160# laukkapeikko

Viikonloppu ohi ja voitte vaan arvata, missä tämä tyttö on sen viettänyt. No, kunkkareissa tietenkin. Oli mahtavat kaksi päivää radalla, tunnelma oli mahottoman hienoa ja parasta antia oli nähdä A.T. Eko, Viesker ja kumppanit! Niinkuin aina, kunkkareista löytyi paljon kaikkea pilkkahintaan.

Valjaskassi 20 e

Riimunnarut 2 e/kpl, harja 3e

Rasvaa 5 e/prk, liimapintelit 2 e/kpl, kuolaimet 3 e

Nahkariimu 19 e

Hiittasin Justiinan edeltävänä päivänä kun lähdettiin kunkkareihin, siis torstaina. Ajattelin silloin hyväksi ideaksi olla pistämättä sekkiä, sillä se on rennompi ilman ja luultavimmin silloin ravaa paremmin. Tajusin idean huonouden kierroksen hölkkäämisen jälkeen, kun hammasta purren sain pidätellä tammaa, joka painaa häntä tötteröllä innoissaan menemään. Ravikin oli tosi tökeröä, sillä voimani eivät jaksaneet kannatella koko hevosen painoa myös siten, että se pysyy ravilla. En ajanut kunnon hiittiä ravin huonouden takia, ainostaan todella reippaan lämmityksen, johon sisältyi maalisuora täyttä vauhtia. Periaatteessa siis ajettiin vetoja takapää laukaten.

Maanantaina ajoin uuden hiitin, jolle pistin sekin ja vaihdoin suoran kuolaimen. Suoraa kuolainta olisi siis tarkoitus kokeilla perjantain startissa, joten koeajoin sen. Ei ollut hyvä idea ei. Tamma painaa taas sairaallollisesti kädelle ja ravi niin huonoa, että ei mitään rajaa. Kolmen kierroksen jälkeen annoin kaiken ohjan ja tamma vaihtoi laukalle. Kiitolaukkaa neljä kierrosta, jonka jälkeen katoksille sekin kiristykseen. Uudelleen radalle, kiitolaukkaa muutama kierros toiseen suuntaan, ravia pari kierrosta ja se hiitti oli siinä. Justiina viimesillä ravikierroksilla rupesi ruikkimaan kusta päälle, kiima päällä siis. Justiina palautui ennätysnoepasti, mutta samalla mietin, onko mitään järkeä startata tälläisellä. Soitin jopa Mikalle tammasta ja hän käski ajaa kotona vielä muutamana päivänä ja ilmoittaa sitten.

Valjastin siis kotona ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen tamman eilen ja lähdettiin Paavo ponin kanssa lenkille kotimaastoihin. Heti raviin siirryttäessä ravi oli parempaa kuin pitkään aikaan radallakaan. Hölkättiin suoralle, päästin suoran menemään reipasta ravia ja tamma tuntui tosi hyvälle, ravasi ihan puhtaasti. Lenkin kääntöpaikalla odotti kaivinkone, joten eikun kärryt pois perästä, hevosen kääntö ja kärryt takaisin perään, hienosti neiti seisoi tämän ajan paikallaan. Kotiinpäin mennessä sama suora reippaasti ja mainiota ravia! Kun siirryttiin käyntiin, niin hevonen näytti siltä ettei olisi lenkillä käynytkään. Illalla mietin, aukesikohan tammalta paikat siinä, kun se sai päästää niin kovaa, kun jaloistaan pääsee. Sillä mikä voi olla syy siihen, että kahtena peräkkäisenä päivänä hevonen on ihan erilainen.

Nyt siis kaksipiipuiset ajatuksen perjantain startista. Huomenna ajan tammalla vielä muutaman vedon ja niiden perusteella päätän osallistumisesta. Ei olisi ainakaan pitkä kotimatka, jos huonosti menee!