32# jarrut hukassa

Tänään sai Justiina taas satulan selkäänsä ja matka kohti maastoja alkoi. Itse pääsin pihasta paikallaan seisovan hevosen selkään ja ratsastin ilman taluttajaa metsätien päähän! Ei kääntymisiä! Maneesin kohdalla oli oma virheeni, ajattelin Justiinan pelkäävän vihreää ämpäriä, joten annoin pienen, erittäin pienen, merkin piiskalla. Tästä Justiina luuli, että on aika ravata. Tästä lähtien oli jarrut hukassa, ämpäriin taisi jäädä?

Ravattiin siis maneesilta noin seitsemän kilometrin metsälenkki. Itse pistin jo tallin pihassa montejalustimet, sillä tiesin, että mennään reippaasti. Nyt on sitten jalat muusia. Mutta asiaan, metsätie olikin paljon odotettua paremmassa kunnossa, ehkä hieman pehmeä, mutta kuitenkin pitävä! Joistain kohti näkyi jo sulanut maa, ja niissä upotti ihan kunnolla. Koko matkan Justiina ravas erittäin hyvin, muutamaa laukkaa lukuunottamatta, mutta nekin tuli hiljaisesta vauhdista joten pistän laukat pohjan piikkiin. Hyvin on Justiina tajunnut, että myös ratsastaen voi ravata reippaasti, vaikka sillä on myös lupa laukata ratsastaessa!

Ja tänään ihmettelin, mihin on kadonnut mun säikky, epävarma, ympäri kääntyilevä, pörisevä ja tyhmä suomenhevonen? Paikalle on tullut varma, reipas ja iloinen heppa. Liekö vuosi ikää lisää tehnyt tehtävänsä? Kuitenkin, tähän jälkimmäiseen olen paljon tyytyväisempi!

Tämä tällä kertaa, skootteri on taas toimintakunnossa, joten Justiinan treeni alkaa ensi viikolla jos vain kärryjen aisat suosstuu taipumaan oikeaan suuntaan, jihhuu! Ja anteeksi pahoittelen kun ei ole ratsastuskuvia, kuvaajaa kaipaisin (vink Laura)! Ja toivepostausideoita saa lähetellä!