkään on. Pitää seurailla tilannetta. Kolme kuukautta laskettuun aikaan, hui!