82# teinkö virheen?

Johan on taas viikko hujahtanut nopeasti! Täällä on edelleenkin märkää ja kuraista. Kohta on jo joulukuu, ensi kertaa odotan lunta! Jokin treenikärpänenkin on minua puraissut, luen päivittäin Hippoksen sivuilta ravikilpailusääntöjä, etsin kengitys- ja korttikursseja. Into ajaa Justiinaa on tullut taas takaisin. Tällä hetkellä ehkä eniten harmittaa se, etten tiennyt, että vastuuvalmentajakoulutuksen voi käydä etukäteen, sillä siihen olisi ollut oiva tilaisuus lokakuussa Mikkelissä..

Perjantaina sain pitkästä aikaa maastoiluseuraa ja iskin Justiinallekin satulan selkään. Käytiin melko rento lenkki, vain viitisen kilometriä. Alkuun ravailtiin pitkä matka ja kun Pave&Emilia alkoivat laukkaamaan, tultiin perässä kiitoravilla, kunnes annoin Justiinallekin luvan nostaa laukan. Kovaa kyllä mentiin ja meinasin selästäkin lentää kun neiti pysähtyi täydestä vauhdista kun tielle lensi lintu.. Kotiinpäin mentiin taas ensin kiitoravia, mutta heti kun Paavo tuli rinnalle, tuli laukkaa. Laukattiin kotiin asti ja mentiin vielä kentälle ravaamaan loppuravit. Justiina oli tosi nihkeä kentällä, yritti juosta alta ja kyttäsi kaikkea.

Viikonlopuksi sain seurakseni koirani Mindin ja siskoni Lauran. Tänä aamuna lähdettiin yhteistuumin tallille, jossa ensin heitin hevoset ulos, niillle heinät, siivosin karsinat, laitoin vedet ja iltaruat valmiiksi. Laitoin Justiinalle sen verran vähän heinää, että kerkeän sen vielä samaan syssyyn ajamaan.

Kun neiti sai syöötyä, sille valjaat niskaan, Laura päästi irti ja matkaan. Ravisipsutus alkoi heti kun päästiin pihasta, joten annoin sen ravata maneesinkin ohi. Justiina ei painanut ohjalle alkuun, vaan sitä piti enemmänkin patistaa liikkumaan. Hölkkäiltiin kuusi kilometriä ja meidän piti kääntyä oikealle. Ravi ei oikein hiljentynyt ja käyntvauhtisesra ravista sitten käänsin 90 asteen kulmassa olevaa mutkaan. No eihän se sinne sitten kääntynyt vaan halusi mennä suoraan. Napautin kunnolla ohjalla ja johan irtosi mahtavaa ravia lyhkänen pätkä.

Pallomaha kuukaus sitten.

Jotenkin jäi vähän ärsyttämään tuo, että se sai tahtonsa läpi. Jos se nyt sitten aina alkaa vängätä tuossa kohti, ettei halua kääntyä. Tein mielestäni virheen, kun päästin sen sitten menemään suoraan..

No kuitenkin, tallilla sitten hepalta varusteet pois, loimitus, melassivesi naamaan ja ulos päiväheinille. Kun olin Justiinan heittänyt ulos, kaverini soitti ja kertoi että viereisellä tallilla on ollut jotain virustautia ja puoli tallia kipeänä. Mietin, oliko Justiinan vaisuuteen syy se, että on tulossa kipeäksi. Ollaanhan me samaa maneesia käytetty sairaiden hevosten siellä ollessa..

Toivottavasti ei vaan virustauti iske, sillä tänne viikolle on muitakin suunnitelmia. Nyt se nimittäin tapahtuu, Justiina on lähdössä radalle. Paavo lähtee meidän mukaan, kun se suhtautuu niin lungisti kaikkeen, näyttämään vähän rataa. Meidän onnella maa jäätyy, ei tule lunta, kenkä irtoaa ja hepat tulee kipeäksi.

81# rauhassa edeten

Tehtiin ennätys päitsien kestävyydessä, meillä on ollut jo melkein vuosi yhdet päitset käytössä ja tänään ne sitten hajosivat, oli tarhaan tippunut ja lukko hajonnut. Aikaisemminkan meillä meni se 15 päitset vuodessa, kun neiti oli tehokas hajottaja vetopaniikkien aikaan.

Maanantaina Justiina pääsi satulan alle ja käytiin vähän taivuttelemassa kentällä. Alkuun vaan pyörittiin ympyrällä, Justiina ol itosi levoton kahden vapaan jälkeen. Kun sain sen ravissa rauhoittumaan, tehtiin ympyrän keskelle voltteja ja paljon suunnanvaihdoksia. Laukat nousi vähän liiankin hyvin ja samantien kun sai laukan nostettua, hevonen hävisi joka nostossa alta. Joka kerta pysäytys ja pitkä peruutus, käyntiä ja uusi nosto. Viitisen kertaa tätä tehtiin, ennen kuin Justiina tajusi, ettei saa rynnätä. Toiseen suuntaan sama juttu, peruuttelua pitkään. Loppuravit ravattiin ihan pitkin ohjin, käytin omaa istuntaa!

Eilen Justiina vaan tarhaili, mutta tänään se pääsi taas kärryjen eteen. Valjastaessa neiti seisoi paikallan kuin liimattu, mutta heti kun olin liikkeelle lähdössä, se oli sinkoamassa menemään, joten pyysin äitiä auttamaan irti päästämisessä. Tosi reippaalla käynnillä edettiin epllon päähän, josta nostettiin ravi ja käännyttiin metsäautotielle. Siellä tytsy sai taas jotkut säpsyt ja kiitolaukkaa mentiin parisataa metriä, jonka jälkeen puoli kilometriä kiitoravia. Viimein sain sen rauhoitettua ravaamaan ja hölköteltiin kymmenen kilometrin lenkki tasaisella vauhdilla.

Ravi oli taas mitä sattuu, mutta kuitenkin se ravasi, ei lennokkaasti, mutta ravasi kuitenkin. Viimeisten kilometrien aikana liikkui tosi laiskasti. Huomaa, että tarvitaan vielä paljon treeniä ennen kuin päästään raveihin. Tai ei se ole vielä ajankohtaista, vuoden päästä sitten, kun itse olen 18. Viime vuonna mentiin 16 kilometriäkin kepeästi ja ohjalle painettiin viimeisetkin kilometrit, eikä maltettu kävellä. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee!

Pakko vielä hehkuttaa, että sunnuntaina lastasin Justiinan testiksi. Se käveli suoraan koppiin, etuovi paiskautui kiinni, se peruutti ulos, mutta tuli uudelleen sinne! Sitähän ei ole kuljetettu kuin kerran traikulla, muuten rekalla. Olin tyytyväinen :)

Kuvatila loppui, joten joudutte väliaikaisesti tyytymään vanhoihin kuviin :(

80# hienokäytöksinen neiti

Tänään tulin tallille jo puoli kahdentoista aikaan. Heitin ensiksi hepat ulos ja niille päiväheinät, jonka jälkeen siivosin karsinat, vaihdoin vedet ja laitoin iltaheinät & ruat valmiiksi. Tulin sisälle syömään ja odottelin, että Justiina syö heinänasä. Kello oli yksi kun iskin neidin valjaisiin.

Justiinallla oli kova kiire lenkille, mutta onneksi Paula tuli pitämään sen aikaa neitiä kiinni, että kerkesin kyytiin. Paine alkoi heti kotipihasta päästyä. Laidunten kohdalla oli tippunut aitalanka tielle, jonka yli piti tehdä järkettävä kamikazeloikka. Ensin luulin, että se pukittaa! Päästiin metsäautotielle ja siellä olikin yhdessä kohtaa maa tummempaa kuin toisesta, hyvä aihe säikähtää. Puoli kilometriä mentiin kiitolaukkaa, ennen kuin sain sen rauhoitettua ravaamaan.

Käytiin pitkästä aikaa pidempi lenkki, kymmenen kilometriä. Yhdessä kohtaa oli auto pysäköity tien viereen, muttei Justiina ollut moksiskaan. Se myös kääntyi sinne, minne ohjasin, eikä ruvennut pomppimaan kotiinpäin. Käytöksestä annan ison plussamerkin, ajettavuuskin oli suht hyvä, mitä nyt hieman roikkuu ohjilla.

