150# ykkösrata, meidän kirous

Sunnuntaina oli siis Justiinan startti, mutta siitä en aiemmin kirjoitellut kun etsin kameran siirtojohtoa sekä keräsin muutaman päivän ajatuksiani. Siirtojohtoa ei edelleenkään löytynyt, muttä käytän tässä postauksessa Siirin ottamia kuvia.

Lähdimme raveihin aamulla vähän yhdeksän jälkeen, Justiina oli laitumella yön ja vaikutti jotenkin väsyneelle. Hevonen käveli onneksi suoraan koppiin ja päästiin matkaan suunniteltua aiemmin. Ensimmäinen pysähdys tuli Jyväskylässä, jossa kävin ostamassa Justiinalle porkkanaa. Se söi niitä ihan lamaantuneena ja katteli ihmeissään, missä ollaan. Seuraava pysähdys olikin sitten Jämsässä, jossa oltiinkin kahdentoista aikaan. Kävin hakemassa voilokit ja katselin millanen paikka kyseessä, ennen kuin otettiin Justiina valjastuspaikalle.

Justiina seisoi paikallaan vartin. Se siis vaan seisoi ja tuijotti eteenpäin. Kun heitin sille valjaat selkään, alkoi kamala steppaaminen, kaivaminen ja pään heitteleminen. Tamma oli kokoajan lentoon lähdössä. Kun se sitten vihdoin päästettiin lämmitykseen, kejuista lähdettiin ravilla. Mika lämmitti Justiinaa neljä kierrosta, joka sisälsi yhden reippaamman pätkän. Justiina ravasi tosi hyvällä tyylillä, vastasi ulkoa tuleville hevosille, eikä kyttäillyt traktoreita tai muitakaan koneita radalla.

Justiina tuli takasin valjastuspaikalle ja voi herranjestas, meinasi mennä ittellä hermo. Ensin Justiina ei suostunut peruuttamaan valjastuspaikalle ja kun peruutti, hyppi pystyyn. Kun tämän piti olla paikallaan, se potki kärryjä, heitti päätään ja kaivoi maata yhtämittaa. Kun se oli vartin riehunut, se lopetti ja melkein samantien piti lähteä starttiin. Olin varma että tulee laukka, vaikka sisimmässäni tiesin että tamma pystyy ottelemaan voitosta.

Ja niin tuli lähdön aika, ja samantien lähtölaukka. Kun Mika sai laukan alan, Justiina otti vauhtia tosi paljon ja ohitti viimeisellä takasuoralla neljä hevosta ja maalisuoralle tullessa laukkasi uudelleen. Olin tosi pettynyt starttiin. Radalta pois tullessa Justiina napsautta uuden sekin poikki, jes!

Startin jälkeen virtaa oli ihan liikaa! Justiina potki taaksepäin minkä ehti, kaivoi kokoajan, hyppi pystyyn ja heitti päätään. Jalkojen laittaminen oli yhtä tuskaa. Heitettiin tamma koppiin ja sitten siivottiin tavarat. Kopissa tämä rauhoittui. Olin niin pettynyt, että raivosin autossa, kunnes nukahdin. Ja onneksi nukahdin, olisi ollut turhan pitkä matka kotiin vihaisena.

Kotona Justiina meni laitumelle ja veti kymmenen minuuttia kiitolaukkaa pitkin laidunta. Jaa, että juuri startannut..

Nyt olen ajatellut asiaa enempi, enkä ole enää niin pettynyt. Tiedän jo seuraavan paikan missä startataan, muttei ihan heti. Justiina tarvitsee vaan paljon rutiinia, ennen kuin alkaa toimimaan kunnolla. Ja toivotaan vaan, ettei ykkösrata tule meille enää!