23# tekemätön paikka

Eilinen ei ollut sitten ollenkaan mukava päivä. Koko päivän lapsia vahdittuani raahauduin väsyneenä tallille, josko Justiina mua edes vähän ilahduttaisi. Mutta ei.

Valjastuspaikalla tyttönen seiso rauhallisesti paikallaan, ei seilannu niinkuin yleensä. Teki kaiken käsketyn olosesti, arvas selkeesti mun olevan väsynyt. Isä talutti sitten meidät metsätielle. Neidillä tuntui olevan virtaa, painoi ohjalle ja kaasutti eteenpäin heti isän otteen irrottua. Ravi oli tosi kivan näköstä. Aurattu tie loppui, ja kahluu lumessa alkoi. Kahluuta ei kestänyt pitkää, Justiina könkähti oudonlaisesti ja vaihtoi tien puolta, jota ravasi ehkä sen viisi metriä. Justiina hyppäs pystyyn ja kiepsahti sitä kautta ympäri, kärryt tietty meni ihan vituilleen ja aisat taittu. Silat oli selässä ihan vinossa. Yritin pysäyttää, että menen ottamaan pääpuolesta kiinni, mutta Justiina oli erimieltä. Hyppäs pystyyn, jonka jälkeen vähän persettä. Uudestaan niin kauan, että annoin ohjaa, että se pääsi eteenpäin.

Istuin kyydissä pihaan asti, josta nousin ja irrotin ihan vituileen vääntyneet kärryt pois, valjaat pois ja juoksutusliina kiinni ja pellolle mars. Peltokin oli ihan kuraa, tullu se kova kerros ettei siinä pystyny viittä minuuttia kauempaa olla.

Ärsytti ihan sairaasti koko päivän ja päätin, että se oli viimenen lenkki. Illalla mietin, kelle valmentajalle ton annan, mut sit päässä leikkas. Astutan sen. Sisko tyrmäs tän idean, rahaa menee enemmän kun tulee. Viimenen vaihtoehto on se, että perjantaina matkaamme radalle, jossa katsotaan, millaiset vauhdit sillä tällä hetkellä sisällä on.Voi olla, että tämäkin kerta peruuntuu niinkuin edellisetkin. Jos Justiina ei juokse tarpeeks hyvin, lopetan sen treenaamisen. Mä en nimittäin jaksa tätä, epäonnistumisia koko ajan, ja Justiinan käytös menee ajaessa koko ajan enemmän vituilleen.

Jos joku ihana vois kertoo, mitä tolle teen, niin otan vinkkejä auliisti vastaan!