tiistai 7. elokuuta 2012

54# suomenhevonen, ranskalainen, amerikkalainen..

Pääsin maanantaina aloittamaan virallista muuttoa Pieksämäkeen ja koko päivän siivosin ja järjestelin tavaroitani uudessa pikku kaksiossani. Tänään käytiin hakemassa vielä Ikeasta tavaroita kämppään, joten Justiinan liikutus jäi näiltä päiviltä. Huomennakaan ei ole ajoa luvassa, sillä kaverini Laura tulee ratsastamaan Justiinaa. Jos se siihen ihastuisi ja tekisi hienon kouluratsun itselleen. Noei, huvikseen vaan mennään ja katotaan mitä neiti osaa!

Jotta tämä postaus ei olisi ihan tynkä, ajattelin kirjoittaa suomenhevosista ja lämpösistä, millä tavalla kaikki eroavat toisistaan. Tai ainakin mitä itse olen liikutellut ahkerammin, kaikki kolme hevosta eroavat toisistaan täysin.

Aloitan amerikkalaisesta lämminverisestä. Pater Birdland, eli Patu, oli hevonen, jota liikutin kaksi vuotta. Kuten ollaan ymmärretty, niin amerikkalaiset toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Niin myös Patu. Ajaessa poika meni sitä vauhtia kun käski, vähän kun imutti niin maisema vaihtu reippaammin ja ohjasta otti kiinni niin mentiin hitaasti. Talliin viedessä ori ei näyttänyt juuri ollenkaan orimaisia piirteitä, pystyi normaalisti taluttamaan, ei tarvinnut turvan päälle mitään. Starteissa myös Patu yritti kaikkensa, eikä jättänyt missään vaiheessa matkaa kesken! Rehti mies siis!



Aivan toista luokkaa oli Pedal the Metal, Pelle. Pelle oli ranskalainen, ja sen siitä huomasi. Ranskalaiset tekee asiat silloin, kun niitä huvittaa, niin myös Pelle. Pellen tapoihin kuului kiihdyttää pihasta niin täyttä kuin jaloista pääsee ilman mitään kontrollia ja hidastaa vauhtia normaaliin hölkkään kahdensadan metrin päässä pihasta. Lenkilläkin mentiin täyttä, jos erehtyikin käskemään kovempaa. Pellellä oli kaksi vaihdetta, joko käveltiin tai mentiin täyttä! Muitakin ominaisuuksia löytyi, kuten kärryjen eteen makaamaan heittäminen, jota tapahtui kun ei millään olisi viitsinyt lähteä lenkille.



Vielä suomenhevonen tähän sakkiin, Justiina. Laiskanletkeä menijä, keksii omiaaan kokoajan. Pitää olla kuskin tarkkana, tai tämä jättää työt kesken. Enempää en tästä kirjoitakkaan, Justiinan te tiedättekin!

Siinä oli muutama ero jota olen huomannut, mitään ei voi kuitenkaan yleistää! Millaisia kokemuksia teillä on amerikkalaisista, ransakalaisista ja suomenhevosista? :)

1 kommentti:

  1. Meiltä löytyy / on löytynyt jokaisen rodun edustaja myös.
    Amerikkalaisista tammoistani olen huomannut sen että ne ovat paljon kuumahermoisempia uusissa tilanteissa kuin esimerkiksi ranskalaiseni. Tosin Jenkkini ovat toimineet niin ajaessa kuin ratsastaessa haluni mukaan kun taas ranskalaiseni kuumuu ajaessa jonkinverran mutta ratsastaessa toimii kuin mieli sekä kaikissa uusissa tilanteissa.
    Suomenhevoseen kun päästään niin, noh, kirjaimellisesti juntti oli. Kovasuinen vaikka vain ratsukäytössä ollut. Ei todellakaan ollut sellainen varmahevonen mitä yleensä suomenhevosista sanotaan. Jos pommi olisi räjähtänyt vieressä, olisi suomitammani lähtenyt sen sileäntien poies :D

    VastaaPoista