Nyt kun kenttä on jo puoliksi sula, eikä peilijäässä, ajattelin tehdä kunnon koulutreenin. Tallille tullessani kenttä oli varattu tunnin vuoksi ja se vapautui vasta puolen tunnin päästä, joten laitoin tamman valmiiksi rauhassa äitini ja kolmen siskontyttöni kanssa. Viitisen minuuttia ennen kentän vapautumista lähdin tallista taluttamaan Justiinaa kentän viereiselle tielle. Oltiin kävelty tallilta sata metriä, kun tuli ensimmäinen talo, jonka pihassa mummo haravoi. Justiina säikähti haravan ääntä, ja lähti täyttä kiitolaukkaa kotiinpäin varoittamatta. En voinut tehdä tilanteessa mitään muuta kuin päästää itri muutaman metrin perässä roikkumisen jälkeen. Vaaratilanne oli lähellä, sillä kentällä tunnilla oli noin 5 vuotias tyttö ja tallin pihalla leikkivät kaikki siskontyttöni. Justiina antoi kuitenkin kohtuu hyvin kiinni ja muuta vauriota ei tullut, kun muutama haava minulle ja rikkoutuneet ohjat.
Olin todella vihainen Justiinalle ja ratsastin sitä tosi rajusti kokoajan, vaadin ihan liikaa. Ja naps, tammahan kulki käynnissä tosi hyvin. Ravissa kuitenkin se kulki pää pystyssä, osan matkaa meni muodossa muutaman askeleen verran, kunnes nosti päänsä taas pystyyn. Laukat nousi älyttömän hyvin ja neiti haki muotoa laukassakin. Loppuraveilla Jutsiina kulki tosi nätisti pitkässä muodossa ja rentona. Loppuun selässä kävivvät vielä kaikki kolme siskontyttöäni.
Kuvissa itselläni on liian lyhyet jalustimet ja tosi huono istunta, mutta ei sen anneta haitata menoa, keskittykää Justiinaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti