259# Esittelyssä Helka

Helka on 2007 syntynyt tamma, eli samanikäinen Justiinan kanssa. Helkan isä on Sipori, joka ei varmaan esittelyjä kaipaa. Helkan emälinjalta löytyy sellaisia menijöitä kuin Passiton, Sata Salamaa, Huuger, Gustav Dahlia ja monia muita tähti- ja valioaikaisia menijöitä. Helkalla on jo ennestään 2013 syntynyt tammavarsa Arpapeli.

Justiinan kesäkaverin lähdettyä omaan kotiin aloin etsimään Justiinalle kaveria Toivon ravireissujen ja lenkkien ajaksi. Monenmoista ja useaa hevosta meille tarjottiin, mutta kolahduksen päässä aiheutti Helka. Monta viikkoa hinnasta neuvoteltiin ja viimein lähdettiin Helkan hakureissulle. Helka oli Haminassa asti, mutta olihan se sieltä kotiin haettava, tiedättehän kun jokin iskee.

Alkuun Helkalla oli meillä ongelmia kiimojen kanssa, sillä se ihastui Toivoon. Se sai alkuun pari viikkoa tarhata yksin. Kovien pakkasten myötä kiimat loppuivat ja pystyin yhdistämään tammat. Justiina näytti heti Helkalle kaapin paikan ja tamma alistui Justiinan tahtoon. Ja uskoi myös sen, että Toivo on Justiinan!

Helka on luonteeltaan todella kiltti ja tykkää rapsutuksita hirveästi. Tarhaan mennessä se tulee melkein heti pyytämään rapsutuksia. Kerran olen sillä ratsastanut, mutta se oli siinä hommassa melko sählä eikä tämmöinen tätiratsastaja enää jännittävyyksiä elämään halua. Niimpä Helka onkin ollut Justiinan kaverina ja hyvin sen homman hoitanutkin.

Juupa jaapaa on arvottu nyt kevääksi Helkan astutuksen kanssa, pitää sitä vielä miettiä ettei hevosmäärä pääsisi kasvamaan liikaa! :)

258# Esittelyssä Toivo

Toivo on 2009 syntynyt ruuna, noin vuosi sitten ruunattu jätkä. Isänä sillä on legendaarinen Viesker eikä emälinjaakaan voi vähätellä. Kolmannesta emästä on tullut muunmuassa Teme, Turo ja Tino. Vaikka ruunallahan ei suvulla väliä ole, sen pitää itse tehdä nimensä kuuluksi.

Tuulin kuoleman jälkeen olimme hevosta vailla ja niimpä kyselimme tutuilta onko kuulleet myytävistä hevosista. Seuraavana päivänä kyselyistä eno soitti äidille ja kertoi, että hänellä on valmennuksessa sopiva hevonen teille. Käytiin katsomassa ruuna ja seuraavaksi päiväksi sovittiin haku kotiin.

Meille tultua Toivo pääsi samantien laitumelle mahaansa hoitamaan ja siellä se olikin ensimmäiset pari viikkoa. Sitten aloitettiin pikkuhiljaa liikutus rennosti. Vaihdettiin kaura Selectediin ja lisättiin ruokintaan Progut. Ruokinnanmuutoksen jälkeen alkoi Toivo lihoamaan, karva vaihtumaan ja maha voi paremmin.

Syksyn mittaan koitettiin ajaa muutama startti, muttei Toivo niissä esittänyt ihmeitä. Ollaan ajettu pari kuukautta peruskuntoa ja nyt aloitetaan hiitit ja koitetaan tulla radoille entistä ehompana.

Toivo on luonteeltaan rauhallinen ja fiksu. Sille käy kaikki. Se lähtee aina mielellään lenkille ja useimmiten tulee vastaan portille. Ajaessa se on melko laiska yksin, nyt on alkanut kuitenkin jo kotiinpäin tullessa virtaa löytymään. Se ei pelkää autoja, ei edes linja-autoja tai traktoreita mutta annas olla jos tiellä on risu tai tien varressa kivi. Onneksi Toivon säikähdykset on sellaisia, että se hyppää paikallaan. 

Justiinan kanssa Toivo on parisuhteessa, aina Toivon tullessa tarhaan lähtee käyntiin sellaiset pusuttelut. Helkasta Toivo ei niin välitä, se on liian tungetteleva Toivon mieleen.

Kaiken kaikkiaan voisin todeta, että ruuna on aina samalla mielialalla ja todella tasainen eläjä. Tammojen kenkkujen jälkeen oikein yllättää kun tämä ei mitään erikoista keksi!

257# Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on auennut.

Pitkä on ollut tauko blogin kirjoittamisessa, monikohan täälläkään enää on mukana? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki hevosblogit pikkuhiljaa hiljenevät. Omassa elämässäkin asiat ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että tuntuu hankalalta kirjoittaa. Tai ei tiedä, mistä aloittaisi ja mitä kertoisi. Jos teillä, lukijoilla, on toivomuksia siitä mistä kertoisin tai kirjoittaisin niin kertokaa.

