Justiina leikki eilen esteheppaa! Aluksi oli tarkoitus vaan kouluilla kentällä, mutta Justiina oli niin nihkeä, että heti kun alkoi sujua vähänkin, niin alettiin hyppäämään. Neiti asettuu jo nätisti sisälle ja kulkee pätkiä minullakin pyöreällä kaulalla, muutaman askeleen verran. Laukannostot oli eilen vähän utopiaa, kun tarjottiin kiitoravia, mutta kyllä nekin sieltä muistuttelun jälkeen löytyi. Hypättiin verkkahypyks ristikkoa ja heti kun Justiina huomasi, että mennään kohti ristikkoa, se nosti automaattisesti laukan. Muutama hyppy ristikolle molemmista suunnista ja sen jälkeen lankkuestettä, joka oli ehkä 30 cm korkea. Sitäkään ei kytätty! Hypättiin myös itselleni vaikeita oksereita ja trippeliä. Okseriin pääsin hyppyihin mukaan, mutta trippelissä tuntui, että en vaan ikinä pääse mukaan, vaan olen kokoajan liian jäljessä. Mutta Justiina pomppi hyvin! Lopetettiin suht onnistuneeseen trippeliin ja ravattiin loppuravit.
Tänään olin lähdössä kotoa tallille, katsoin kolmannen kerroksen ikkunasta ulos, paistoi aurinko. Kun pääsin portaat alas, alhaalla jo satoi. Vaihtuipa sää nopeasti! Tallilla kannoin ensin vedet kaikille ja sen jälkeen otin Justiinan, valjastin sen ja pääsin pihasta taas itse liikkeelle. Justiina käveli reippaasti maneesin kohdalle asti, jossa alkoi sipsuttaa ravia ja annoin sen ravata. Alkulenkistä neiti oli tosi laiska. Oltiin ravattu kilometri, kun katsoin, mikä möykky tuolla menee. Justiinakin huomasi saman, hyppäsi kärryjen edessä pystyyn ja yritti kääntyä ympäri, jolloin kärryt taasen perseen päälle vinottain. Huusin ja karjuin kaikin voimin sille että ''älä saatana nyt!!!'' ja jankkasin vaan ''prrrprrprrrr''. Justiina kuuntelee nykyisin paremmin ääniapuja ja kuin taikaiskusta, se pysähtyi paikalleen pyrr käskystä. Seisoi niin pitkään paikallaan katsellen pelottavaa liikkuvaa otusta, kunnes pääsin kärryiltä pois ja Justiinan vierelle. Talutin Justiinan ötökkäloimi päällä oleen hevosen ohi ja hyppäsin takaisin kärryille. Pääsin jopa kärryille. Jatkettiin lenkkiä normaalisti ja kotiinpäin tullessa virtaa oli vielä niin paljon, että otettiin vielä 3 kilometrin lenkki viiden kilometrin päälle. Ympäri kääntyessä pienessä tilassa Justiina ei ymmärtänyt astua ristiin, vaan yläpystyä tuli ja kärryt perseen päälle, mutta suunta oli haluamani. Justiina suuttui lisälenkistä ja painoi aivan jumalattomasti loppuravien ajan ohjalle. Käveltiin normaalia pidemmät loppukäynnit, jos vaikka ötökkäloimiotus ei ollutkaan pääsyt edestä pois, mutta oli se, onneksi.
Pihassa Justiina seisoi vapaana paikoillaan niin pitkään, kun sain kaikki varusteet siltä pois. Vein kärrytkin pihan toiselle puolelle ja Justiina vaan seisoi paikallaan. Justiinan pesasin vielä ja laitoin tarhaan, missä sillä oli jo iltaheinät. Arvaa mitä mun fiksu hevonen teki? Meni sen heinäkasaan peihtaroimaan :D
Oon aina pitäny periaatteena sitä, että kärryiltä ei poistuta kesken ajon, mutta nyt olen ruvennut tekemään poikkeuksia ihan omani kuin muidenkin turvallisuuden vuoksi. Tosi ärsyttävä tapa tollanen, että jos näkee jotain pelottavaa niin samantien pitäs karkuun päästä, ennen kun ees tajuaa mikä se on. Saaliseläin mikä saaliseläin. Enkä ymmärrä miten Justiina ei osaa enää kunnolla ees kääntyä kärryjen edessä, se oli joskus sen bravuuri, käänty ihan pikkutielläkin, sillon varsana. Mut ei nyt! Mitenhän sais kitkettyä pois tota pystyynhyppimistä?
.JPG)
