257# Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on auennut.

Pitkä on ollut tauko blogin kirjoittamisessa, monikohan täälläkään enää on mukana? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki hevosblogit pikkuhiljaa hiljenevät. Omassa elämässäkin asiat ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että tuntuu hankalalta kirjoittaa. Tai ei tiedä, mistä aloittaisi ja mitä kertoisi. Jos teillä, lukijoilla, on toivomuksia siitä mistä kertoisin tai kirjoittaisin niin kertokaa.

Tällä hetkellä siis asumme kesäkuussa ostamassamme omakotitalossa ja pihassa on kolme hevosta. Justiina onkin teille tuttu ja Toivonkin mainitsin edellisessä postauksessa. Uusin tulokas on marraskuun alussa tullut Arvaja ''Helka''. Helkan tehtävä on olla Justiinan seuralaisena Toivon ajolenkkien ja ravien ajan. Miten se menikään, en osta ikinä suomenhevosta, nyt niitä on kolme ;)

Justiinalla on tänään tiineyspäiviä 186. Tällä hetkellä ollaan lihavuuskunnossa edellä viime vuotta ja tänä vuonna tamma näyttääkin enemmän tiineeltä kuin viime vuonna. Tänä vuonna maha on enemmän takana, viime vuonna Justiina oli tasapaksu pötkö. Varsa on nyt ilmeisesti alkanut liikkua, siihen malliin maha saa välillä katseita. Varsan liikkeitäkään tamma ei anna tunnustella, ensin varoitetaan hänään huiskasulla ja jos ei ymmärrä ottaa kättä pois mahalta niin potkasee taaksepäin. 

Toivo taas juoksi syskyn aikana muutaman startin, muttei mennyt mitenkään erityisesti. Viimeiseen Mikkelin starttiin Jani Ruotsalainen sanoikin, ettei se jaksa tulla loppua. Nyt ollaan  kuukausi ajettu peruskuntoa ja ajetaan vielä toinenkin. Suunnitelmat on tulla helmikuussa starttiin entistä ehompana. Meidän peruskuntokauden onneksi lumet tuli aikasessa eikä kova maa ole häirinnyt ollenkaan ajoa.

Toivo saa nyt nauttia elämästään, kun ''omistaa'' kaksi tammaa aidan toisella puolella. Parin viime viikon aikan olen nähnyt sen rapsuttelevan tammoja aidan yli. Sitä en tiedä, onko Toivo ikinä saanut olla toisen hevosen kanssa kosketuksissa, saati sitten samassa tarhassa. Tammoilla tulee välillä Toivosta riitää, varsinkin Justiina komentaa Helkaa välillä turhankin kovasti pois Toivon luota. Kun Helka on häädetty, Justiina nauttii Toivon hellyydestä.

256# Shit happens, but life goes on.

Kolme kuukautta on kulunut Tuulin kuolemasta ja pikkuhiljaa elämssä alkaa päästä eteenpäin. Enää joka päivä ei päässä pyöri kysymykset, miksi näin piti tapahtua. Vaikka varmasti ikinä en tule hyväksymään Tuulin kuolemaa, sen kanssa on opittava elämään. Tuuli haudattiin kesäkuun alussa ostamamme omakotitalon pellon päähän, jossa sen hautaa koristaa kaunis purppuratuomi. 

Justiina selviytyi varsan kuolemasta hyvin, oli normaali jo parin päivän jälkeen. Sitä oli tarkoitus alkaa treenaamaan, mutta muutman lenkin jälkeen jännejalka reagoi taas. Justiina astutettiin Etupassilla 30.5 ja on ultrattu kolmesti tiineeksi. Viimeinen ultra tehtiin perjantaina päivillä 102 ja varsa olikin jo niin iso, ettei ultrassa näkynyt kuin istukka ja napanuora. Nyt odotellaan ja toivotaan, että ensi kesänä Justiinan vierellä kirmaisi terve varsa.

Kesäkuun viimeinen päivä käytiin hakemassa uusi hevonen meille. Seitsemän vuotias suomenhevosruuna, Einon Toivo. Toivo on todella kiltti, rauhallinen ja helppoajoinen hevonen. Samantien sen tultua se pääsi laitumelle yötäpäivää. Alettiin hoitamaan sen mahaongelmia ruokavalion muutoksella ja päätä kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa ruuna on piristynyt ja muutama starttikin sillä ollaan päästy ajamaan.

Ostettiin mieheni kanssa omakotitalo, siskoltani se paikka, missä Justiinakin muutama vuosi sitten oli. Hevoset ovat saaneet koko kesän tarhata isoilla monen hehetaarin laitumillaan. Justiinan seurana on kaverini kantava Opri-tamma, josta on tullut hyvä kaveri Justiinalle.

Jonkin verran ovat siis asiat kesän aikana muutuuneet. Shit happens, but life goes on.

255# Kyynelet kuivuvat aikanaan, mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.

Perhettämme valtasi suuri suru 4.6.2016, kun jouduimme päästämään Tuulin vihreämmille laitumille hiekkaähkyn seurauksena.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan on jäänyt satula vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Se päässyt on jo tiensä päätökseen,

ei enää kuulu kopse askeleen.

Polle muilla laitumilla käy,

missä huolta, murhetta ei näy.

