256# Shit happens, but life goes on.

Kolme kuukautta on kulunut Tuulin kuolemasta ja pikkuhiljaa elämssä alkaa päästä eteenpäin. Enää joka päivä ei päässä pyöri kysymykset, miksi näin piti tapahtua. Vaikka varmasti ikinä en tule hyväksymään Tuulin kuolemaa, sen kanssa on opittava elämään. Tuuli haudattiin kesäkuun alussa ostamamme omakotitalon pellon päähän, jossa sen hautaa koristaa kaunis purppuratuomi. 

Justiina selviytyi varsan kuolemasta hyvin, oli normaali jo parin päivän jälkeen. Sitä oli tarkoitus alkaa treenaamaan, mutta muutman lenkin jälkeen jännejalka reagoi taas. Justiina astutettiin Etupassilla 30.5 ja on ultrattu kolmesti tiineeksi. Viimeinen ultra tehtiin perjantaina päivillä 102 ja varsa olikin jo niin iso, ettei ultrassa näkynyt kuin istukka ja napanuora. Nyt odotellaan ja toivotaan, että ensi kesänä Justiinan vierellä kirmaisi terve varsa.

Kesäkuun viimeinen päivä käytiin hakemassa uusi hevonen meille. Seitsemän vuotias suomenhevosruuna, Einon Toivo. Toivo on todella kiltti, rauhallinen ja helppoajoinen hevonen. Samantien sen tultua se pääsi laitumelle yötäpäivää. Alettiin hoitamaan sen mahaongelmia ruokavalion muutoksella ja päätä kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa ruuna on piristynyt ja muutama starttikin sillä ollaan päästy ajamaan.

Ostettiin mieheni kanssa omakotitalo, siskoltani se paikka, missä Justiinakin muutama vuosi sitten oli. Hevoset ovat saaneet koko kesän tarhata isoilla monen hehetaarin laitumillaan. Justiinan seurana on kaverini kantava Opri-tamma, josta on tullut hyvä kaveri Justiinalle.

Jonkin verran ovat siis asiat kesän aikana muutuuneet. Shit happens, but life goes on.