56# ratsastelua

Justiinan viimeinenkin tarhakaveri muutti uuteen kotiin sunnuntaina, joten Justiina tarhaa nyt yksin. Eiliseen asti se sai viettää aikaansa laitumella, mutta meno oli sen verran vilkasta, että Justiinakin siirrettiin pikkutarhaan muiden hevosten viereen. On sillä sellanen pieni laiduntilkku siinä, mutta tosiaan pikkutarhassa neiti elelee. On hyvin rauhottunutkin siihen, mutta edelleenkin liikkuu suht paljon. Heti on hätä, jos kaverit menee karsinaan ja Justiina jää yksin pihalle. Hevosiahan meillä on enää kolme.

Eilen ennen pikkutarhaan siirtämistä kävin ratsastamassa Justiinalla kentällä. Ratsastin suht rankan treeenin. Päätavoite oli asettua, eikä kulkea lapa edellä ympyrällä. Oikeaan suuntaan tämä onnistuukin jo hyvin sekä käynnissä että ravissa, mutta vasempaan suuntaan on hieman hankalempaa, kun pusketaan sisäpohjetta vastaan. Laukka oli eilen melko kaahotusta, mutta molemmat laukat nousivat hyvin. Loppuraveissa Juippi oli super! Vielä ennen uuteen tarhaan menoa sai neiti vesipesun!

Tänään siskoni oli koko päivän tallia rakentamassa ja Justiina oli ollut koko päivän rauhassa omassa tarhassaan. Kun neiti oli kuullut skootterini äänen, se oli katsonut teille ja alkanut juosta ympäri tarhaa hirnuen. Kun saavuin pihaan ja katsoin levotonta Justiinaa, se hirnui tarhan portilla! Oli hirmu seurallinen heti kun menin sen hakemaan. Toisella on ikävä ollut ja tylsää ilman kaveria!

Tänään oli tosi lämmin päivä, mutta menimme silti kentälle pyörimään. Ajattelin tehdä helpohkon palauttelutreenin. Siirryttiin melko nopeasti raviin sillä käynti oli jo heti alkuun tosi hyvä. Ravikin oli super, joten otettiin jo melko aikaisin laukat. Laukka nousi hyvin ja oli rauhallista ja pystyin itse keskittymään istuntaanikin. Laukan jälkeen hypättiin ravissa ristikko, käynnissä käyntipuomit, siirryttin raviin ja 40 cm korkuinen sarja. Tätä tehtiin muutaman kerran. Seuraavaksi lävistäjällä oli 40 cm kokoinen este ja mentiin se kahdeksikossa, jos joku tajuaa. Ajattelin, että vaihdetaan laukka ravista, mutta kappas, Justiina vaihtoikin sen ihan itse laukan kautta!!! Oma ilme oli näkemisen arvoinen, mun rakas ravuri! Hypättiin sama vielä uudestaan ja Justiina vaihtoi taas laukan ihan itse. Otettiin loppuravit, joissa Justiina oli taas älyttömän hyvä. Kotona taas vesipesu ja tarhaan. 

Tänä kesänä on ollut niin paljon ötököitä, että käytiin tänään ostamassa Justiinalle ötökkäloimi, joka auttaa selkeästi. Justiina rauhottui loimen pukemisen jälkeen syömään heiniään, eikä vaeltanut jokaisen suullisen jälkeen ympäri tarhaa. Eli siis tarpeellinen ostos ;)

Lisää kuvateksti

55# melko nopeasti kehittyvä yksilö

Keskiviikkona Laura kävi Justiinalla. Alussa he harjottelivat vaan asettamista ja pikkuhiljaa Justiina alko toimia käynnissä tosi hyvin, joten oli hyvä siirtyä raviin. Ravi oli hiukan tikitystä ja jäykkää, mutta toimi siinäkin hyvin. Seuraavana oli vuorossa laukka, joka rullasi melkein kolmitahtisesti. Ravi oli laukan jälkeen huomattavasti parempaa ja nietonen kulki pätkiä pyöreänä. Laura kehui Justiinaa nopeasti oppivaiseksi ja ei tyypilliseksi ravuriksi, sillä se ei painanut kädelle. Hänen mukaan Justiinalla oli myös mukavat liikkeet.

Torstai aamuna käytiin irtojuoksuttamassa Juippi ja Pave maneesissa! Ja sitten kuvia!

kaunein!

Nyt ei ollu kuvista puutetta ;)

54# suomenhevonen, ranskalainen, amerikkalainen..

Pääsin maanantaina aloittamaan virallista muuttoa Pieksämäkeen ja koko päivän siivosin ja järjestelin tavaroitani uudessa pikku kaksiossani. Tänään käytiin hakemassa vielä Ikeasta tavaroita kämppään, joten Justiinan liikutus jäi näiltä päiviltä. Huomennakaan ei ole ajoa luvassa, sillä kaverini Laura tulee ratsastamaan Justiinaa. Jos se siihen ihastuisi ja tekisi hienon kouluratsun itselleen. Noei, huvikseen vaan mennään ja katotaan mitä neiti osaa!

Jotta tämä postaus ei olisi ihan tynkä, ajattelin kirjoittaa suomenhevosista ja lämpösistä, millä tavalla kaikki eroavat toisistaan. Tai ainakin mitä itse olen liikutellut ahkerammin, kaikki kolme hevosta eroavat toisistaan täysin.

Aloitan amerikkalaisesta lämminverisestä. Pater Birdland, eli Patu, oli hevonen, jota liikutin kaksi vuotta. Kuten ollaan ymmärretty, niin amerikkalaiset toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Niin myös Patu. Ajaessa poika meni sitä vauhtia kun käski, vähän kun imutti niin maisema vaihtu reippaammin ja ohjasta otti kiinni niin mentiin hitaasti. Talliin viedessä ori ei näyttänyt juuri ollenkaan orimaisia piirteitä, pystyi normaalisti taluttamaan, ei tarvinnut turvan päälle mitään. Starteissa myös Patu yritti kaikkensa, eikä jättänyt missään vaiheessa matkaa kesken! Rehti mies siis!