Se reiluin kumppaneista ollut on ja siksi sanonkin, 

sä ystävä oot vailla vertaa.

Ja pollen ymmärtävän kaiken mina aina huomasin,

sen silmistä sen näin niin monen monta kertaa.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,

ja nurkkaan jäänyt satula on vain.

Kysyt: miksi olen onneton.

Vastaan sulle: polle poissa on.

Tuuhotti 9.6.2012-4.6.2016

254# Sillä hetkellä kun epäilet, onko lentäminen mahdollista, teet siitä itsellesi mahdotonta.

Surullisista asioista vähän onnellisimpiin.

Tuuli hierottiin taas viime viikolla. Edellisellä hierontakerralla jumissa olivat vasen lapa ja oikea takapuoli. Tällä kertaa jumissa olivat oikea lapa ja vasen takapuoli, oikea hiukan. Hierominenkin onnistui paremmin nyt kuin viimeksi. Viimeksi suurin osa hieronnasta meni tamman edestakas ramppaamiseen, nyt se malttoi seiso paikallaan. Kyllä se nauttikin kun jumit alkoivat aueta, huulella se alkoi aina höplätä jumien auetessa.

Tuuli myös kengitettiin kuun alussa vihdoin kesäkenkään ja tehtiin pieni kengitysmuutos. Eteen laitettiin hieman kevyempää kenkää, sillä tamma alkoi napsuttaa reippassa ravissa haavoja takasen ruununrajaan. Kevyemmän etukengän ansiosta tämä on loppunut.

Hiittirytmi on pysynyt säännöllisena kuukauden ajan ja ollaan päästy ajamaan hiittiä suunnitellusti neljän päivän välein. Nyt tulee kuitenkin treeniin muutos, sillä Hankasalmella tulee olemaan joka keskiviikko harjoitusravit. Keskiviikkojen välissä on pakko ajaa joku rankempikin treeni, joten Pekka Vehviläisen ohjeen mukaan tullaan ajamaan välissä vetoja. Muuten tamma saakin melkein tarhata hävänmielen lenkkien ohella.

Hankasalmen harjoitusraveja silmällä pitäen piti kokeilla, onko Justiinan kilpakärryt Tuulille hyvät. Samalla katsottiin, mitä sanoo tamma kilpakärryistä. Eipä se sanonut mitään, ei taida tälle mitään väliä olla onko perässä kilpa-, hiitti- vai koppakärryt. Itselläni on ollut parin vuoden tauko kilpakärryillä hiitin ajosta ja kyllä, ne ovat yhä edelleen yhtä epämukavat ajaa kuin muistelinkin.

Viime keskiviikkona siis käytiin ensimmäistä kertaa harjoitusraveissa. Aloitettiin siellä valjastus liian ajoissa ja Tuuli joutui seisomaan valjaat päällä yli puoli tuntia. Onneksi se onkin ollut vielä toistaiseksi noin fiksu, vaikka ensimmäistä kertaa oli hevosvilinässä. Se seisoi kiltisti paikallaan etusella kaivamista lukuunottamatta.

Pekka Vehviläinen kiipesi siis tamman kyytiin ensimmäistä kertaa ja lupailikin, että voi ajaa tulevaisuudessakin. Toive porukassa juoskemisesta vesittyi, kun puolen kierroksen juoksun jälkeen ''voilokki'', joka oli tehty laminoidusta paperista ja langasta, irtosi ja alkoi hakkaamaan tammaa kylkeen. Tuuli pelkäsi sitä niin, että meinasi ruveta potkimaan. Juoksin voilokin irroittamaan ja niin Tuuli juoksi kaksi kierrosta yksinään sitä kahden minuutin vauhtia.

Pekka sanoi, että kuntoa Tuulilla on, mutta vauhtia pitäisi vielä löytää jostakin ja ehdotti sitä vetojen ajamista. Seuraaviin harjoitusraveihin myös kokeillaan jättää kokolaput pois, sillä Tuuli pelkää takaa tulevia hevosia kun ei niitä nää. Ja kuulemma tamma saisi pudottaa 50 kiloa, mutta kun toinen niin tykkää syödä!

Sunnuntaina kokeiltiin ensimmäistä kertaa ajaa ilman kokolappuja ja semmoista kiemuraa jäi
raviradan pintaan, että saa nähdä miten Tuuli harjoitusraveissa toimii. Ajeltiin myös vetoja ensimmäistä kertaa ja kyllä, se tuntui hyvälle!

253# Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.

Minun oli tarkoitus tulla laittamaan tänne Justiinan vauvamahakuvat muutama viikko sitten. Maha kasvoi hirmuista vauhtia ja tissitkin alkoivat täyttyä maidosta. Odotettiin innolla lähestyvää varsomista. Varsomisen aika tuli kuitenkin liian aikaisin. Justiina varsoi 30.4. liinakon piirtopäisen orivarsan. Varsominen tapahtui, kun tiineyspäiviä oli vain 295, joten varsalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Suru oli suuri, sieltä olisi syntynyt ensimmäinen kasvattini, täydellinen pikkupoika. 

Sinä lähdit hiljaa, et kertonut minne. 
Tähdeksikö asetuit, 
vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, 
vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? 
Vaan kun hiljaa kuuntelen, 
sydämelläni kuuntelen 
sinä sittenkin kerrot, teihin jäin.