114# haastemaraton

Taidampa tehdä tämän haasteen alta pois ja kaikki kolme viimeistä kohtaa tulee tässä postauksessa. Juipin kanssa käytiin tänään hölkkäilemässä 13 kilometrin lenkki. Eilistä pelleilyä näkyi vielä alkumatkasta, mutta kun en antanut periksi, Juippi käyttäytyi erittäin nätisti. Justiina juoksi reippaasti kaksi 500 metrin pätkää ja ravi oli tosi hyvää. Siitä on tullut tosi hyväravinen ja enää harvoin laukkailee selästäkään ilman laukkapohkeita. Lisäsin pari päivää sitten suolamäärän melkein kaksinkertaiseksi ja nyt tamma joi 10 litraa melassivettä ja oli yölläkin juonut ämpärinsä tyhjäksi. Yöksi pistin takasiin sille BOT-patjat ja villapintelit. Huomenna sitten rokotus ja heppojen hyvästeleminen viikoksi!

Päivä 28 - Unohtumattomin hevosmuistoni

Yksi ihana muisto on se, kun tehtiin kesällä 2011 retkiä Justiinan, Paavon ja Lauran kanssa hevosten uittorannalle. Uitettiin hevosia pitkään, jonka jälkeen pistettiin hevoset puihin kiinni ja syötiin itse eväät. Tarjottiin Justiinalle lihapullia, jotka se otti suuhun ja sylki samantien ulos ja mökötti koko loppureissun! 

Unohtumatonta oli myös se, että oltiin Lauran kanssa lähdössä ajamaan Justiinalla ja juuri saatu sille kärryt perään. Valjastettiin se siis puussa kiinni ollessa. Neiti päätti sitten lähteä kärryt perässä kiertämään puun. Ei tiedetty olisiko pitänyt itkeä vai nauraa! 

Muistoja Lauran kanssa löytyy. Yksi ei niin mukava, mutta muisto jota ei voi unohtaa, on Midorin varsominen. Me hoidettiin hevoset siskon ulkomaanreissun ajan. Oltiin tekemässä iltatallia ja olin viemässä Pelleä sisälle, kun Laura huutaa minut katsomaan. Menin ja Midori oli varsomassa, kaksi kuukautta etuajassa. Pelle takaisin ulos ja Midori karsinaan ja soitto eri eläinlääkäreille, mutta kukaan ei vastaa puhelimeen. Soitto hevosmiespapalle, jonka neuvo oli että molemmat kuolee. Soitto iskälle ja siskon miehen isälle, jotka tuli paikalle ''auttamaan'', puhdistamaan ilmastointikanavia sillä aikaa kun me paniikissa yritettiin saada ell kiinni. Viimein isäni sai yhden kiinni ja parin tunnin päästä Midori synnytti kuolleen varsan. Tämä osio oli helppo. Alkoi koko yön kestävä oksitoniinin pistäminen ja hevosen talutteleminen kahden tunnin välein. Aamulla eläinlääkäri tuli uudelleen käymään ja kun ei jälkeiset tulleet, lisää oksitosiinia ja myöhemmin illalla kohtuhuuhtelu. Midorilla epäiltiin myös jotain virusta, jonka takia vaatteet täytyi olla eri Midorin luona ollessa kuin muiden hevosten kanssa ollessa. Koko viikonloppu meni Midoria hoitaessa, mutta voin sanoa, että ehkä opettavaisin ikinä!

Päivä 29 - Raviurani tärkein valmentaja/opettaja

Raviurallani minua on opettanut eniten siskoni entinen mies, Asko. Häneltä opin valjastuksen ja hevosen perustreenaamisen sekä kilpailuttamisen. Toinen raviuralla opettanut on Terho Rautiainen, enoni. Olin kesän töissä Terhon luona ja opin jalkojen hoidosta sekä ammattitallin toiminnasta.

Päivä 30 - Tilannekuvia ja kommelluksia