131# harkkarit peruttu

Torstaina peruttiin Lappeen ravit ja osasin odottaa, että ei Killerin rataa enää perjantain ravien jälkeen pistetä sellaiseen kuntoon, että siellä voisi ajaa harkkarit. Killerin sivuille tuli sitten perjantai aamuna odotetusti tieto, että ravit ajetaan mutta harkkareita ei. Vähän harmitti, mutta vaihdettiin vähän suunnitelmia ja päätettiin käydä  ravien sijaan hiitillä. Suunniteltiin, että käydään ensin katsomassa Kangasniemen radan kunto, ja jos se on huono, ajetaan Mikkeliin.

Aamulla suunnattiin tallille ja puunattiin Justiina, jonka jälkeen alkoi taas lastausrumba. Taluttelin sitä silmät sidottuna ulkona, jonka jälkeen lastaussillalle töks. Iskä töni sisään, nosteli jalkoja eikä mitään liikettä tapahdu eteenpäin. Hain liinan ja sillä yritin, tämä vaan nojaa liinaan kaikin voimin. Otin kielstä kiinni ja vedin kaikin voimin, pelkäsin että kieli lähtee irti kun hevonen vaan seisoo sillalla. Sitten vihoviimeinen keino, harjanvarrella perseelle niin kovaa kun lähtee, hevonen olla möllöttää. Sen jälkeen harjanvarrella koputusta jokaiseen jalkaan ja huutamista, muutama peruustus lastaussillalta pois ja uudestaan jalkoihin iskemistä, jonka jälkeen hevonen on kopissa. Tuloksena verta joka paikassa, joka siis vuotaa omista käsistäni.

Ensimmäinen pydähdys oli Lauran kohdalla, jotta saimme kuvaajan mukaan! Toinen pysähdys oli Kangasniemen ravirata, jonka tarkastettuani päätin hiitin ajaa siinä. Sisärata oli sula, mutta kurainen, silti kuitenkin pitävä. Ulkoradat oli sohjoista lunta.

Justiina valjaisiin ja eikun radalle! Se kyllä nykysin tietää varsin hyvin missä ollaan, sillä heti kun päästään katoksesta, alkaa hölkkääminen. Justiina hölkötteli neljä kierrosta alkuverkkoja, ja vasta viimeisellä kierroksella se alkoi oikeasti vertyä. Se oli hirmu laiskan olonen! Sitten nopeat välikävelyt ja varsinainen hiitti. Kun lähdettiin uudestaan liikkeelle ja annoin luvan menemiseen, ei enää tuntunut yhtään laiskalta! Sain pitää oikeasti kiinni, jotta ei mennä ylikovaa! Ajoin 2500 metrin hiitin ja Justiina olisi vielä tämän jälkeen halunnut mennä lujaa. Ravi oli tosi hyvää, mutta hevonen tunki hirveästi keskelle rataa. Hevonen tuntui näppeihin myös hyvälle, ainakun käski, tuli lisää vauhtia. Tosi paljon se on kyllä kehittynyt ravurina viime kuukausien aikana. Loppuun hölköttelykierros ja kävelyt ja katokseen!

Radalta kotiinkaan Justiina ei olisi halunnut lähteä, vaan peruutettiin koppi katoksen suulle ja jalkoihin harjan varrella koputellen taas kyytiin. En vaan tajua, miten se on yhtäkkiä ruvennut noin vaikeaksi lastattavaksi! Se ei pelkää mitään kopissa, vaan v*ttuilee. Onko keinoja, millä saisi vähän helpommin lastattua tamman kyytiin?

Tampereen hevosmessut on tänä viikonloppuna ja se näkyy, sillä tänään ei ole tullut yhtään uutta blogikirjoitusta!

Ilonen mutanen treenari hiitin jälkeen!