123# vaikka tauluun tuli kirjaimia, ollaan hyvillä mielin!

Aamulla saavuttiin tallille, jossa katsoin ensin tarkkaan Justiinan jalat läpi, ei mitään moittimista, onneksi! Justiinaa odotti kunnon puunaus ja killotus, jonka jälkeen se sai matkakampeet päälle ja lastattiin se. Neiti meni tosi nätisti koppiin. Killerille ajettiin kaupungin kautta ja vaikka moniin liikennevaloihin jouduttiin pysähtymään, neiti seisoi kopissa tosi nätisti.

Kun päästiin paikalle, piti etsiä sisäänkirjoitus. Harhailtiin tallialueella eksyneen näköisesti, kunnes kysyttiin apua. Käytiin ilmoittautumassa ja hakemassa voilokit. Otettiin heppa autosta ulos ja suunnattiin kohti katosta. Katospaikka oli jaettu, joten jouduttiin odottelemaan, että poni poistuisi. Kuitenkaan se ei poistunut, eikä omistajia näkynyt, joten käytiin tunnistuttamassa neiti eläinlääkärin kopilla. Se olikin yksinkertaisempaa kuin luulin, eli vaan ''siruntunnistimella'' luettiin siru ja siinä se!

Kello oli jo puol yksi, eikä katospaikka vieläkään vapautunut. Äiti kävi huomauttamassa, että se on jaettu ja ollan kävelty puoli tuntia hevosen kanssa tallialueella. Poni siirrettiinkin viereiseen katokseen, kun kuulemma molemmat olivat heidän, eivätkä olleet tajunneet, että ne on jaetut. Justiina pääsi katokseen ja valjastettiin se. Melkein heti joutui tamma lähteä lämmitykseen. Päästin irti hevosen ja kun olin laittamassa sekkiä kiinni, hyppi Justiina niin hienon näköisesti pystyyn, että ajattelin tästä tulevan pelkkää huonoa. Tamma käyttäytyi lämmityksessa tosi nätisti!

Kun koitti startin aika, jännitti mua ihan sairaasti! Enemmän jännitti se, meneekö se nätisti esittelyyn tai osaako se voltata. Molemmat se hoiti hienosti ja lähti vauhdilla matkaan ja pääsi toiseen sisälle. Se ravasi tosi hyvin, kunnes takasuoralla laukkasi ja jäi jotain pelleilemään, joten laukka meni auttamatta pitkäksi. Laukan jälkeen tamma otti kuitenkin taas tosi hyvin vauhtia ja näytti hienolle, vaikka tulikin hylättynä viimeisenä maaliin.

Mikan kanssa juteltiin lähdön jälkeen ja hän sanoi laukan syyksi sen, että sekki oli liian löysällä sekä hevonen kolhi jalkojaan. Justiina oli kuulemma tuntunut ihan satkulta ennen laukkaa ja laukan jälkeen ja Mika sanoikin, että jos laukkaa ei olisi tullut, olisi hevonen ollut kolmen joukossa. Kehui hyväraviseksi ja jaksavaksi hevoseksi, josta riittää vielä pitkälle. Eikun koelähtöä katselemaan! Pakostikin tuli hyvä mieli :)

Mika kävi vielä kävelyttämässä hevosta, jonka jälkeen laitettiin se katokseen ja loimitettiin ja juotettiin. Juteltiin Mikan kanssa vielä hetkinen. Hän neuvoi ostamaan takasäärisuojat, ottamaan ohjasmartingaalin pois ja kiristämään sekkiä. Hampaissakin on jotain sanomista, joten keskiviikkona ne saa raspauksen. Kotiin lähdettäessä jouduttiin lastaamaan Justiinaa melkein puoli tuntia, kun toinen ei millään olisi halunnut lähteä kotiin..

Eikun koelähtöä katselemaan ;)

Kuvia minulle lähetti ihana lukijani Hilla, kiitos niistä!