Ravi oli tänään vähän könkkää, jos niin voi sanoa. Sitä pitää patistaa liikkumaan rehellisesti tai se jättää vasenta takasta käyttämättä. Voi tosin hokitikin olla aina paljon haitaksi, kun se on muutenkin niin matalalikkeinen hevonen! Häntä meni monta kertaa tötterölle ja selkeästi tykkäsi lenkistä. Palautui erittäin hyvin, jo kahden minuutin kävelyn jälkeen hengitti täysin normaalisti. Nenä vähän vuoti.

Heitin Justiinan paksusti pakattuma loimiin ulos ja iskin melassiveden naaman eteen. Hain vielä lisääkin lämmintä vettä kun jano oli kova. Nyt se tuolla onnellisesti torkkuu, taisi vähän lenkki väsyttää. Kohtapuoliin lähden hakemaan hevosia sisään iltaheinille :)

79# masentava syksy

Masentaa niin paljon, että on pimeää ja märkää, mutaista ja kovaa. Täällä siis maa ihan jäässä, tarhat koppuraa ja ulkokarsinan ovet turpoaa niin paljon kosteudesta, että odotellaan millon hevoset jää karsinoihin, kun ovet ei aukea. Eli ei hyvin mene.

Justiinaa olen yrittänyt liikuttaa joka toinen päivä, mutta ollaan molemmat tympäydytty maneesin kiertämiseen ja haluttaisiin maastoon, ajaen. Mutta eihän sinne pääse yksin ilman, että mennään tuhatta ja sataa, ja jalat hajoaa. Viimeksi on neidillä ollut kärryt perässä 28. lokakuuta, eli yli kaksi viikkoa sitten. Mutta eihän siinä, mielelläänhän mä ratsastan sillon tällön, mutta liika on liikaa.

Tämän tympeyden kruunasi se, että eilen lensin aika makoisalla tyylillä Juipilta alas. Oltiin yllättäen taas maneesissa, tällä kertaa ilman satulaa ja neiti oli pro heti alkuun, kuolaimenvaihdoksesta johtuen ehkäpä. Meni käynnissä pyöreänä, eikä ollut niin levoton suusta kuin yleensä. Ravista tehtiin taas pysähdys-ravi-pysähdys siirtymisiä. Nostettin laukat ja vaude mitä laukkaa se väläytti vasempaankin, sitä pystyi ratsastaa. Otettiin yksi neljän esteen jumppasarja tähän väliin ja kolme neljästä putosi väärillä väleillä, joten tulin alas selästä nostamaan esteet Emilialle ja Pavelle. Puomit oli nostettu ja ohjasin neitosen muovituolin viereen. Se seisoi paikallaan tosi hyvin ja kerkesin nostaa toisen jalan selkään, toinen oli vielä tuolilla. Tällä hetkellä tulee takaa nainen hevosellaan, maiskuttaa ja Justiina kilttinä tottelee, väistää sivulle, tuoli kaatuu mahan alle ja minun alle ja kaadun suoraan selältään maahan käsi edellä. Tuloksena kädessä kaksi jäätävän isoa mustelmaa, selässä ja takapuolessa nyrkin kokoiset mustelmat. Emilia tuli pitämään kiinni ja pääsin selkään. Tässä vaiheessa pakka räjähti käsiin ja Justiina kuskasi minua maneesissa kuin rättiä. Kun sain sen pysäytettyä ja rauhoitettua, ratsastin käyntiä rauhallisesti seuraavan kymmenen minuuttia, ennen kuin se yhtään myötäsi tai rentoutui. Voin taas kiittää sinua, joka tunnistat itsesi tekstistä!

