keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

255# Kyynelet kuivuvat aikanaan, mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.

Perhettämme valtasi suuri suru 4.6.2016, kun jouduimme päästämään Tuulin vihreämmille laitumille hiekkaähkyn seurauksena.



Vain vanha riimu on nyt tallissain,
ja nurkkaan on jäänyt satula vain.
Kysyt: miksi olen onneton.
Vastaan sulle: polle poissa on.

Se päässyt on jo tiensä päätökseen,
ei enää kuulu kopse askeleen.
Polle muilla laitumilla käy,
missä huolta, murhetta ei näy.

Se reiluin kumppaneista ollut on ja siksi sanonkin, 
sä ystävä oot vailla vertaa.
Ja pollen ymmärtävän kaiken mina aina huomasin,
sen silmistä sen näin niin monen monta kertaa.

Vain vanha riimu on nyt tallissain,
ja nurkkaan jäänyt satula on vain.
Kysyt: miksi olen onneton.
Vastaan sulle: polle poissa on.

Tuuhotti 9.6.2012-4.6.2016

maanantai 16. toukokuuta 2016

254# Sillä hetkellä kun epäilet, onko lentäminen mahdollista, teet siitä itsellesi mahdotonta.

Surullisista asioista vähän onnellisimpiin.

Tuuli hierottiin taas viime viikolla. Edellisellä hierontakerralla jumissa olivat vasen lapa ja oikea takapuoli. Tällä kertaa jumissa olivat oikea lapa ja vasen takapuoli, oikea hiukan. Hierominenkin onnistui paremmin nyt kuin viimeksi. Viimeksi suurin osa hieronnasta meni tamman edestakas ramppaamiseen, nyt se malttoi seiso paikallaan. Kyllä se nauttikin kun jumit alkoivat aueta, huulella se alkoi aina höplätä jumien auetessa.

Tuuli myös kengitettiin kuun alussa vihdoin kesäkenkään ja tehtiin pieni kengitysmuutos. Eteen laitettiin hieman kevyempää kenkää, sillä tamma alkoi napsuttaa reippassa ravissa haavoja takasen ruununrajaan. Kevyemmän etukengän ansiosta tämä on loppunut.

Hiittirytmi on pysynyt säännöllisena kuukauden ajan ja ollaan päästy ajamaan hiittiä suunnitellusti neljän päivän välein. Nyt tulee kuitenkin treeniin muutos, sillä Hankasalmella tulee olemaan joka keskiviikko harjoitusravit. Keskiviikkojen välissä on pakko ajaa joku rankempikin treeni, joten Pekka Vehviläisen ohjeen mukaan tullaan ajamaan välissä vetoja. Muuten tamma saakin melkein tarhata hävänmielen lenkkien ohella.

Hankasalmen harjoitusraveja silmällä pitäen piti kokeilla, onko Justiinan kilpakärryt Tuulille hyvät. Samalla katsottiin, mitä sanoo tamma kilpakärryistä. Eipä se sanonut mitään, ei taida tälle mitään väliä olla onko perässä kilpa-, hiitti- vai koppakärryt. Itselläni on ollut parin vuoden tauko kilpakärryillä hiitin ajosta ja kyllä, ne ovat yhä edelleen yhtä epämukavat ajaa kuin muistelinkin.



Viime keskiviikkona siis käytiin ensimmäistä kertaa harjoitusraveissa. Aloitettiin siellä valjastus liian ajoissa ja Tuuli joutui seisomaan valjaat päällä yli puoli tuntia. Onneksi se onkin ollut vielä toistaiseksi noin fiksu, vaikka ensimmäistä kertaa oli hevosvilinässä. Se seisoi kiltisti paikallaan etusella kaivamista lukuunottamatta.

Pekka Vehviläinen kiipesi siis tamman kyytiin ensimmäistä kertaa ja lupailikin, että voi ajaa tulevaisuudessakin. Toive porukassa juoskemisesta vesittyi, kun puolen kierroksen juoksun jälkeen ''voilokki'', joka oli tehty laminoidusta paperista ja langasta, irtosi ja alkoi hakkaamaan tammaa kylkeen. Tuuli pelkäsi sitä niin, että meinasi ruveta potkimaan. Juoksin voilokin irroittamaan ja niin Tuuli juoksi kaksi kierrosta yksinään sitä kahden minuutin vauhtia.

Pekka sanoi, että kuntoa Tuulilla on, mutta vauhtia pitäisi vielä löytää jostakin ja ehdotti sitä vetojen ajamista. Seuraaviin harjoitusraveihin myös kokeillaan jättää kokolaput pois, sillä Tuuli pelkää takaa tulevia hevosia kun ei niitä nää. Ja kuulemma tamma saisi pudottaa 50 kiloa, mutta kun toinen niin tykkää syödä!






Sunnuntaina kokeiltiin ensimmäistä kertaa ajaa ilman kokolappuja ja semmoista kiemuraa jäi
raviradan pintaan, että saa nähdä miten Tuuli harjoitusraveissa toimii. Ajeltiin myös vetoja ensimmäistä kertaa ja kyllä, se tuntui hyvälle!




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

253# Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.

Minun oli tarkoitus tulla laittamaan tänne Justiinan vauvamahakuvat muutama viikko sitten. Maha kasvoi hirmuista vauhtia ja tissitkin alkoivat täyttyä maidosta. Odotettiin innolla lähestyvää varsomista. Varsomisen aika tuli kuitenkin liian aikaisin. Justiina varsoi 30.4. liinakon piirtopäisen orivarsan. Varsominen tapahtui, kun tiineyspäiviä oli vain 295, joten varsalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Suru oli suuri, sieltä olisi syntynyt ensimmäinen kasvattini, täydellinen pikkupoika. 

Sinä lähdit hiljaa, et kertonut minne. 
Tähdeksikö asetuit, 
vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, 
vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? 
Vaan kun hiljaa kuuntelen, 
sydämelläni kuuntelen 
sinä sittenkin kerrot, teihin jäin.



keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

252# Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.

Kevät on tullut! Täältä on melkein kaikki lumet sulaneet ja oma rata on ollut pari viikkoa tosi hyvässä kunnossa. Ollaankin päästy ajamaan hiittiä joka neljäs päivä. Vielä ei oma treenilenkki ole ajokunnossa, joten kaikki ajot on ajettu raviradalla. Tuulille tulee ainakin lastaustreeniä ja kyytiin mennäänkin ilman suurempia mutinoita.

Viime viikolla päästiin ajamaan kengittäjän hevosen kanssa hiitti. Tuulille tämä oli ensimmäinen kerta toisen hevosen kanssa. Molemmat nelivuotiaat oli vähän pöllästyneitä ja odotteli toisiaan. Tuulikin oli melko käskettävä ajaa, vaikka normaalisti menee omasta halustaan. Ajeltiin rauhassa kahden minuutin vauhtinen hiitti ja molemmat hevoset meni hyvällä tyylillä.

Tuulille lisätiin kuukausi sitten varustukseen häntärauta, sillä se viuhtoo hännällä aina käskettäessä. Mielestäni se on vaikuttanut hevosen tyyliin ja haluun mennä, joten kokeillaan huomenna ajaa hiitti ilman häntärautaa ja katsotaan mitä tapahtuu.






Justiina voi erittäin pyöreästi. Tämän kuun lopussa se siirtyy pihatosta tallielämään, sillä varsomiseen on enää 1,5 kuukautta. Kovasti jo odotetaan varsan syntymää, saa nähdä millainen pieni sieltä tulee. Justiinan luonnekin on tasaantunut paljon tiineyden aikana, siitä on tullut huomattavasti rennompi joka asiassa. Täytyy kuvailla sitä lähipäivinä, jotta saatte ihastella sen mahaa! :)

perjantai 8. huhtikuuta 2016

251# Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

Tuuli on edennyt treenin seuraavaan vaiheeseen, hiittitreeniin. Oikeastaan se veti 1,5 viikkoa henkeä tarhassa, sillä joka puolella ajopaikat olivat niin huonossa kunnossa ettei minnekkään päässyt ajamaan.

Ennen 1,5 viikon taukoa ajettiin ensimmäinen hiitti täällä Pieksämäen radalla. Ajeltiin kahden minuutin vauhtia 2500 m ja tamma ravasi tyypillisesti hyvin. Olihan hiitti vähän hidastelua ja kiihdyttelyä kun vielä ei Tuuli osannut reipasta ravia pitää koko matkaa yllä. Siitä se kuitenkin lähtee, pikkuhiljaa.





Tämän hiitin jälkeen ei paljoa enää ajettukaan, sillä joka paikka meni sohjolle ja kuralle. Tamma hierottiin ja siltä löytyikin jumia vasemmasta lavasta ja oikeasta reidestä. Yllättävän hyvin se antoi hieroa, vaikka ei voi sietää harjaamistakaan. Takareisi oli sen verran jumissa että aika paljon Tuuli sen hieronnan aikana vaelsi. Siitä kuitenkin huomasi miten se rentoutui, kun paikat saatiin auki.

Tauon aikana Tuuli keräsi ihan liikaa  ylimmäräistä virtaa. Se esimerkiksi alkoi jyrätä taluttaessa ja hyppi pystyyn. Käytävällä se ei muuta tehnyt kun vaelsi ja kaivoi maata. Mietinkin, miten ensimmäinen ajokerta menee kun se on jo hoitaessa noin levoton.

Lähdettiinkin sitten tiistaina Hankasalmen radalla käymään, sillä Pieksämäki oli vielä turhan pehmeä. Hankasalmella olikin tosi hyvä kesärata, hieman märkä etusuoralta. Käytiin hölkkäämässä viisi kierrosta molempiin suuntiin eikä tamma painanut tavallista enemmän ohjalle. Alkukankeutta ravissa oli, mutta loppua kohden se rentoutui. Kotiin lähdettäessä tämä ei sitten olisi halunnutkaan lähteä kotiin ja hetki siinä meni ennenkuin koppiin se saatiin.

Eilen uusittiin Hankasalmen reissu tällä kertaa hiitintapainen mielessä. Tuuli on kyllä fiksu matkustaja, se ei kopissa turhaa jyskää. Muutenkin se käyttäytyy uusissa paikoissa ikäisekseen hyvin. Eilen rata olikin pehmeämpi keskiviikon vesisateen vuoksi ja yksi routakuoppakin sinne oli syntynyt. Ajeltiin hiitin aikana pehmeä etusuora  hiljaa ja kiihdytettiin takasuoralle. Keskivauhti oli kahden minuutin luokkaa. Tuulin ravissa ei taaskaan ollut haukkumista. Kaarteet on sille vielä hieman hankalia juosta, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpota. Tällä kertaa koppiinkin mentiin ilman epäröintiä melassiveden perässä. Hiitin jälkeen harjoiteltiin taas jalkojen kylmäystä letkuissa, se on vielä jännää Tuulin mielestä.

Ensi viikolla päästäänkin jo Pieksämäen radalle hiittaamaan!