250# Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi.

Tuulin kanssa siirryttiin vihdoin ja viimein hiittitreeniin. Käytiin kerran radalla ja siirryttiin takaisin peruskuntotreeniin. Ei sen takia, että hevonen olisi huono ollut, vaan ravirata tuli sen verran sohjoiseen kuntoon ettei siinä voi enää reippaasti ajaa. Jatketaan siis peruskuntoa vielä, kunnes koittaa pakkaskelit, lumet sulaa pois tai ravirata tulee parempaan kuntoon.

Tuuli oli siis ensimmäistä kertaa käymässä raviradalla. Hieman sitä jännitti katokseen meno ja siellä seisominen. Raviradalla se kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin, vaikkakin painoi ohjalle aika reilusti. Jännittävää oli tiellä kulkevat autot, ne kun kulkevan niin ylhäällä raviradasta katsottuna. Ravi tammalla oli tosi hyvää ja yhden reippaamman, ehkä kahden minuutin vauhtisen takasuoran mittaisen pätkän ajoin sekä tasaista hölkkää muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Enempää ei tammaa kiusattu, sillä olihan tämä vasta ensimmäinen kerta raviradalla.

Eilen piti lähteä uudelleen radalle ja koittaa ajaa hiittiä, mutta raviradalla oli tosiaankin sen verran nuoskalunta ettei sinne olisi ollut järkeä lähteä. Käytiin siis hölkkäämässä kotona se 11 kilometrin lenkki. Tuulilla on kyllä painetta niin paljon, että tekisi mieli matkaa vieläkin pidentää.

Justiinaa taas on alkanut vaivaamaan jo maha. Varsa on ilmeisesti alkanut mahassa jo myllertämään, sillä siitä on tullut äkäisempi mahaa kohtaan. Mahaa tunnestellessa tahtoisi potkia. Muitakin ''raskausvaivoja'' sille on ilmeentynyt, nimittäin turvonneet takajalat. Niitä ollaan yritetty sulattaa kylmällä ja BOTeillä mutta ne eivät toistaiseksi ole auttaneet. Kuumetta ei Justiinalla ole eikä ruokahalun kanssa mitään ongelmia, joten tuskin se kipeäkään on. Pitää seurailla tilannetta. Kolme kuukautta laskettuun aikaan, hui!

249# Jollei unelmamme toteutusikaan, olkoon ainakin loistokkaita.

Kuukausi on kulunut viimeisestä kirjoituksesta. Sinäkin aikana ollaan treenattu ahkerasti, valjaissa Tuuli on ollut suunnilleen joka toinen päivä. Kilometerejä ollaan nostettu kuukauden takaisesta yhdeksästä nykyiseen yhteentoista. Ja siinä ne saavatkin pysyä tämän kuun loppuun saakka, kunnes aloitellaan pikkuhiljaa hiittaaminen.

Tuuli treenaa todella hyvällä tyylillä ja helposti ja potkua on viimeisen parin viikon aikana tullut todella paljon lisää. Ruoan määrän lisäyskin on varmasti tuonut oman potkunsa treeniin. En voisi paljon tyytyväisempi tamman menoon olla. Sykkeet laskevat lenkin jälkeen nopeasti ja tamma palautuu helposti. Ja aina vihellyksen kuullessaan on innokkaasti töihin lähdössä.

Välillä jätettiin sekkikin pois ajosta, mutta saatiin kerran katsella takakavioita, joten se tuli mukaan taas, löysällä tosin. Kerran ollaan käyty kylätiellä ajamassa ja se sujui hyvin, vaikkakin Tuulia jännitti tosi paljon autot ja liikennemerkit. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa totuttaa Tuuli kylätiellä ajoon, mutta pitää valita sellainen ajankohta, ettei autoja liiku hirveästi. 

Älkää välittäkö nopeuksista, ne ei ole paikkaansa pitäviä!

Justiinallakin kävin eilen köpöttelemässä maastossa. En ole sillä ratsastanut pariin kuukauteen ja piti hakea pidempi satulavyökin käyttöön, aikaisempi 110 cm pitkä vaihtui 140 cm pitkään. Lenkki edettiin melko hitaasti, sillä kaikkea ''pelottavaa'' lenkillä oli, joita piti kytätä. Onneksi Justiina nykyisin jää seisomaan jos näkee jotain pelottavaa eikä käänny kotiinpäin niinkuin ennen. Pikkuhiljaa  pysähdellen päästiin pelotuksista ohi. Justiina veti häntänsä tötterölle samantien kun annoin sille luvan ravata. Ei ravattu kuin parisataa metriä ja se riitti kuumentamaan Justiinaa. Päästiin kuitenkin sulassa sovussa käynnillä kotiin. Tallissa se sai taas melassevettä nassuun ja tamma oli niin tyytyväinen. 

Justiinan varsan potkuja olen koittanut tunnustella, muttei niitä ole ainakaan vielä tuntunut. Malliskuun alussa tiineys kääntyykin jo kahdeksannelle kuulle. Ei ole enää paljon aikaa jäljellä!

248# Menneisyys on oppitunti. Nykyhetki lahja. Tulevaisuus syy jatkaa.

Tuulin kanssa edettiin tänään yksi askel eteenpäin, kun nousin sen selkään ensimmäistä kertaa. Selässä istuin vain minuutin tai kaksi, sekin oli jo jännittävää Tuulille. Pikkuhiljaa pitää alkaa totutella tammaa myös ratsastuksen saloihin, sillä se on hyvää vaihtelua treniin ja kehittää eri lihaksia mitä ajo.

