Aamuheiniä hepoille kuskatessa päätin, että mä ajan ton hevosen. Se oli hetken mielijohde, joka meinasi jäädä kun iskä tokasi ettet varmaan lähde. Kuitenkin pistin Justiinan valjaisiin ja matka kohti metsää saattoi alkaa! Kokolaput, martsa ja korvahuput tuntui olevan turhia, niin nätisti Justiina hölkötteli, ei säikkynyt mitään, ei painanut ohjalle. Koko viiden (huimaa) kilometrin lenkki ravattiin löysin ohjin, kuitenkin Justiinan omalla halulla juosta. Se ravasi rennosti ja kääntymisetkin onnistui täydellisesti. Pihassa kärryjen/valjaiden poisototssa Justiina seisoi kokoajan paikallaan vapaana. Vielä pikapesu ja heppa viimeinkin aamuheinät nauttimaan!
En uskonut todeksi, että Justiina todellakin käyttäytyi noin hyvin! Jos neidin ajaminen on tälläistä, todellakin nautin siitä. Ylihuomenna ajan seuraavan kerran lenkkiä pidentäen, katsoo mitä mieltä neiti on sitten. Jos ajamisesta tulee taas pakkopullaa niin hevoselle kuin minulle, pieni tauko on taas paikallaan. Nyt se nimittäin teki hyvää ja fiilis on kohdillaan!
Ja suunnitelmia on tulevaisuuteenkin tehty, siskoni tuttu haluaa testata Justiinaa radalla! Pitää katsoa millon sen saa sinne raahattua, jos saa ollenkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti