Tuulin kuoleman jälkeen olimme hevosta vailla ja niimpä kyselimme tutuilta onko kuulleet myytävistä hevosista. Seuraavana päivänä kyselyistä eno soitti äidille ja kertoi, että hänellä on valmennuksessa sopiva hevonen teille. Käytiin katsomassa ruuna ja seuraavaksi päiväksi sovittiin haku kotiin.
Meille tultua Toivo pääsi samantien laitumelle mahaansa hoitamaan ja siellä se olikin ensimmäiset pari viikkoa. Sitten aloitettiin pikkuhiljaa liikutus rennosti. Vaihdettiin kaura Selectediin ja lisättiin ruokintaan Progut. Ruokinnanmuutoksen jälkeen alkoi Toivo lihoamaan, karva vaihtumaan ja maha voi paremmin.
Syksyn mittaan koitettiin ajaa muutama startti, muttei Toivo niissä esittänyt ihmeitä. Ollaan ajettu pari kuukautta peruskuntoa ja nyt aloitetaan hiitit ja koitetaan tulla radoille entistä ehompana.
Toivo on luonteeltaan rauhallinen ja fiksu. Sille käy kaikki. Se lähtee aina mielellään lenkille ja useimmiten tulee vastaan portille. Ajaessa se on melko laiska yksin, nyt on alkanut kuitenkin jo kotiinpäin tullessa virtaa löytymään. Se ei pelkää autoja, ei edes linja-autoja tai traktoreita mutta annas olla jos tiellä on risu tai tien varressa kivi. Onneksi Toivon säikähdykset on sellaisia, että se hyppää paikallaan.
Justiinan kanssa Toivo on parisuhteessa, aina Toivon tullessa tarhaan lähtee käyntiin sellaiset pusuttelut. Helkasta Toivo ei niin välitä, se on liian tungetteleva Toivon mieleen.
Kaiken kaikkiaan voisin todeta, että ruuna on aina samalla mielialalla ja todella tasainen eläjä. Tammojen kenkkujen jälkeen oikein yllättää kun tämä ei mitään erikoista keksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti