60# pari vapaata

Sunnuntaina juoksutin Justiinan ja harjoteltiin ääniapuja. Rupesi loppuajasta jo sujumaan, että ''prrr'' käskyllä pysähdytään. Ympyrällä oli meillä puomeja, jotta Justiina katselisi jalkoihinsa juostessaan. Juoksutuksen jälkeen otettiin näyttelytreeniä. Neiti meinaa vähän jyrätä, mutta kohtuu hyvin meni!

Maanantaina tehtiin kevyt koulutreeni kentällä, oli tosi huono pohjainen kenttä, ettei siinä meinannut pysyä pystyssäkään! Mentiin vaan 20 minuuttia, eikä edes laukattu. Itse parantelin istuntaa ja menin koko treenin ilman jalustimia.

Justiina sai vielä uuden laitumen maanantaina, jossa se vietti tiistain ja keskiviikon. Tänään taas mentiin kentälle. Justiina oli tosi häslä vapaiden jälkeen, joten muutaman raviympyrän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin pitkään. Laaukkojen jälkeen neiti malttoi keskittyä ravitehtäviinkin ja meni tosi hyvin. Kun Justiina meni tarhaan, mentiin siskoni kanssa makoilemaan Justiinan ja Paven seuraksi. Molemmat rapustteli meitä vähän väliä ja tykkäs kovasti!

Anteeks istunta & takajalat tallissa

59# viisastunut(ko) hevonen

Justiina leikki eilen esteheppaa! Aluksi oli tarkoitus vaan kouluilla kentällä, mutta Justiina oli niin nihkeä, että heti kun alkoi sujua vähänkin, niin alettiin hyppäämään. Neiti asettuu jo nätisti sisälle ja kulkee pätkiä minullakin pyöreällä kaulalla, muutaman askeleen verran. Laukannostot oli eilen vähän utopiaa, kun tarjottiin kiitoravia, mutta kyllä nekin sieltä muistuttelun jälkeen löytyi. Hypättiin verkkahypyks ristikkoa ja heti kun Justiina huomasi, että mennään kohti ristikkoa, se nosti automaattisesti laukan. Muutama hyppy ristikolle molemmista suunnista ja sen jälkeen lankkuestettä, joka oli ehkä 30 cm korkea. Sitäkään ei kytätty! Hypättiin myös itselleni vaikeita oksereita ja trippeliä. Okseriin pääsin hyppyihin mukaan, mutta trippelissä tuntui, että en vaan ikinä pääse mukaan, vaan olen kokoajan liian jäljessä. Mutta Justiina pomppi hyvin! Lopetettiin suht onnistuneeseen trippeliin ja ravattiin loppuravit.

Tänään olin lähdössä kotoa tallille, katsoin kolmannen kerroksen ikkunasta ulos, paistoi aurinko. Kun pääsin portaat alas, alhaalla jo satoi. Vaihtuipa sää nopeasti! Tallilla kannoin ensin vedet kaikille ja sen jälkeen otin Justiinan, valjastin sen ja pääsin pihasta taas itse liikkeelle. Justiina käveli reippaasti maneesin kohdalle asti, jossa alkoi sipsuttaa ravia ja annoin sen ravata. Alkulenkistä neiti oli tosi laiska. Oltiin ravattu kilometri, kun katsoin, mikä möykky tuolla menee. Justiinakin huomasi saman, hyppäsi kärryjen edessä pystyyn ja yritti kääntyä ympäri, jolloin kärryt taasen perseen päälle vinottain. Huusin ja karjuin kaikin voimin sille että ''älä saatana nyt!!!'' ja jankkasin vaan ''prrrprrprrrr''. Justiina kuuntelee nykyisin paremmin ääniapuja ja kuin taikaiskusta, se pysähtyi paikalleen pyrr käskystä. Seisoi niin pitkään paikallaan katsellen pelottavaa liikkuvaa otusta, kunnes pääsin kärryiltä pois ja Justiinan vierelle. Talutin Justiinan ötökkäloimi päällä oleen hevosen ohi ja hyppäsin takaisin kärryille. Pääsin jopa kärryille. Jatkettiin lenkkiä normaalisti ja kotiinpäin tullessa virtaa oli vielä niin paljon, että otettiin vielä 3 kilometrin lenkki viiden kilometrin päälle. Ympäri kääntyessä pienessä tilassa Justiina ei ymmärtänyt astua ristiin, vaan yläpystyä tuli ja kärryt perseen päälle, mutta suunta oli haluamani. Justiina suuttui lisälenkistä ja painoi aivan jumalattomasti loppuravien ajan ohjalle. Käveltiin normaalia pidemmät loppukäynnit, jos vaikka ötökkäloimiotus ei ollutkaan pääsyt edestä pois, mutta oli se, onneksi. 

