193# vuoden ensimmäinen ratavierailu

Vuosi starttasi käytiin ja lupasin itselleni ottaa niskasta kiinni hevosten, etenkin Milan säännöllisemmän liikutuksen suhteen. Justiina on ollu tallin ykkönen ja se on liikkunut suunnitellusti, mutta jos on kamalasti väsyttänyt Milan liikutuspäivänä, se on saattanut tehdä lyhyemmän lenkin tai jäänyt liikuttamatta. Tällöin olen sen seuraavana päivänä liikuttanut uudelleen, mutta koko rytmi menee silloin sekaisin.

Molemmat hevoset pääsivät eilen tositoimiin! Ensimmäistä kertaa pakattiin kaksi hevosta kyytiin ja suunnattiin radalle. Justiina ja Mila vinkuivat koko matkan kopissa, kun toiset tekivät tuttavuutta. Radalla oli kerrankin seurana yksi lämpönen. Ensimmäisenä pistin valjaisiin Milan ja suuntasin radalle, Justiina odotti sen aikaa katoksessa. Justiina purki taas energiaansa siihen, miten päästä ketjuista irti ja juoksemaan. Ei onnistunut.

Milalla hölköteltiin rauhallista hölkkää ensimmäiset kaksi kierrosta, kunnes toinen lämpönen tuli rinnalle ja paine ohjissa kasvoi sen verran, että vauhtia oli pikkuisen liikaa. No, lämpönen jäi kun Mila vähän spurttasi ja niin päästiin taas hölköttelemään rauhallisesti vielä kolme kierrosta. Tämän jälkeen nopeat palautuskävelyt, joiden aikana katseltiin sekki oikeaan pituuteen. Eikun kännös kilpasuuntaan ja menolupa! Ajoin ensimmäisen kierroksen rauhassa, jonka jälkeen otin yhden 1.24 vauhtisen kierroksen ja sen jälkeen taas himmattiin vauhtia reilusti ja hölköteltiin toisen lämpösen rinnalla. Milalla oli painetta juosta tosi paljon. Se meni älyttömän hyvää ravia ja oli pirteän oloinen! Olin tyytyväinen ensimmäiseen oikeaan hiittiin! Mila palautui tosi nopeasti, parinsadan metrin kävelyn aikana.

Äiti alkoi purkamaan Milaa samalla kun aloin valjastamaan Justiinaa. Olin varma, että kädet kuolee sen kanssa kun se painaa niin paljon. Tajusin valjastaessa, että suojat jäi kotiin, joten päätin heittää sekinkin pois ja jättää hiitin ajamatta. Ajoin tammalla 10 kierrosta hölkkää löysin ohjin. Se ei painanut ollenkaan ja oli täysin pikkurilleillä ajettavissa. Kun vaihdettiin suuntaa kilpasuunnaksi, ensimmäiset sata metriä se spurttasi, mutta tämän jälkeen jäi taas hölköttelemään rauhassa! Kerrankin näin päin. Justiina oli normaali oma itsensä.

Loppukäyntien aikana katokselle Mila ja Justiina hirnuivat koko matkan toisilleen. Katoksilla Justiinalle normaalit loimittelut ja sen jälkeen päästiin lähtemään taas kotiin. Olin varma ettei reissu toimi kahden hevosen kanssa, kun on vain yksi kuski, mutta hyvin toimikin. Mila osoittautui jälleen erittäin toimivaksi tapaukseksi ja Justiina yllätti rauhallisuudellaan!