251# Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

Tuuli on edennyt treenin seuraavaan vaiheeseen, hiittitreeniin. Oikeastaan se veti 1,5 viikkoa henkeä tarhassa, sillä joka puolella ajopaikat olivat niin huonossa kunnossa ettei minnekkään päässyt ajamaan.

Ennen 1,5 viikon taukoa ajettiin ensimmäinen hiitti täällä Pieksämäen radalla. Ajeltiin kahden minuutin vauhtia 2500 m ja tamma ravasi tyypillisesti hyvin. Olihan hiitti vähän hidastelua ja kiihdyttelyä kun vielä ei Tuuli osannut reipasta ravia pitää koko matkaa yllä. Siitä se kuitenkin lähtee, pikkuhiljaa.

Tämän hiitin jälkeen ei paljoa enää ajettukaan, sillä joka paikka meni sohjolle ja kuralle. Tamma hierottiin ja siltä löytyikin jumia vasemmasta lavasta ja oikeasta reidestä. Yllättävän hyvin se antoi hieroa, vaikka ei voi sietää harjaamistakaan. Takareisi oli sen verran jumissa että aika paljon Tuuli sen hieronnan aikana vaelsi. Siitä kuitenkin huomasi miten se rentoutui, kun paikat saatiin auki.

Tauon aikana Tuuli keräsi ihan liikaa  ylimmäräistä virtaa. Se esimerkiksi alkoi jyrätä taluttaessa ja hyppi pystyyn. Käytävällä se ei muuta tehnyt kun vaelsi ja kaivoi maata. Mietinkin, miten ensimmäinen ajokerta menee kun se on jo hoitaessa noin levoton.

Lähdettiinkin sitten tiistaina Hankasalmen radalla käymään, sillä Pieksämäki oli vielä turhan pehmeä. Hankasalmella olikin tosi hyvä kesärata, hieman märkä etusuoralta. Käytiin hölkkäämässä viisi kierrosta molempiin suuntiin eikä tamma painanut tavallista enemmän ohjalle. Alkukankeutta ravissa oli, mutta loppua kohden se rentoutui. Kotiin lähdettäessä tämä ei sitten olisi halunnutkaan lähteä kotiin ja hetki siinä meni ennenkuin koppiin se saatiin.

Eilen uusittiin Hankasalmen reissu tällä kertaa hiitintapainen mielessä. Tuuli on kyllä fiksu matkustaja, se ei kopissa turhaa jyskää. Muutenkin se käyttäytyy uusissa paikoissa ikäisekseen hyvin. Eilen rata olikin pehmeämpi keskiviikon vesisateen vuoksi ja yksi routakuoppakin sinne oli syntynyt. Ajeltiin hiitin aikana pehmeä etusuora  hiljaa ja kiihdytettiin takasuoralle. Keskivauhti oli kahden minuutin luokkaa. Tuulin ravissa ei taaskaan ollut haukkumista. Kaarteet on sille vielä hieman hankalia juosta, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpota. Tällä kertaa koppiinkin mentiin ilman epäröintiä melassiveden perässä. Hiitin jälkeen harjoiteltiin taas jalkojen kylmäystä letkuissa, se on vielä jännää Tuulin mielestä.

Ensi viikolla päästäänkin jo Pieksämäen radalle hiittaamaan!

250# Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi.

Tuulin kanssa siirryttiin vihdoin ja viimein hiittitreeniin. Käytiin kerran radalla ja siirryttiin takaisin peruskuntotreeniin. Ei sen takia, että hevonen olisi huono ollut, vaan ravirata tuli sen verran sohjoiseen kuntoon ettei siinä voi enää reippaasti ajaa. Jatketaan siis peruskuntoa vielä, kunnes koittaa pakkaskelit, lumet sulaa pois tai ravirata tulee parempaan kuntoon.

Tuuli oli siis ensimmäistä kertaa käymässä raviradalla. Hieman sitä jännitti katokseen meno ja siellä seisominen. Raviradalla se kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin, vaikkakin painoi ohjalle aika reilusti. Jännittävää oli tiellä kulkevat autot, ne kun kulkevan niin ylhäällä raviradasta katsottuna. Ravi tammalla oli tosi hyvää ja yhden reippaamman, ehkä kahden minuutin vauhtisen takasuoran mittaisen pätkän ajoin sekä tasaista hölkkää muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Enempää ei tammaa kiusattu, sillä olihan tämä vasta ensimmäinen kerta raviradalla.

Eilen piti lähteä uudelleen radalle ja koittaa ajaa hiittiä, mutta raviradalla oli tosiaankin sen verran nuoskalunta ettei sinne olisi ollut järkeä lähteä. Käytiin siis hölkkäämässä kotona se 11 kilometrin lenkki. Tuulilla on kyllä painetta niin paljon, että tekisi mieli matkaa vieläkin pidentää.

Justiinaa taas on alkanut vaivaamaan jo maha. Varsa on ilmeisesti alkanut mahassa jo myllertämään, sillä siitä on tullut äkäisempi mahaa kohtaan. Mahaa tunnestellessa tahtoisi potkia. Muitakin ''raskausvaivoja'' sille on ilmeentynyt, nimittäin turvonneet takajalat. Niitä ollaan yritetty sulattaa kylmällä ja BOTeillä mutta ne eivät toistaiseksi ole auttaneet. Kuumetta ei Justiinalla ole eikä ruokahalun kanssa mitään ongelmia, joten tuskin se kipeäkään on. Pitää seurailla tilannetta. Kolme kuukautta laskettuun aikaan, hui!

249# Jollei unelmamme toteutusikaan, olkoon ainakin loistokkaita.

Kuukausi on kulunut viimeisestä kirjoituksesta. Sinäkin aikana ollaan treenattu ahkerasti, valjaissa Tuuli on ollut suunnilleen joka toinen päivä. Kilometerejä ollaan nostettu kuukauden takaisesta yhdeksästä nykyiseen yhteentoista. Ja siinä ne saavatkin pysyä tämän kuun loppuun saakka, kunnes aloitellaan pikkuhiljaa hiittaaminen.

Tuuli treenaa todella hyvällä tyylillä ja helposti ja potkua on viimeisen parin viikon aikana tullut todella paljon lisää. Ruoan määrän lisäyskin on varmasti tuonut oman potkunsa treeniin. En voisi paljon tyytyväisempi tamman menoon olla. Sykkeet laskevat lenkin jälkeen nopeasti ja tamma palautuu helposti. Ja aina vihellyksen kuullessaan on innokkaasti töihin lähdössä.

Välillä jätettiin sekkikin pois ajosta, mutta saatiin kerran katsella takakavioita, joten se tuli mukaan taas, löysällä tosin. Kerran ollaan käyty kylätiellä ajamassa ja se sujui hyvin, vaikkakin Tuulia jännitti tosi paljon autot ja liikennemerkit. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa totuttaa Tuuli kylätiellä ajoon, mutta pitää valita sellainen ajankohta, ettei autoja liiku hirveästi. 

Älkää välittäkö nopeuksista, ne ei ole paikkaansa pitäviä!

Justiinallakin kävin eilen köpöttelemässä maastossa. En ole sillä ratsastanut pariin kuukauteen ja piti hakea pidempi satulavyökin käyttöön, aikaisempi 110 cm pitkä vaihtui 140 cm pitkään. Lenkki edettiin melko hitaasti, sillä kaikkea ''pelottavaa'' lenkillä oli, joita piti kytätä. Onneksi Justiina nykyisin jää seisomaan jos näkee jotain pelottavaa eikä käänny kotiinpäin niinkuin ennen. Pikkuhiljaa  pysähdellen päästiin pelotuksista ohi. Justiina veti häntänsä tötterölle samantien kun annoin sille luvan ravata. Ei ravattu kuin parisataa metriä ja se riitti kuumentamaan Justiinaa. Päästiin kuitenkin sulassa sovussa käynnillä kotiin. Tallissa se sai taas melassevettä nassuun ja tamma oli niin tyytyväinen. 

Justiinan varsan potkuja olen koittanut tunnustella, muttei niitä ole ainakaan vielä tuntunut. Malliskuun alussa tiineys kääntyykin jo kahdeksannelle kuulle. Ei ole enää paljon aikaa jäljellä!

248# Menneisyys on oppitunti. Nykyhetki lahja. Tulevaisuus syy jatkaa.

Tuulin kanssa edettiin tänään yksi askel eteenpäin, kun nousin sen selkään ensimmäistä kertaa. Selässä istuin vain minuutin tai kaksi, sekin oli jo jännittävää Tuulille. Pikkuhiljaa pitää alkaa totutella tammaa myös ratsastuksen saloihin, sillä se on hyvää vaihtelua treniin ja kehittää eri lihaksia mitä ajo.

Ennen selkään nousua käytiin ajamassa seitsemän kilometrin lenkki. Pohja oli hieman raskas ja kärryistä tyhjeni toinen pyörä, joten lenkki oli suht raskas vaikkei kilometrejä paljon tullutkaan. Lenkillä tuli vastaan toinen hevonen ja aiemmin tuli myös lenkkeilijä, eikä Tuuli välittänyt näistä mitään. On se fiksu tamma.

Vielä ollaan käytetty ajossa sekkiä, potkuremmiä ja kokolappuja, mutta luulempa että kohta voi sekin jättää pois. Tuntuu että sekki ärsyttää hevosta enempi kuin siitä on hyötyä. Korvahuput lisättiin vasta varustukseen ja ne ovat rentouttaneet tamman juoksua paljon. Ne olivatkin hyvä ostos ja saavat varustukseen jäädä, kun korvapalloja tamma ei siedä.

Ensi viikolla olisi myös ensimmäinen kengitys meillä, saa nähdä miten Tuuli siihen suhtautuu kun on melko arka jaloistaan.

Olisi mukava kuulla myös teidän nelivuotiaiden treenejä. Kertokaahan ja kommentoikaahan!

Loppuun tämän päivän kuvailuja tallilta.

247# Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.

Tuulin kanssa on kuljettu yhteistä matkaa kuukausi. Sen kärryillä on istuttu tähän mennessä jo satoja kilometrejä ja satoja lisää tullaan istumaan, ennen kuin sen kylkeen voi voilokin ripustaa. Tällä hetkellä ajamme tammalla kolme kertaa viikossa reilun yhdeksän kilometrin lenkkiä, jonka se jaksaa hölkätä hyvin. Ajaessa tamma on kuin ihmisen mieli, sen kanssa on aina mukava lähteä lenkille. Se ravaa todella rennosti ja hyvällä tyylillä, se ei stoppaile tai kääntyile ympäri. Se on erittäin herkkä ja tykkää mennä omasta halustaan. Varsamaisia tapoja tottakai myös löytyy, kuten oman varjonsa pelkääminen. Alkuviikosta ajettiin muutama veto ja tamma spurttasi hyvällä tyylillä pätkän neljääviittä. Jatketaan kuitenkin peruskunnon rakentamista vielä pari kuukautta.

Luonteeltaan Tuuli on melkoisen tammamainen. Se tekee työnsä niinkuin käsketään, mutta ei yhtään enempää. Se ei yhtään ole lääppijätyyppiä, sitä ei tohdi taputella tai rapsutella, tai se alkaa vinkumaan ja näyttää kauniin purukalustonsa. Korvat sillä on melkein kokoajan luimussa, leipäpalasten annon ajan se saattaa korvia höröllä pitää. Melassivedestä sille on tullut melkoinen suosikki ja se pitäisi olla heti edessä kun lenkiltä tullaan. Tamman sielunmaailmaa pitää vain ymmärtää ;)

Melassivettä KIITOS!

Uusia asioitakin tamman kanssa pitäisi opetella, nimittäin ratsastus. Nyt kun tuli luntakin niin on mukavampi tipahtaa pehmeään hankeen. Jos tätä alkaisi ensi viikolla opettelemaan.

Justiinan maha vaan kasvaa ja kun joulukuun alussa se käytiin ajamassa niin tamma ei meinannut aisojen väliin enää mahtua. Siitä on tullut tosi lunki ajaessakin, vaan muisti että hiittisuoralla pitäisi mennä. Mentiinhän me, mutta melkoisen verkkaista tahtia. Vähälumisen talven takia mamman kaviot kuluivat paljon ja saa nähdä, pitääkö se kengittää jossain vaiheessa. Kavioiden kulumisen ja mahan kasvun takia ajolenkit saavat luultavasti jäädä.

Tiineysvuorokausia n. 150