Pihassa Justiina seisoi vapaana paikoillaan niin pitkään, kun sain kaikki varusteet siltä pois. Vein kärrytkin pihan toiselle puolelle ja Justiina vaan seisoi paikallaan. Justiinan pesasin vielä ja laitoin tarhaan, missä sillä oli jo iltaheinät. Arvaa mitä mun fiksu hevonen teki? Meni sen heinäkasaan peihtaroimaan :D

Oon aina pitäny periaatteena sitä, että kärryiltä ei poistuta kesken ajon, mutta nyt olen ruvennut tekemään poikkeuksia ihan omani kuin muidenkin turvallisuuden vuoksi. Tosi ärsyttävä tapa tollanen, että jos näkee jotain pelottavaa niin samantien pitäs karkuun päästä, ennen kun ees tajuaa mikä se on. Saaliseläin mikä saaliseläin. Enkä ymmärrä miten Justiina ei osaa enää kunnolla ees kääntyä kärryjen edessä, se oli joskus sen bravuuri, käänty ihan pikkutielläkin, sillon varsana. Mut ei nyt! Mitenhän sais kitkettyä pois tota pystyynhyppimistä? 

58# vettä ja kuraa

Olin tallille saapuessa ihan litimärkä, vettä alkoin nimittäin satamaan kaatamalla kolme kilometriä ennen tallia. Paleli ja ajattelin että samapa se, jos kastuu vielä vähän lisää. Otin Justiinan, joka oli erittäin säpsyllä päällä, pelkäsi skootteriani ja ränniä josta tippui vettä. Muutamat hypytkin meinasi tulla päälleni. Valjastin neidin ja vettä vaan satoi. Justiina oli tosi pörhäkkäällä päällä!

Ensimmäistä kertaa 8 kuukauteen, pääsin itse pihasta pois, ilman irtipäästäjää! Heti kun pääsin kärryille, Justiina alkoi satsailemaan ravin kanssa ja annoin sen jo ennen maneesia ravata. Maneesin kohdalla oli muovinauhaa, joka melkein söi Justiinan ja tämä meinasi kääntyä ympäri. Olin valmistautunut tänään possuiluun, ja aavistin neidin suunnitelmat, napautin ohjalla reippaasti ja niin meni Justiina ohi. Metsään käännyttäessä paine ohjissa vaan kasvoi, mutta neiti ravasi hyvällä ravilla, mutaa lenti naamalle joka vesilätäköstä!

Yhdestä risteyksestä meinatiin mennä ohi, otin napakasti kiinni ja käänsin, laukkahan siitä tuli, eikä meinannut alas antaa, mutta sadan matrin päästä oltiin taas ravilla. Käytiin tien päässä kääntymässä ja tuntui että silmätkin oli täynnä hiekkaa! Kotiinpäin annoin Justiinan ravata löysillä ohjilla. Otettiin normaalit loppukäynnit, jotta näin, että palautuuko Justiina normaalisti. Palautui, maneesin kohdalla ei enää puhaltanut, niinkuin normaalistikin. Justiina meni sisälle kuivumaan 45 minuutiksi, kun laitoin päiväheinät, vedet ja iltaruoat valmiiksi sekä haravoin heinät pihalta. Neiti pääsi viimeinkin ulos sadeloimen kera. Niin, se elokuu...

Harmittaa tällä hetkellä, että en omista kameraa, joten postauksiin tulee harvoin tuoreita kuvia. Muutin nimittäin yksinäni asumaan tänne Pieksämäelle, joten kamerakin jäi kotiin...

57# rakkauspakkaus

Viime viikon perjantaina heposet sai matolääkkeet pistettynä ihon alle, jonka vuoksi kahdelle kolmesta nousi kuume ja kaula turposi. Justiina kuului yhteen näistä. Aiemminkin ollaan samaa ainetta pistetty, joten reagointi ei voinut johtua siitä, mikä meni pieleen?

