Itteäni alkoi tänään toden teolla ärsyttämään. Sain kuulla, että eräs ravi-ihminen, joka kehui Justiinaa kerran raviradalla sen nähtyään hyväraviseksi hevoseksi, oli myöhemmin puhunut ympäri kyliä, ettei tuosta hevosesta tule yhtään mitään. Miksei hän voinut sanoa suoraan mulle tuolla radalla, että ompa huonon näkönen vaan kehui sitä? Tallilla Justiinaa rapsutellessani rupesin miettimään, olenko mä antanut jo kaikkeni tälle, jos sen vauhdit ei vaan riitä? Oisko parempi vaan antaa olla, jos kerta ammattimies sanoo huonoksi? Katselin Justiinan silmiä, ne on voittajansilmät. Ajattelin, etten anna periks, en sitten millään. Me vielä näytetään, mihin me yhdessä pystytään! Eikä ne rajat ihan heti tule vastaan!
Muutenkin tänään mietin ravi-ihmisten yleistä käytöstä. Kaikki on kateellisia toisilleen ja nauraa seläntakana jos hevonen on ollutkin pettymys tai laukannut. Kun olin ensimmäisissä raveissa hevosen kanssa 12 vuotiaana, sain ensimmäiset neuvot; ''Onnittele voittajia!''. Ja mä onnittelin. Niitä onnittelujakin kuulee nykysin harvakseltaan. Miksei voi onnellinen toisten menestykselle? Voin kertoa, että niin onnellinen olin Erikassonin kuninkuusravivoitosta, että kyyneleet valu silmistä.
Olen ihmisenä sellainen, joka jää pitkään vatvomaan asioita. Pitäisi vaan antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
 |
| Näytetään Juipin kaa kieltä kaikille meitä haukkuville! |
Ihan samoja ajatuksia mulla on ollut. Pitäisi varmaan vaan olla välittämättä muiden puheista, oli muut sitten kuinka konkareita ravihommissa tahansa. Mutta vaikeaa se on. Muakin harmittaa, jos kuulen että Tellaa (tai minua) haukutaan. Varsinkin kun me ei vielä edes olla ravimaailmassa mukana, millaistahan seläntakana puhuminen sitten on? Itse yritän pitää aina mielipiteeni muista hevosista omana tietonani.
VastaaPoistaMeillä päin en ole vielä törmännyt tälläisiin ravi-ihmisiin. Meidän naapurikin aina onnittelee, jos mun heppa pärjää, vaikka hän onkin todella hyvä ravivalmentaja. Itsekin olen aina onnitellut raveissakin, jos viereisen katoksen hevonen vaikka voittaa. Mutta en kyllä yhtään epäile, etteikö täälläkin ole tuollaisia kateellisia ihmisiä. Eivät vaan ole vielä tulleet vastaan.
VastaaPoistaMutta lannistua ei saa. Pitää vaan jättää sellaiset ihmiset huomiotta. Kyllä Justiinastakin vielä jotakin tulee! (:
Älä masennu äläkä välitä muiden mielipiteistä ;) Tommosia ne jotkut hevosihmiset ossaa olla, enemmän oon törmänny tollasiin kyllä ratsu- kuin ravipuolella, mutta en mee yleistään. Kai se vaan pittää ottaa siltä kannalta että se on elämää, kateus siis, sitähä on aivan liikaa kaikkialla..
VastaaPoistaKuha ihte oot tyytyväinen ja onnelline, kuten myös heppa, nii kaikki on hyvi ! :) Mää tsemppaan teitä! :)
Tuttu tunne ;) Itse olen ainakin vilpittömästi onnellinen, kun joku (vaikka lukemistani blogeista) tuttu hevonen voittaa tai saa vaikka "vain" bensarahaa. Omaa pollea on arvosteltu jo pelkästään sukutaulun perusteella tuhoon tuomituksi. Ja ongelmien kanssa me painitaakin, mutta sitkeästi yritetään niin kauan kuin kipinä lajiin on olemassa.
VastaaPoistaTsempit teille jatkoon!!
Kiitos kaikille tsempistä! Nyt mullekin tuli ensi kertaa ilmi tällänen seläntakana puhuminen. Ehkä seläntakana puhuminen loppuu, kun oikeesti näkee että hevonen pärjää ja sen kanssa on onnistuttu! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Pitäs opetellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. :)
Poista