233# tammikuun kuulumiset

Vuosi sitten tänä päivänä lastasimme ensin Milan kyytiin ja veimme sen Tervoon ystäväni Tiinan hoiviin. Ajoimme takaisin kotitallille ja pakkasimme Justiinan ja Paavon tavarat matkaan ja suuntamme kävi kohti Palokin tallia. Olemme asustaneet Palokin tallilla siis vuoden, ei sitä uskoisi niin pitkäksi ajaksi. Moni asia on tässä vuoden aikana muuttunut. Olen saanut enemmän vapaa-aikaa, kerkeän nukkua eikä minun tarvitse joka päivä töissä ollessani toivoa sydämeni pohjasta etteivät hevoset karkaa aidoista. Justiinan jalkojen hoito ja treeni on ollut säännöllisempää ja tunnollisempaa, kun ei tarvitse kasata rikkoutuneita aitoja ja kantaa vesiä yöksi karsinaan. Kuitenkin, vaikka elämä on kovasti helpompaa, jouduttiin luopumaan pienestä talliympäristöstä, isoista tarhoista ja luottamussuhde hevoseen on pienentynyt. Periaatteessa kaipaan hevosia ''omaan'' pihaan, vaikka työmäärä siinä on hirvittävä. Ehkä sitten, kun on omakotitalo ja unelmatalli!

Tammikuu Justiinan osalta on kulunut rennoissa meiningeissä. Olen sen antanut vetää vähän henkeä, hommia ollaan tehty kuitenkin ratsastaen ja vähän ajaen. Viime viikolla palautin sen ruotuun ja siirryttiin peruskuntotreenin pariin. Käytiin kokeilemassa hiitin merkeissä kuntoa ja räväkän hiitin jälkeen palautuminen ei ollut parhaasta päästä. Siinä vahvistui ajatus, että ajetaan kuukausi-pari ihan hiljaista pitkää lenkkiä. Epäilin hiitin jälkeen tamman olevan kipeä tai jossain olevan häikkää, joten otettiin verikokeet. Rauta-arvothan sillä olivat alhaalla ja rautakuuri päälle samantien.

Keskiviikkona hölkkäiltiin Justiinan kanssa veturina kahdelle nuorelle suomenhevoselle, neljä kierrosta taimitarhaa. Se tekee noin 10 kilometriä. Lenkillä oli lunta, joka toi oman vastuksen treeniin. Oli kiva ajella kavereiden kanssa ja Justiina oli tosi hyvä ajettava kaikkien edessä, ei painanut ohjalle vaikka niin luulin.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kyläteillä ajamassa. Meille veturiksi lähti lv-ruuna Kassu, joka on täysin liikennevarma. Sen perässä oli hyvä hölkötellä, kun Kassukaan ei sanonut lehmätilan pihapiiristä ja haukkuvista koirista mitään, ei sanonut Justiinakaan. Ja kaikista eniten yllätti se, että Justiina kääntyi kuin kolikon päällä, vaikka epäilin ettei se käänny ilman levikettä. Vanhat lukijat muistanee meidän ongelman kärryjen edessä kääntymisessä. Kotona ihmeteltiin kilometrejä, joita tuli 14! Kyläteillä oli niin mukava ajella, ettei yhtään tajunnut miten niitä kilometrejä tuleekaan, kun oletettiin niitä tulevan maksimissaan kymmenen.

Viime viikolla tamman hampaat raspattiin ja sieltähän löytyi reilusti sanomista, vaikka edellisestä raspauksesta on alle puoli vuotta. Samalla vaihdettiin kärkipainokenkä pois etusesta ja tilalle normaali ravikenkä. Hierojakin kävi ja jumissa olivat molemmat lavat, vasen pahemmin. Hierojan käynnin jälkeen olen ruvennut enemmän venyttelemään Justiinaa. Nyt tamma antaa jo ojentaa etusia ihan reilusti, kun ensimmäisillä kerroilla jalka pysyi jännittyneenä sylissä sen pari sekuntia.

Me jatkamme peruskunnon parantamista, tavoitteena ensimmäisenä Kangasniemen jäärävit maaliskuussa.