Sunnuntaina Justiina lähti Paven & Tuulin seuraksi kävelymaastoon. Mentiin ilman satulaa, käveltiin noin puolen tunnin lenkki. Menohaluja olisi Justiinalla ollut, mutta kuitenkin päätettiin kävellä, vaikkei neiti niin kipeältä enää vaikuttanutkaan. Tänään, tiistaina, kaula turvottelee edelleen, mutta Justiina on täysin pirteä itsensä ja kuumeeton niinkuin toinenkin hevonen.

Kirjotinkohan edelliseen postaukseen, kuinka Justiina on muuttunut sen jälkeen kun jäi yksin? Se on seurallisempi kuin ikinä ennen, antaa tarhasta heti kiinni. Kun sitä alkaa rapsuttaa tai silittää, Justiina rapsuttaa takaisin. Aina ennen Justiina on ollut maailman epäseurallisin hevonen, mutta nyt lähtee innolla töihinkin! Ai että se on sulonen, en voi muuta sanoa! :)

Huomiseksi suunnittelin ajokertaa, kevyt lenkki Justiinan oloista riippuen, jos vaan päästään pihasta pois yksikseen. Toivottavasti!

Tämä tälläinen pikapostaus, kun ei tallilla oikeen mitään ole tapahtunut. Väsäisin mielelläni jonkin erikoispostauksen, antakaa ideoita millaista juttua haluatte lukea?

56# ratsastelua

Justiinan viimeinenkin tarhakaveri muutti uuteen kotiin sunnuntaina, joten Justiina tarhaa nyt yksin. Eiliseen asti se sai viettää aikaansa laitumella, mutta meno oli sen verran vilkasta, että Justiinakin siirrettiin pikkutarhaan muiden hevosten viereen. On sillä sellanen pieni laiduntilkku siinä, mutta tosiaan pikkutarhassa neiti elelee. On hyvin rauhottunutkin siihen, mutta edelleenkin liikkuu suht paljon. Heti on hätä, jos kaverit menee karsinaan ja Justiina jää yksin pihalle. Hevosiahan meillä on enää kolme.

Eilen ennen pikkutarhaan siirtämistä kävin ratsastamassa Justiinalla kentällä. Ratsastin suht rankan treeenin. Päätavoite oli asettua, eikä kulkea lapa edellä ympyrällä. Oikeaan suuntaan tämä onnistuukin jo hyvin sekä käynnissä että ravissa, mutta vasempaan suuntaan on hieman hankalempaa, kun pusketaan sisäpohjetta vastaan. Laukka oli eilen melko kaahotusta, mutta molemmat laukat nousivat hyvin. Loppuraveissa Juippi oli super! Vielä ennen uuteen tarhaan menoa sai neiti vesipesun!

Tänään siskoni oli koko päivän tallia rakentamassa ja Justiina oli ollut koko päivän rauhassa omassa tarhassaan. Kun neiti oli kuullut skootterini äänen, se oli katsonut teille ja alkanut juosta ympäri tarhaa hirnuen. Kun saavuin pihaan ja katsoin levotonta Justiinaa, se hirnui tarhan portilla! Oli hirmu seurallinen heti kun menin sen hakemaan. Toisella on ikävä ollut ja tylsää ilman kaveria!

Tänään oli tosi lämmin päivä, mutta menimme silti kentälle pyörimään. Ajattelin tehdä helpohkon palauttelutreenin. Siirryttiin melko nopeasti raviin sillä käynti oli jo heti alkuun tosi hyvä. Ravikin oli super, joten otettiin jo melko aikaisin laukat. Laukka nousi hyvin ja oli rauhallista ja pystyin itse keskittymään istuntaanikin. Laukan jälkeen hypättiin ravissa ristikko, käynnissä käyntipuomit, siirryttin raviin ja 40 cm korkuinen sarja. Tätä tehtiin muutaman kerran. Seuraavaksi lävistäjällä oli 40 cm kokoinen este ja mentiin se kahdeksikossa, jos joku tajuaa. Ajattelin, että vaihdetaan laukka ravista, mutta kappas, Justiina vaihtoikin sen ihan itse laukan kautta!!! Oma ilme oli näkemisen arvoinen, mun rakas ravuri! Hypättiin sama vielä uudestaan ja Justiina vaihtoi taas laukan ihan itse. Otettiin loppuravit, joissa Justiina oli taas älyttömän hyvä. Kotona taas vesipesu ja tarhaan. 

Tänä kesänä on ollut niin paljon ötököitä, että käytiin tänään ostamassa Justiinalle ötökkäloimi, joka auttaa selkeästi. Justiina rauhottui loimen pukemisen jälkeen syömään heiniään, eikä vaeltanut jokaisen suullisen jälkeen ympäri tarhaa. Eli siis tarpeellinen ostos ;)

Lisää kuvateksti

55# melko nopeasti kehittyvä yksilö

Keskiviikkona Laura kävi Justiinalla. Alussa he harjottelivat vaan asettamista ja pikkuhiljaa Justiina alko toimia käynnissä tosi hyvin, joten oli hyvä siirtyä raviin. Ravi oli hiukan tikitystä ja jäykkää, mutta toimi siinäkin hyvin. Seuraavana oli vuorossa laukka, joka rullasi melkein kolmitahtisesti. Ravi oli laukan jälkeen huomattavasti parempaa ja nietonen kulki pätkiä pyöreänä. Laura kehui Justiinaa nopeasti oppivaiseksi ja ei tyypilliseksi ravuriksi, sillä se ei painanut kädelle. Hänen mukaan Justiinalla oli myös mukavat liikkeet.

Torstai aamuna käytiin irtojuoksuttamassa Juippi ja Pave maneesissa! Ja sitten kuvia!

kaunein!

Nyt ei ollu kuvista puutetta ;)

54# suomenhevonen, ranskalainen, amerikkalainen..

Pääsin maanantaina aloittamaan virallista muuttoa Pieksämäkeen ja koko päivän siivosin ja järjestelin tavaroitani uudessa pikku kaksiossani. Tänään käytiin hakemassa vielä Ikeasta tavaroita kämppään, joten Justiinan liikutus jäi näiltä päiviltä. Huomennakaan ei ole ajoa luvassa, sillä kaverini Laura tulee ratsastamaan Justiinaa. Jos se siihen ihastuisi ja tekisi hienon kouluratsun itselleen. Noei, huvikseen vaan mennään ja katotaan mitä neiti osaa!

Jotta tämä postaus ei olisi ihan tynkä, ajattelin kirjoittaa suomenhevosista ja lämpösistä, millä tavalla kaikki eroavat toisistaan. Tai ainakin mitä itse olen liikutellut ahkerammin, kaikki kolme hevosta eroavat toisistaan täysin.

Aloitan amerikkalaisesta lämminverisestä. Pater Birdland, eli Patu, oli hevonen, jota liikutin kaksi vuotta. Kuten ollaan ymmärretty, niin amerikkalaiset toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Niin myös Patu. Ajaessa poika meni sitä vauhtia kun käski, vähän kun imutti niin maisema vaihtu reippaammin ja ohjasta otti kiinni niin mentiin hitaasti. Talliin viedessä ori ei näyttänyt juuri ollenkaan orimaisia piirteitä, pystyi normaalisti taluttamaan, ei tarvinnut turvan päälle mitään. Starteissa myös Patu yritti kaikkensa, eikä jättänyt missään vaiheessa matkaa kesken! Rehti mies siis!

Aivan toista luokkaa oli Pedal the Metal, Pelle. Pelle oli ranskalainen, ja sen siitä huomasi. Ranskalaiset tekee asiat silloin, kun niitä huvittaa, niin myös Pelle. Pellen tapoihin kuului kiihdyttää pihasta niin täyttä kuin jaloista pääsee ilman mitään kontrollia ja hidastaa vauhtia normaaliin hölkkään kahdensadan metrin päässä pihasta. Lenkilläkin mentiin täyttä, jos erehtyikin käskemään kovempaa. Pellellä oli kaksi vaihdetta, joko käveltiin tai mentiin täyttä! Muitakin ominaisuuksia löytyi, kuten kärryjen eteen makaamaan heittäminen, jota tapahtui kun ei millään olisi viitsinyt lähteä lenkille.

Vielä suomenhevonen tähän sakkiin, Justiina. Laiskanletkeä menijä, keksii omiaaan kokoajan. Pitää olla kuskin tarkkana, tai tämä jättää työt kesken. Enempää en tästä kirjoitakkaan, Justiinan te tiedättekin!

Siinä oli muutama ero jota olen huomannut, mitään ei voi kuitenkaan yleistää! Millaisia kokemuksia teillä on amerikkalaisista, ransakalaisista ja suomenhevosista? :)