247# Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.

Tuulin kanssa on kuljettu yhteistä matkaa kuukausi. Sen kärryillä on istuttu tähän mennessä jo satoja kilometrejä ja satoja lisää tullaan istumaan, ennen kuin sen kylkeen voi voilokin ripustaa. Tällä hetkellä ajamme tammalla kolme kertaa viikossa reilun yhdeksän kilometrin lenkkiä, jonka se jaksaa hölkätä hyvin. Ajaessa tamma on kuin ihmisen mieli, sen kanssa on aina mukava lähteä lenkille. Se ravaa todella rennosti ja hyvällä tyylillä, se ei stoppaile tai kääntyile ympäri. Se on erittäin herkkä ja tykkää mennä omasta halustaan. Varsamaisia tapoja tottakai myös löytyy, kuten oman varjonsa pelkääminen. Alkuviikosta ajettiin muutama veto ja tamma spurttasi hyvällä tyylillä pätkän neljääviittä. Jatketaan kuitenkin peruskunnon rakentamista vielä pari kuukautta.

Luonteeltaan Tuuli on melkoisen tammamainen. Se tekee työnsä niinkuin käsketään, mutta ei yhtään enempää. Se ei yhtään ole lääppijätyyppiä, sitä ei tohdi taputella tai rapsutella, tai se alkaa vinkumaan ja näyttää kauniin purukalustonsa. Korvat sillä on melkein kokoajan luimussa, leipäpalasten annon ajan se saattaa korvia höröllä pitää. Melassivedestä sille on tullut melkoinen suosikki ja se pitäisi olla heti edessä kun lenkiltä tullaan. Tamman sielunmaailmaa pitää vain ymmärtää ;)

Melassivettä KIITOS!

Uusia asioitakin tamman kanssa pitäisi opetella, nimittäin ratsastus. Nyt kun tuli luntakin niin on mukavampi tipahtaa pehmeään hankeen. Jos tätä alkaisi ensi viikolla opettelemaan.

Justiinan maha vaan kasvaa ja kun joulukuun alussa se käytiin ajamassa niin tamma ei meinannut aisojen väliin enää mahtua. Siitä on tullut tosi lunki ajaessakin, vaan muisti että hiittisuoralla pitäisi mennä. Mentiinhän me, mutta melkoisen verkkaista tahtia. Vähälumisen talven takia mamman kaviot kuluivat paljon ja saa nähdä, pitääkö se kengittää jossain vaiheessa. Kavioiden kulumisen ja mahan kasvun takia ajolenkit saavat luultavasti jäädä.

Tiineysvuorokausia n. 150