264# Pieksämäen ravit

Oman kylän ravit ravattiin kuun alussa. Ollaan edustettu Pieksämäkeä useampana vuonna, mutta tänä vuonna ei yhtään starttikuntoista hevosta tallista löytynyt. Niimpä lähdin kuskiksi ja hevosenhoitajaksi kaverini hevoselle, joka sijoittui hienosti toiseksi. Palokin tallille, missä Justiina majaili aiemmin, tuli siis yhteensä kolme kakkosta, huippuhienoa! Porukkaa oli raveissa paljon ja tunnelma mahtava, ihan erilainen kuin tototraveissa. Raveissa syntyi myös uusi Pieksämäen radan rataennätys. Sen juoksi Västerbö Mission aikaan 17,3, joka on todellakin kovaa valuuttaa tälle radalle. Näistä kuvista voitte aistia tuon aidon paikallisravien tunnelman! Palataan omien hevosten kuulumisilla myöhemmin.

263# Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita.

Vuoden ravivuoden kohokohta, hevosvapaa viikonloppu, vietettiin Kuninkuusraveissa. Ravit olivat mainiosti järjestetyt ja viikonlopun kruunasi Vieskerin näkeminen. Majoituimme Espoo Camping Oittaalla, joka sekin oli luksusta aiempien vuosien asuntoautoon verrattuna. Torialue raveissa oli melkoisen suppea valikoimaltaan, oikeastan hevostarvikeliikkeitä oli vain Hevari ja FinnTack. FinnTackilta mukaan lähti kaksi loimea ja sinivalkoiset päitset. Hevarilta ostimme monteohjat suomenhevosten monten suomenmestaruuden innostamana. Käytiin myös teettämässä T-paidat Toivon kuvalla minulle ja äidille.

Heti eilen piti käydä testaamassa monteohjat Toivon kanssa radalla. Hölkättiin viisi kierrosta reipasta hölkkää rataa ympäri. Voin muuten kertoa, että jo kahden kierroksen jälkeen kävi reisiin niin paljon että teki mieli lopettaa lenkki siihen. En muistanut ollenkaan, miten rankkaa reippaassa ravissa monteasennossa oleminen olikaan, vaikkei jalustimetkaan kovin lyhyet olleet. Joten kaikki kunnioitukset teille monteohjastajille jotka jaksatte lämmittää, olla esittelyssä ja vielä startin monteistunnassa!

Hölkkäiltiin siis viisi kierrosta, Toivo toimi oikein hyvin vaikkei olekaan radalla ikinä ratsastaen käynyt. Yhdessä vaiheessa Toivo päätti kokeilla, annanko sen lähteä varikolle kesken kaiken. Varikon kohdalle pysähtyi, mutta nopeasti sain sen uudelleen liikkeelle. Oli sen verran kivaa, että täytyy useamminkin alkaa taas ratsastelemaan, nyt kun on monteohjatkin ;)

262# Kesän hauskimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin hienoa tai jännittävää, vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä.

Kesä on kohta hujahtanut ohitse ja on taas aika hieman herätellä blogia henkiin. Ensimmäiseksi kuitenkin kysyn teiltä lukijat, onko teitä enää mukana? Odotatteko vielä postuaksia? Tuntuu, että pikkuhiljaa monet, monet blogit lopettavat tai päivittävät enää muutaman kerran vuodessa. Raviblogeja kuitenkin on hirmu vähän täällä, joten mietin, jatkanko teidän lukijoiden ilahduttamista useammin. Mitä meille sitten kuuluu?

Vappu kasvaa kovaa vauhtia, se täyttää ylihuomenna kolme kuukautta. Mikään pikkuinen siitä ei tule, kokoa on nyt jo melkein 130 senttiä. Se on alkanut vaihtaa varsakarvaa ja näyttääkin aika kauheasta nyt. Vappu on harjoitellut puomissa seisomista, kavioiden nostelua ja tutustunut hevoskoppiin lastaussillalla seisten. Omassa pihassa se osaa kävellä narussa oikein taitavasti, jos kauemmas lähdetään niin vauhtia olisi vähän liikaa. Omaan silmääni se on rakenteeltaan todella kaunis, vaikkakin muuttuu vielä paljon kasvaessaan.