Tällä hetkellä siis asumme kesäkuussa ostamassamme omakotitalossa ja pihassa on kolme hevosta. Justiina onkin teille tuttu ja Toivonkin mainitsin edellisessä postauksessa. Uusin tulokas on marraskuun alussa tullut Arvaja ''Helka''. Helkan tehtävä on olla Justiinan seuralaisena Toivon ajolenkkien ja ravien ajan. Miten se menikään, en osta ikinä suomenhevosta, nyt niitä on kolme ;)

Justiinalla on tänään tiineyspäiviä 186. Tällä hetkellä ollaan lihavuuskunnossa edellä viime vuotta ja tänä vuonna tamma näyttääkin enemmän tiineeltä kuin viime vuonna. Tänä vuonna maha on enemmän takana, viime vuonna Justiina oli tasapaksu pötkö. Varsa on nyt ilmeisesti alkanut liikkua, siihen malliin maha saa välillä katseita. Varsan liikkeitäkään tamma ei anna tunnustella, ensin varoitetaan hänään huiskasulla ja jos ei ymmärrä ottaa kättä pois mahalta niin potkasee taaksepäin. 

Toivo taas juoksi syskyn aikana muutaman startin, muttei mennyt mitenkään erityisesti. Viimeiseen Mikkelin starttiin Jani Ruotsalainen sanoikin, ettei se jaksa tulla loppua. Nyt ollaan  kuukausi ajettu peruskuntoa ja ajetaan vielä toinenkin. Suunnitelmat on tulla helmikuussa starttiin entistä ehompana. Meidän peruskuntokauden onneksi lumet tuli aikasessa eikä kova maa ole häirinnyt ollenkaan ajoa.

Toivo saa nyt nauttia elämästään, kun ''omistaa'' kaksi tammaa aidan toisella puolella. Parin viime viikon aikan olen nähnyt sen rapsuttelevan tammoja aidan yli. Sitä en tiedä, onko Toivo ikinä saanut olla toisen hevosen kanssa kosketuksissa, saati sitten samassa tarhassa. Tammoilla tulee välillä Toivosta riitää, varsinkin Justiina komentaa Helkaa välillä turhankin kovasti pois Toivon luota. Kun Helka on häädetty, Justiina nauttii Toivon hellyydestä.

256# Shit happens, but life goes on.

Kolme kuukautta on kulunut Tuulin kuolemasta ja pikkuhiljaa elämssä alkaa päästä eteenpäin. Enää joka päivä ei päässä pyöri kysymykset, miksi näin piti tapahtua. Vaikka varmasti ikinä en tule hyväksymään Tuulin kuolemaa, sen kanssa on opittava elämään. Tuuli haudattiin kesäkuun alussa ostamamme omakotitalon pellon päähän, jossa sen hautaa koristaa kaunis purppuratuomi. 

Justiina selviytyi varsan kuolemasta hyvin, oli normaali jo parin päivän jälkeen. Sitä oli tarkoitus alkaa treenaamaan, mutta muutman lenkin jälkeen jännejalka reagoi taas. Justiina astutettiin Etupassilla 30.5 ja on ultrattu kolmesti tiineeksi. Viimeinen ultra tehtiin perjantaina päivillä 102 ja varsa olikin jo niin iso, ettei ultrassa näkynyt kuin istukka ja napanuora. Nyt odotellaan ja toivotaan, että ensi kesänä Justiinan vierellä kirmaisi terve varsa.

Kesäkuun viimeinen päivä käytiin hakemassa uusi hevonen meille. Seitsemän vuotias suomenhevosruuna, Einon Toivo. Toivo on todella kiltti, rauhallinen ja helppoajoinen hevonen. Samantien sen tultua se pääsi laitumelle yötäpäivää. Alettiin hoitamaan sen mahaongelmia ruokavalion muutoksella ja päätä kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa ruuna on piristynyt ja muutama starttikin sillä ollaan päästy ajamaan.

Ostettiin mieheni kanssa omakotitalo, siskoltani se paikka, missä Justiinakin muutama vuosi sitten oli. Hevoset ovat saaneet koko kesän tarhata isoilla monen hehetaarin laitumillaan. Justiinan seurana on kaverini kantava Opri-tamma, josta on tullut hyvä kaveri Justiinalle.

Jonkin verran ovat siis asiat kesän aikana muutuuneet. Shit happens, but life goes on.

255# Kyynelet kuivuvat aikanaan, mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.

Perhettämme valtasi suuri suru 4.6.2016, kun jouduimme päästämään Tuulin vihreämmille laitumille hiekkaähkyn seurauksena.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan on jäänyt satula vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Se päässyt on jo tiensä päätökseen,

ei enää kuulu kopse askeleen.

Polle muilla laitumilla käy,

missä huolta, murhetta ei näy.

Se reiluin kumppaneista ollut on ja siksi sanonkin, 

sä ystävä oot vailla vertaa.

Ja pollen ymmärtävän kaiken mina aina huomasin,

sen silmistä sen näin niin monen monta kertaa.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan jäänyt satula on vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Tuuhotti 9.6.2012-4.6.2016