Aivan toista luokkaa oli Pedal the Metal, Pelle. Pelle oli ranskalainen, ja sen siitä huomasi. Ranskalaiset tekee asiat silloin, kun niitä huvittaa, niin myös Pelle. Pellen tapoihin kuului kiihdyttää pihasta niin täyttä kuin jaloista pääsee ilman mitään kontrollia ja hidastaa vauhtia normaaliin hölkkään kahdensadan metrin päässä pihasta. Lenkilläkin mentiin täyttä, jos erehtyikin käskemään kovempaa. Pellellä oli kaksi vaihdetta, joko käveltiin tai mentiin täyttä! Muitakin ominaisuuksia löytyi, kuten kärryjen eteen makaamaan heittäminen, jota tapahtui kun ei millään olisi viitsinyt lähteä lenkille.

Vielä suomenhevonen tähän sakkiin, Justiina. Laiskanletkeä menijä, keksii omiaaan kokoajan. Pitää olla kuskin tarkkana, tai tämä jättää työt kesken. Enempää en tästä kirjoitakkaan, Justiinan te tiedättekin!

Siinä oli muutama ero jota olen huomannut, mitään ei voi kuitenkaan yleistää! Millaisia kokemuksia teillä on amerikkalaisista, ransakalaisista ja suomenhevosista? :)

53# jea! heppa ajettu!

Kävin Pieksämäen paikallisraveissa eilen fiilistelemässä, tämä piti olla Justiinan tämän vuoden starttipaikka, ei ollut. Siellä 0e suokkien lähdössä paineltiin niin hitaasti, että Justiinakin olisi treenamatta samaa vauhtia mennyt ja tottakai voittanut! Toiveajattelua ;)

Aamuheiniä hepoille kuskatessa päätin, että mä ajan ton hevosen. Se oli hetken mielijohde, joka meinasi jäädä kun iskä tokasi ettet varmaan lähde. Kuitenkin pistin Justiinan valjaisiin ja matka kohti metsää saattoi alkaa! Kokolaput, martsa ja korvahuput tuntui olevan turhia, niin nätisti Justiina hölkötteli, ei säikkynyt mitään, ei painanut ohjalle. Koko viiden (huimaa) kilometrin lenkki ravattiin löysin ohjin, kuitenkin Justiinan omalla halulla juosta. Se ravasi rennosti ja kääntymisetkin onnistui täydellisesti. Pihassa kärryjen/valjaiden poisototssa Justiina seisoi kokoajan paikallaan vapaana. Vielä pikapesu ja heppa viimeinkin aamuheinät nauttimaan!

En uskonut todeksi, että Justiina todellakin käyttäytyi  noin hyvin! Jos neidin ajaminen on tälläistä, todellakin nautin siitä. Ylihuomenna ajan seuraavan kerran lenkkiä pidentäen, katsoo mitä mieltä neiti on sitten. Jos ajamisesta tulee taas pakkopullaa niin hevoselle kuin minulle, pieni tauko on taas paikallaan. Nyt se nimittäin teki hyvää ja fiilis on kohdillaan!

Ja suunnitelmia on tulevaisuuteenkin tehty, siskoni tuttu haluaa testata Justiinaa radalla! Pitää katsoa millon sen saa sinne raahattua, jos saa ollenkaan ;)

52# kuvia sekä jutustelua

Ensin niitä kuvia estekerralta, anteeksi että olette joutuneet odottamaan!

Seuraavana päivänä estetreeneistä kävin Justiinalla kentällä ravitreenin, yritettiin hakea rentoutta. Pyörittiin ympyrällä ja oikeaan kierrokseen neiti oli tosi vino, eikä taipunut yhtään. Vasen suunta sujui tosi hyvin! Justiinalta ei eteenpäinpyrkivyyttä löytynyt, joten otettiin yksi lankkueste, oisko ollu 20 senttiä korkea. Sen jälkeen juostiin pää pilvissä ja yritettiin mennä esteelle. Hetken kuluttua kuitenkin rauhoituttiin ja maltettiiin kulkea taas nätisti. Viimesillä kierroksilla vasempaan suuntaan oli havaittavissa epäpuhtautta, muttei mitään suurta, jumeja?

Olin koko viikonlopun festareilla ja Justiina oltiin juoksutettu kerran, ei mitään moitittavaa liikkeissä. Maanantaina lähdettiin uittamaan ilman satulaa Jessican kanssa. Ravattiin kilometri rantaanpäin ja vedettiin kiitolaukkaa puoli kilometriä ja käännyttiin uittotielle. Oli vähän jarrut hukassa ja molemmat hepat vaan ravaili pikkupolulla. Järveen käveltiin suoraan, mutta koska oli tuulinen sää, oli paljon aaltoja. Niistäkö Paavo sai säpsyt, lähti ihan täysiä rantaan päin, Justiina äkkäs saman ja kiiti samaan suuntaan, itse tulin alas! No, ei ollut kylmää vettä ;) Saatiin molemmat hepat melko helposti kiinni ja talutettiin syvälle aallokkoon, muutama hyppy eikä oltu enää moksiskaan aalloista. Kiivettiin takasin selkään ja käveltiin rannassa vielä hetki, ennen kuin lähdettiin kotiin. Takaspäin tullessa oli taas lievästi sanottuna jarrut hukassa!

Hei rakkaat lukijat, toivokaa jonkinlaisia postauksia! Nyt ;)