253# Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.

Minun oli tarkoitus tulla laittamaan tänne Justiinan vauvamahakuvat muutama viikko sitten. Maha kasvoi hirmuista vauhtia ja tissitkin alkoivat täyttyä maidosta. Odotettiin innolla lähestyvää varsomista. Varsomisen aika tuli kuitenkin liian aikaisin. Justiina varsoi 30.4. liinakon piirtopäisen orivarsan. Varsominen tapahtui, kun tiineyspäiviä oli vain 295, joten varsalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Suru oli suuri, sieltä olisi syntynyt ensimmäinen kasvattini, täydellinen pikkupoika. 

Sinä lähdit hiljaa, et kertonut minne. 
Tähdeksikö asetuit, 
vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, 
vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? 
Vaan kun hiljaa kuuntelen, 
sydämelläni kuuntelen 
sinä sittenkin kerrot, teihin jäin.

252# Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.

Kevät on tullut! Täältä on melkein kaikki lumet sulaneet ja oma rata on ollut pari viikkoa tosi hyvässä kunnossa. Ollaankin päästy ajamaan hiittiä joka neljäs päivä. Vielä ei oma treenilenkki ole ajokunnossa, joten kaikki ajot on ajettu raviradalla. Tuulille tulee ainakin lastaustreeniä ja kyytiin mennäänkin ilman suurempia mutinoita.

Viime viikolla päästiin ajamaan kengittäjän hevosen kanssa hiitti. Tuulille tämä oli ensimmäinen kerta toisen hevosen kanssa. Molemmat nelivuotiaat oli vähän pöllästyneitä ja odotteli toisiaan. Tuulikin oli melko käskettävä ajaa, vaikka normaalisti menee omasta halustaan. Ajeltiin rauhassa kahden minuutin vauhtinen hiitti ja molemmat hevoset meni hyvällä tyylillä.

Tuulille lisätiin kuukausi sitten varustukseen häntärauta, sillä se viuhtoo hännällä aina käskettäessä. Mielestäni se on vaikuttanut hevosen tyyliin ja haluun mennä, joten kokeillaan huomenna ajaa hiitti ilman häntärautaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Justiina voi erittäin pyöreästi. Tämän kuun lopussa se siirtyy pihatosta tallielämään, sillä varsomiseen on enää 1,5 kuukautta. Kovasti jo odotetaan varsan syntymää, saa nähdä millainen pieni sieltä tulee. Justiinan luonnekin on tasaantunut paljon tiineyden aikana, siitä on tullut huomattavasti rennompi joka asiassa. Täytyy kuvailla sitä lähipäivinä, jotta saatte ihastella sen mahaa! :)

251# Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

Tuuli on edennyt treenin seuraavaan vaiheeseen, hiittitreeniin. Oikeastaan se veti 1,5 viikkoa henkeä tarhassa, sillä joka puolella ajopaikat olivat niin huonossa kunnossa ettei minnekkään päässyt ajamaan.

Ennen 1,5 viikon taukoa ajettiin ensimmäinen hiitti täällä Pieksämäen radalla. Ajeltiin kahden minuutin vauhtia 2500 m ja tamma ravasi tyypillisesti hyvin. Olihan hiitti vähän hidastelua ja kiihdyttelyä kun vielä ei Tuuli osannut reipasta ravia pitää koko matkaa yllä. Siitä se kuitenkin lähtee, pikkuhiljaa.

Tämän hiitin jälkeen ei paljoa enää ajettukaan, sillä joka paikka meni sohjolle ja kuralle. Tamma hierottiin ja siltä löytyikin jumia vasemmasta lavasta ja oikeasta reidestä. Yllättävän hyvin se antoi hieroa, vaikka ei voi sietää harjaamistakaan. Takareisi oli sen verran jumissa että aika paljon Tuuli sen hieronnan aikana vaelsi. Siitä kuitenkin huomasi miten se rentoutui, kun paikat saatiin auki.

Tauon aikana Tuuli keräsi ihan liikaa  ylimmäräistä virtaa. Se esimerkiksi alkoi jyrätä taluttaessa ja hyppi pystyyn. Käytävällä se ei muuta tehnyt kun vaelsi ja kaivoi maata. Mietinkin, miten ensimmäinen ajokerta menee kun se on jo hoitaessa noin levoton.

Lähdettiinkin sitten tiistaina Hankasalmen radalla käymään, sillä Pieksämäki oli vielä turhan pehmeä. Hankasalmella olikin tosi hyvä kesärata, hieman märkä etusuoralta. Käytiin hölkkäämässä viisi kierrosta molempiin suuntiin eikä tamma painanut tavallista enemmän ohjalle. Alkukankeutta ravissa oli, mutta loppua kohden se rentoutui. Kotiin lähdettäessä tämä ei sitten olisi halunnutkaan lähteä kotiin ja hetki siinä meni ennenkuin koppiin se saatiin.

Eilen uusittiin Hankasalmen reissu tällä kertaa hiitintapainen mielessä. Tuuli on kyllä fiksu matkustaja, se ei kopissa turhaa jyskää. Muutenkin se käyttäytyy uusissa paikoissa ikäisekseen hyvin. Eilen rata olikin pehmeämpi keskiviikon vesisateen vuoksi ja yksi routakuoppakin sinne oli syntynyt. Ajeltiin hiitin aikana pehmeä etusuora  hiljaa ja kiihdytettiin takasuoralle. Keskivauhti oli kahden minuutin luokkaa. Tuulin ravissa ei taaskaan ollut haukkumista. Kaarteet on sille vielä hieman hankalia juosta, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpota. Tällä kertaa koppiinkin mentiin ilman epäröintiä melassiveden perässä. Hiitin jälkeen harjoiteltiin taas jalkojen kylmäystä letkuissa, se on vielä jännää Tuulin mielestä.