Justiina on maailman mahtain äiti, turhan lepsu sellainen vaan. Vappu saa välillä vähän liiankin kovakouraisesti käsitellä mammaa ja Justiina katsoo sen läpi kavioiden. Justiinaa ei astutettu tänän vuonna uudelleen, sillä halusin nähdä millainen varsa Vapusta kasvaa. Justiina siis syö ja nauttii elämästä. Tänään kävin sillä yli vuoden tauon jälkeen ratsastamassa pellolla, ja niin vain vieläkin laukat nousi käynnistä. On se vaan hieno tamma!

Toivon talven muutamat starttiyritykset menivät totaalisen pieleen ja syytä selvitettiin useaan otteeseen klinikalla. Kesäkuussa syyksi sitten paljastui takapolvet, jotka piikitettiin kahdesti. Tällä hetkellä kuntoutamme kovaa vauhtia takapolvia ja ravi onkin parantunut huomattavasti. Toivotaan kovasti että pääsisimme vielä tämän maailman mahtavimman ja sympaattisimman ruunan kanssa vielä raveihin.

Helkasta on kuoriutunut maastomopo niin minulle kuin sen kaksitoistavuotiaalle liikuttajalle. Helka käy ratsastuslenkeillä muutaman kerran viikkoon ja nauttii muuten laiduntamisesta. Päätettiin kesäkuussa kokeilla tikulla jäätä ja astuttaa Helka. Luultiin, että joudutaan yrittämään koko kesä, sillä tamma ei muutamana aikaisempana vuonna ole jäänyt tiineeksi. Helka yllättikin ja jäi kerrasta tiineeksi. Ensi kesänä sitten laitumella kirmaa taas pikkuvarsa, tällä kertaa Figarosta.

261# Tuovilan Ihme

Tuovilan Ihme eli Vappu on syntynyt! Aivan ihana tähtipäinen varsa, Justiinan kopio, syntyi vappuna. Kuvia päivän ikäisestä kahden viikon ikään, nauttikaa :)

260# ''Sukset saa lipsua, mutta ladulta ei saa poistua''

Tänään on 3.4.2017 ja tänään tuli Justiinalle tiineyspäiviä 308. Viime vuonna Justiina varsoi kuolleen varsan päivillä 295 ja sitä päivää pelkäsin tänäkin vuonna kuin kuolemaa. Siitä päivästä päästiinkin hyvin eteenpäin, vaikka tissit alkoivatkin kasvaa muutama päivä ennen sitä. Eläinlääkäri ei kuitenkaan ollut asiasta huolestunut, turvotus oli niin pientä. Varsa on ollut tänä vuonna todella eläväinen, potkii niin että koko maha heiluu. Sen potkut ovatkin saaneet minut enemmän luottavaiseksi siitä, jos tänä vuonna kaikki menisi paremmin kuin viime vuonna.

Justiina siirtyi pihatosta talliin öiksi reilu viikko sitten. Se oli niin väsyneen näköinen, vaikka nukkuikin paljon pihatossa. Nyt se on taas hieman piristynyt, saa varmasti paremmin levättyä tallissa kuin pihatossa. Tissit ovat nyt jo aikalailla paisuneet ja luulempa, ettei enää montaa viikkoa varsaa tarvitse odotella.

Varsalle on jo varattu päitset sekä pikkuruinen loimi, jos se sattuukin syntymään tänne Savoon keskelle ''talvea'', viime yönä nimittäin satoi kymmensien senttiä lunta. Tuttipullot, desinfiontiaineet sekä pyyhkeet on odottamssa pientä.

Kaikilla hevosilla on kamala karvanlähtö, Helkalla varsinkin joka oli kasvattanut itselleen talveksi karvan Siperiaa varten. Helka alkoi karvaa pudottamaan jo tammikuussa, ja pudottaa edelleen. Meidän onneksi myös Toivo aloitti talvikarvan pudotuksen, viime talvenahan se ei talvikarvaa ollut pudottanut juuri ollenkaan.

Toivon kanssa käytiin talvella kaksissa raveissa, huonolla menestyksellä. Emme ole sille vielä keksineet sellaista kengitystä, millä se ei hakkaisi takasiin. Sitten kun se hakkaa, ravi huononee ja se sortuu laukkaan. Toivotaan, että kesäkenkään siityminen auttaisi hakkaamiseen.

Toivo pääsi myös vierailemaan Mikkelissä Sinnemaan Leenan syynissä ja löytyihän nivelistä hoitamistakin. Nyt jatketaan pikkuhiljaa hiittitreeniä ja aloitetaan kilvanajo vasta kunnes päästään siirtymään kesäkenkään ja ravi käy.