Ennen selkään nousua käytiin ajamassa seitsemän kilometrin lenkki. Pohja oli hieman raskas ja kärryistä tyhjeni toinen pyörä, joten lenkki oli suht raskas vaikkei kilometrejä paljon tullutkaan. Lenkillä tuli vastaan toinen hevonen ja aiemmin tuli myös lenkkeilijä, eikä Tuuli välittänyt näistä mitään. On se fiksu tamma.

Vielä ollaan käytetty ajossa sekkiä, potkuremmiä ja kokolappuja, mutta luulempa että kohta voi sekin jättää pois. Tuntuu että sekki ärsyttää hevosta enempi kuin siitä on hyötyä. Korvahuput lisättiin vasta varustukseen ja ne ovat rentouttaneet tamman juoksua paljon. Ne olivatkin hyvä ostos ja saavat varustukseen jäädä, kun korvapalloja tamma ei siedä.

Ensi viikolla olisi myös ensimmäinen kengitys meillä, saa nähdä miten Tuuli siihen suhtautuu kun on melko arka jaloistaan.

Olisi mukava kuulla myös teidän nelivuotiaiden treenejä. Kertokaahan ja kommentoikaahan!

Loppuun tämän päivän kuvailuja tallilta.

247# Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.

Tuulin kanssa on kuljettu yhteistä matkaa kuukausi. Sen kärryillä on istuttu tähän mennessä jo satoja kilometrejä ja satoja lisää tullaan istumaan, ennen kuin sen kylkeen voi voilokin ripustaa. Tällä hetkellä ajamme tammalla kolme kertaa viikossa reilun yhdeksän kilometrin lenkkiä, jonka se jaksaa hölkätä hyvin. Ajaessa tamma on kuin ihmisen mieli, sen kanssa on aina mukava lähteä lenkille. Se ravaa todella rennosti ja hyvällä tyylillä, se ei stoppaile tai kääntyile ympäri. Se on erittäin herkkä ja tykkää mennä omasta halustaan. Varsamaisia tapoja tottakai myös löytyy, kuten oman varjonsa pelkääminen. Alkuviikosta ajettiin muutama veto ja tamma spurttasi hyvällä tyylillä pätkän neljääviittä. Jatketaan kuitenkin peruskunnon rakentamista vielä pari kuukautta.

Luonteeltaan Tuuli on melkoisen tammamainen. Se tekee työnsä niinkuin käsketään, mutta ei yhtään enempää. Se ei yhtään ole lääppijätyyppiä, sitä ei tohdi taputella tai rapsutella, tai se alkaa vinkumaan ja näyttää kauniin purukalustonsa. Korvat sillä on melkein kokoajan luimussa, leipäpalasten annon ajan se saattaa korvia höröllä pitää. Melassivedestä sille on tullut melkoinen suosikki ja se pitäisi olla heti edessä kun lenkiltä tullaan. Tamman sielunmaailmaa pitää vain ymmärtää ;)

Melassivettä KIITOS!

Uusia asioitakin tamman kanssa pitäisi opetella, nimittäin ratsastus. Nyt kun tuli luntakin niin on mukavampi tipahtaa pehmeään hankeen. Jos tätä alkaisi ensi viikolla opettelemaan.

Justiinan maha vaan kasvaa ja kun joulukuun alussa se käytiin ajamassa niin tamma ei meinannut aisojen väliin enää mahtua. Siitä on tullut tosi lunki ajaessakin, vaan muisti että hiittisuoralla pitäisi mennä. Mentiinhän me, mutta melkoisen verkkaista tahtia. Vähälumisen talven takia mamman kaviot kuluivat paljon ja saa nähdä, pitääkö se kengittää jossain vaiheessa. Kavioiden kulumisen ja mahan kasvun takia ajolenkit saavat luultavasti jäädä.

Tiineysvuorokausia n. 150

246# uusi Tuuli puhaltaa!

Puolentoista kuukauden hiljaiselon aikana Justiinalle kuuluu edelleen samaa kuin aiemmin, se syö paljon, lihoaa ja nauttii elämästään. Ihan kohtuullisen talvikarvankin se on kasvattunut niin pärjää pihatossa. Omistajaa vaan palelee niin paljon että tekisi mieli loimittaa Justiinakin!

Uusi juttu, jonka takia kirjoittelemaankin tulin, on uusi hevosemme Tuuhotti. ''Tuuli'' on kolmivuotias suomenhevostamma, jonka haimme meille viime viikon torstaina. Isänä sillä on Villihotti. Emälinjan tuotanto on tällä tammalla tosi kova, emälinjalta löytyy mm. Matukka 20,9aly, Pihlajan Aaroni 20,3aly ja Eetu Kevätön 23,9aly.

Tuuli on noin 152 cm korkea ja liinahtava, melko varsamainen rakenteeltaan vielä. Luonteeltaan se on vähän hapannaama, mutta leipää syöttämällä ollaan heti kavereita. Ajettukin sillä ollaan meillä jo muutaman kerran ja erittäin fiksusti toimiva. Kivet ja lätäköt on pelottavia, muttei esimerkiksi taimitarhan ohittaminen ollut yhtään pelottavaa. Aiemmassa kodissa se oli tosi hyvin pidetty ja rauhassa opetettu, sen takia onkin niin fiksu tapaus.

Tuuli tuli meille neljän hevosen pikkutallilta, joten ison tallin elämään opetteleminen on vielä jännää. Ruoka kuitenkin on tammalle maistunut kokoajan todella hyvin. Totutellaan yhteiseloon ja kerron sitten enemmän Tuulista. On kiva saada taas ajettava hevonen, katsotaan mitä tästä kehittyy! ;)