Tähän samaan syssyyn voin kertoa lyhyesti normaalista päivästäni tallilla viimeisen kahden viikon aikana. Kello on 10 yli kolme, kun astun linja-autoon. Linja-auto kulettaa minut Naarajärvelle, josta kävelen tallille viisi kilometriä. Matkalla alkaa jo hämärtää. Kello on neljä kun olen tallilla, vaihdan tallivaatteet ja siivoan karsinat. Kello on puoli viisi. Jaan heinät ja laitan vedet karsinoihin, laitan orille ulos menevät kaurat ja heinät valmiiksi kasaan. On jo ihan pimeää. Otan Justiinan, varustan sen ja menen maneesiin. Pyörin siellä epämääräisesti puolisen tuntia ja tulen takaisin tallille. Kello on puoli kuusi. Puran neitosen ja loimitan sen, haen melassiveden. Juotan sen ja heitän sen karsinaan. Haen Paavon sisälle. Vien orille heinät ja kaurat ulos. Kello on kuusi. Tässä vaiheessa alan miettimään, mistä saisin kyydin takaisin kaupunkiin. Hyvällä tuurilla pääsen siskoni tai jonkin kaverini kyydillä, huonolla kävelen viisi kilometriä Naaralle, odotan bussia ja sillä kaupunkiin. Kello läheneekin kahdeksaa. Kiitos skootteri kun sanoit sopimuksesi irti ♥

Onneksi se piristää, että tämän harmauden keskeltä kuulu hörähdys, kuin kiitokseksi ♥

78# täällä on lunta!

77# kengitys

Kaikki hehkutti blogeihinsa, kuinka on tullut lunta ja kiire hokkikenkään. Täällä ei lunta näkynyt, mutta kerkesin kengittäjän tilata täksi päiväksi.

Maanantaina vielä likuttiin jäisellä kovalla maalla. Tarhat oli koppuraa. Käytiin alkukäynnit maastossa ja mentiin maneesiin. Olin itse ilman satulaa. Maneesin ulkopuolella oli hevosrekka, jota Justiina vähän kyttäili, mutta meni nätisti ohi. Siinä aloin selästä käsin avata maneesin ovea, kun joku idiootti paiskaa rekan jonkin sivuluukun kamalalla ryminällä kiinni ja siitäkö Justiina sai sätkyt. Ohjat löysällä yhdessä kädessä itsellä, ilman satulaa. Oli lähellä etten tippunut, Luulisi hevosihmisten ymmärtävän, missä kohti noita luukkuja kiinni lätkitään. Sain vielä päälle naurut. Nämä heppatytöt, jos tunnistatte itsenne tekstistä, kiitos.

Kuitenkin, päästiin maneesiin ja aloin melko nopeasti verkkailemaan ravilla. Tehtiin todella paljon pysähdyksiä ravista suoraan ja siirtymisiä pysähdyksestä raviin ilman käyntiaskelia. Alkuun oli hieman hidas reagoimaan, mutta pian ymmärsi idean. Laukka oli maanantaina kamalaa räpellystä varsinkin vasempaan. Yritettiin tehdä samaa harjoitusta laukasta, siis laukka-käynti-laukka. Ei onnistunut oikein hyvin, mutta kun yksikin hyvä siirtyminen tuli, lopeteltiin laukkaaminen siihen. Ravailtiin vielä loppuravit ja neiti alkaa mukavasti jo myödätä!

Keskiviikkona tuli tänne sitten lumet ja Justiina luisteli keskiviikon ja torstain kesäkengässä. Perjantaina lumet oli sulanut, mutta maa oli niin liukas, ettei kehdannut liikuttaa. Tänään neiti sai hokkikengät. Käytös oli taas kehuttavaa kengittäessä, ei virheliikkeitä! Erittäin hienoa verrattuna vuoden takaiseen, jolloin se piti kengittää huulipuristimen avustuksella. Kun kengät oli alla ja lähdin taluttamaan tarhaan, se käveli samallailla kuin olisi kuljetusuojat jaloissa! Korkokengät tais tuntuu jänniltä näin pitkästä aikaa ;)

Nyt on ongelmaksi nousuut se, että yöllä karsinassa ollessaan Justiinan takajalat kerää nesteitä niin paljon, että ne turpoaa ihan tukeiksi. Tilasinkin BoT pintelipatjat sille, jos ne ei auta tai osottautuu epäkäteviksi, ainut vaihtoehto on siirtää Justiina pihattoon...

Tänään tai huomenna remppailen ulkoasua, joten koko blogi voi olla vähän sekaisin viikonlopun ajan! Toivottavasti saan siitä kivan näköisen!