Ensi viikolla päästäänkin jo Pieksämäen radalle hiittaamaan!

250# Ei hoppu hyväksi ole, eikä kiire kunniaksi.

Tuulin kanssa siirryttiin vihdoin ja viimein hiittitreeniin. Käytiin kerran radalla ja siirryttiin takaisin peruskuntotreeniin. Ei sen takia, että hevonen olisi huono ollut, vaan ravirata tuli sen verran sohjoiseen kuntoon ettei siinä voi enää reippaasti ajaa. Jatketaan siis peruskuntoa vielä, kunnes koittaa pakkaskelit, lumet sulaa pois tai ravirata tulee parempaan kuntoon.

Tuuli oli siis ensimmäistä kertaa käymässä raviradalla. Hieman sitä jännitti katokseen meno ja siellä seisominen. Raviradalla se kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin, vaikkakin painoi ohjalle aika reilusti. Jännittävää oli tiellä kulkevat autot, ne kun kulkevan niin ylhäällä raviradasta katsottuna. Ravi tammalla oli tosi hyvää ja yhden reippaamman, ehkä kahden minuutin vauhtisen takasuoran mittaisen pätkän ajoin sekä tasaista hölkkää muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Enempää ei tammaa kiusattu, sillä olihan tämä vasta ensimmäinen kerta raviradalla.

Eilen piti lähteä uudelleen radalle ja koittaa ajaa hiittiä, mutta raviradalla oli tosiaankin sen verran nuoskalunta ettei sinne olisi ollut järkeä lähteä. Käytiin siis hölkkäämässä kotona se 11 kilometrin lenkki. Tuulilla on kyllä painetta niin paljon, että tekisi mieli matkaa vieläkin pidentää.

Justiinaa taas on alkanut vaivaamaan jo maha. Varsa on ilmeisesti alkanut mahassa jo myllertämään, sillä siitä on tullut äkäisempi mahaa kohtaan. Mahaa tunnestellessa tahtoisi potkia. Muitakin ''raskausvaivoja'' sille on ilmeentynyt, nimittäin turvonneet takajalat. Niitä ollaan yritetty sulattaa kylmällä ja BOTeillä mutta ne eivät toistaiseksi ole auttaneet. Kuumetta ei Justiinalla ole eikä ruokahalun kanssa mitään ongelmia, joten tuskin se kipeäkään on. Pitää seurailla tilannetta. Kolme kuukautta laskettuun aikaan, hui!

249# Jollei unelmamme toteutusikaan, olkoon ainakin loistokkaita.

Kuukausi on kulunut viimeisestä kirjoituksesta. Sinäkin aikana ollaan treenattu ahkerasti, valjaissa Tuuli on ollut suunnilleen joka toinen päivä. Kilometerejä ollaan nostettu kuukauden takaisesta yhdeksästä nykyiseen yhteentoista. Ja siinä ne saavatkin pysyä tämän kuun loppuun saakka, kunnes aloitellaan pikkuhiljaa hiittaaminen.

Tuuli treenaa todella hyvällä tyylillä ja helposti ja potkua on viimeisen parin viikon aikana tullut todella paljon lisää. Ruoan määrän lisäyskin on varmasti tuonut oman potkunsa treeniin. En voisi paljon tyytyväisempi tamman menoon olla. Sykkeet laskevat lenkin jälkeen nopeasti ja tamma palautuu helposti. Ja aina vihellyksen kuullessaan on innokkaasti töihin lähdössä.

Välillä jätettiin sekkikin pois ajosta, mutta saatiin kerran katsella takakavioita, joten se tuli mukaan taas, löysällä tosin. Kerran ollaan käyty kylätiellä ajamassa ja se sujui hyvin, vaikkakin Tuulia jännitti tosi paljon autot ja liikennemerkit. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa totuttaa Tuuli kylätiellä ajoon, mutta pitää valita sellainen ajankohta, ettei autoja liiku hirveästi. 

Älkää välittäkö nopeuksista, ne ei ole paikkaansa pitäviä!

Justiinallakin kävin eilen köpöttelemässä maastossa. En ole sillä ratsastanut pariin kuukauteen ja piti hakea pidempi satulavyökin käyttöön, aikaisempi 110 cm pitkä vaihtui 140 cm pitkään. Lenkki edettiin melko hitaasti, sillä kaikkea ''pelottavaa'' lenkillä oli, joita piti kytätä. Onneksi Justiina nykyisin jää seisomaan jos näkee jotain pelottavaa eikä käänny kotiinpäin niinkuin ennen. Pikkuhiljaa  pysähdellen päästiin pelotuksista ohi. Justiina veti häntänsä tötterölle samantien kun annoin sille luvan ravata. Ei ravattu kuin parisataa metriä ja se riitti kuumentamaan Justiinaa. Päästiin kuitenkin sulassa sovussa käynnillä kotiin. Tallissa se sai taas melassevettä nassuun ja tamma oli niin tyytyväinen. 

Justiinan varsan potkuja olen koittanut tunnustella, muttei niitä ole ainakaan vielä tuntunut. Malliskuun alussa tiineys kääntyykin jo kahdeksannelle kuulle. Ei ole enää paljon aikaa jäljellä!