194# tammikuun tapahtumia

En ole hetkeen kirjoittanut blogiin, sillä en ole saanut itseäni niskasta kiinni, enkä ole tiennyt, mitä kirjoittaa. Melko paljon on kuitenkin tammikuun aikana tapahtunut, vaikka hevoset ovat lomailleetkin sopimattoman paljon.

Ilmoitin Milan starttiin 13. päiväksi Joensuuhun ja olin oikein innolla lähdössä tuonne, kun Mila oli edellisessä hiitissä tuntunut niin hyvälle. Neljä päivää ennen starttia käytiin perinteiseen tapaan vielä viimestelyhiitillä ja pistettiin kilpakärryt perään. Mila ravasi vähän huonosti hitaassa ravissa, mutta itse hiitin se meni täysin puhdasta ravia tosi hyvällä tyylillä. Katoksille tultua kehuin hevosen maasta taivaisiin ja odotin jopa jotain menestymistä Joensuusta, kun vastassa ei ollut mikään ylikylän lähtö. Kun olin hevoselta saanut valjaat pois ja sen loimitettua, lähdimme kävelemään vielä narun päässä loppukäyntejä. Hetken Mila käveli hyvin, kunnes alkoi yhtäkkiä ontua oikeaa takasta. Takanen ei ollut lämmin, eikä se aristanut ollenkaan. Seuraavana päivänä se keräsi vuohiseen mukavan turvotuksen, joten jätin tamman pois startista. Tällä hetkellä Milan takanen ei ole enää turvonnut, muttei se ole vieläkään ollut valjaissa.

Sen, ettei Milakaan ole liikkunut, syy on oma terveyteni. Kaksi viikkoa sitten maanantaina oltiin Justiinan kanssa kentällä tekemässä normaalia koulutreeniä. Sain nostettua laukan ja muutaman kierroksen olimme laukanneet, kunnes Justiinalta lähti jalat alta ja se kaatui kyljelleen suoraan vasemman jalkani päälle. Justiina ei tietty tajunnut heti nousta ylös vaan jäi makoilemaan jalan päälle. Huusin sille niin kovaa kun kurkusta lähti, se nousi ylös, ja tuli luokseni haistelemaan. Nousin ylös, eikä jalalle oikein voinut varata painoa, mutta tiesin ettei mikään ollut murtunut, sillä se olisi koskenut kahta kauheammin. Justiinalle ei käynyt muuta, kuin että sen vasemmasta kyljestä lähti karvaa irti. Polvi turposi kaksinkertaiseksi ja oli todella kipeä monta päivää. Nyt se on mukana elämässä jo, mutta turvotus on ja pysyy. Back on Track polvituki on auttanut elämää huomattavasti ja helpottanut polven kipua.

Vaikka polvi oli todella kipeä, kipusin vielä Justiinan kärryille muutamana päivänä tämän jälkeen. Sitten pamahti -20 asteen pakkaset sekä itselleni niin paha angiina, että hyvä kun sängystä olen ylös päässyt. Tällä hetkellä antibioottikuurin neljäs päivä menossa eikä suunta tunnu olevan menossa parempaan.

Mila on siis tällä hetkellä ollut puolitoista viikkoa liikuttamatta, Justiina vajaan viikon. Voin kuitenkin uskoa, että loma tekee hyvää niin hevosille kuin itsellenikin, nimittäin nyt jo on ihan kamala polte päästä ajamaan tammoja! Toivottavasti pakkanen laskee nopeasti alle -20, että kärryillä tarkenee istua!